Jeesuksen apokalyptinen puhe jatkuu. Edellinen kappale päättyi kehotukseen pysyä kestävinä. Nyt taas tuleekin kehotus paeta. Se liittyy ”turmion iljetykseen”. Raamatunlukijat ovat aina pohtineet, mitä Jeesus tällä tarkoitti.
Itse termi tulee Danielin kirjasta. (11:31) Yleisesti Danielin ymmärretään viittaavan Antiokus Epifaneen Jerusalemin valloitukseen vuonna 168 e.Kr. Sen yhteydessä Antiokus tunkeutui temppeliin ja teurasti siellä sian. Lisäksi hän pystytti temppeliin Zeuksen patsaan. Myöhemmin, vuonna 40, Rooman keisari Caligula yritti pystyttää oman patsaansa temppeliin. Se ei kuitenkaan toteutunut.
Pitkä päivä Jerusalemin temppelissä alkaa olla lopuillaan ja Jeesus alkaa tekemään lähtöä pois. Silloin yksi hänen opetuslapsistaan ihailee ääneen temppelin mahtavuutta. Ihailu oli oikeutettu, koska Jeesuksen aikana Jerusalemin temppeli oli yksi tuon alueen kuuluisimpia nähtävyyksiä ja hienoimpia rakennuksia. Herodes Suuri oli aloittanut sen uudistamisen vuonna 23 e.Kr. ja edelleen Jeesuksen aikana rakennustyöt olivat kesken. Se valmistui vasta vuonna 64, vain pari vuotta ennen juutalaissotaa.
Temppelissä käydyt keskustelut jatkuvat ja taustalla vaikuttaa vahvasti temppelin puhdistaminen. Kuten rahanvaihtajien ja myyjien ajaminen temppelistä, myös tässä korostuu Jeesuksen asema temppeliä suurempana auktoritettina. Nyt kysymystä lähestytään Messiaan persoonan kautta.
Väittely- ja keskustelutilanteen päätteeksi Jeesuksen kanssa keskusteluun osallistuu lainopettaja, joka on seurannut sivusta, miten Jeesus vastaa kysyjille. Lainopettaja on vaikuttunut Jeesuksen vastauksista, eikä hän esitäkään kysymystään kiusaamistarkoituksessa. Päinvastoin, hän esittää tärkeän kysymyksen, jota juutalaiset rabbit olivat itse pohtineet.
Kun edellinen väittelijöiden ryhmä lähtee lyötynä, uusi tulee tilalle. Tällä kertaa Jeesusta tulee tenttaamaan saddukeusten ryhmä. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole ilmeisesti yritys saada Jeesusta ansaan, vaan ennemminkin motivaationa on puhdas teologinen keskustelu. Saddukeukset olivat päätelleet, että Jeesus edustaa erilaista näkemystä kuin he itse, ja siksi he tulevat haastamaan sitä.
Koska edelliset Jeesuksen vastustajat olivat epäonnistuneet yrityksessään saada Jeesus puhumaan itsensä ansaan, nyt hänen luokseen lähetettiin uusi ryhmä yrittämään sitä. Jo melko alussa Jeesuksen julkista toimintaa, fariseukset ja Herodeksen kannattajat olivat Galileassa liittoutuneet yhteen Jeesusta vastaan. Kaksi ryhmittymää olivat erilaisia ja perinteisesti vihollisia keskenään.
Markus jatkaa Jeesuksen ja juutalaisten Suuren neuvoston jäsenten väittelyä. Jeesus ei vastannut neuvoston jäsenten kysymykseen heidän haluamallaan tavalla, mutta tämä vastausta seurannut vertaus vastasi sitäkin selvemmin.
Jeesuksen vertaus nousee Vanhasta testamentista. Kuvasto tulee Jesajan kirjan viidennessä luvussa olevasta rakkauslaulusta, laulusta viinitarhasta. Vertaus sisältää myös lainauksen psalmista 118. Samaa psalmia lauloi väkijoukko Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin muutama päivä aiemmin.
Yksi Markuksen evankeliumin teemoja on Jeesuksen auktoriteetti, valta. Evankeliumin alussa se on asia, mikä hämmästyttää ihmisiä kenties eniten. Miten hänellä on valta puhua, toisin kuin kirjanoppineilla. Nyt häneltä tullaan suoraan kysymään tuon vallan alkuperää. Tosin tässä ylipappien, lainopettajien ja vanhinten – juutalaisten Suuren neuvoston eri ryhmien edustajat – kysymyksessä todellinen tavoite on selvittää, ajatteleeko Jeesus olevansa Messias. Niinpä tämä Jeesuksen ja juutalaisten Suuren neuvoston edustajien kohtaaminen voidaan nähdä alkusoittona sille, kun Jeesus viikon lopulla vangitaan ja häntä kuulustellaan Suuren neuvoston edessä. Siellä kysymystä ei enää verhota, vaan se esitetään suoraan.
Kärsimysviikon toinen päivä eli maanantai alkaa. Markus yhdistää toisen ja kolmannen päivän yhteen viikunapuun kohtalolla, joka sisältää saman sanoman kuin temppelin puhdistaminenkin. Jeesuksen ensimmäiset päivät Jerusalemissa ovat vaikuttavan kannanoton antamista.
Jeesuksen viimeinen etappi Jerusalemin matkalla on Jeriko, joka on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Jerusalemista. Itse kaupungissa käynnistä ei Markus kerro mitään. Varsinainen tapahtuma sijoittuu Jerikon ulkopuolelle, kun ollaan sieltä poistumassa.
Tämä on Markuksen viimeinen parantamisihme. Sokeiden parantaminen oli yksi messiaan tuntomerkeistä, joten kertomus on merkittävä. Se sisältää paljon muitakin asioita, joilla on vaikuttava sanoma.
