Siivouspäivä

Mark. 11:12–25

Kärsimysviikon toinen päivä eli maanantai alkaa. Markus yhdistää toisen ja kolmannen päivän yhteen viikunapuun kohtalolla, joka sisältää saman sanoman kuin temppelin puhdistaminenkin. Jeesuksen ensimmäiset päivät Jerusalemissa ovat vaikuttavan kannanoton antamista.

Viikunapuun kiroaminen on erikoinen tapahtuma, joka herättää monia kysymyksiä. Markus selvästi sanoo, että vielä ei ollut viikunoiden aika. Oli vasta varhainen kevät ja viikunat alkoivat kasvaa pari kuukautta myöhemmin. Jeesuksen olisi siis pitänyt aivan hyvin tietää, että hän ei puusta löydä syötävää. Miksi hän siis suuttui?

Jotkut ovat selittäneet suuttumusta sillä, että ilmeisesti keväällä, ensimmäisten lehtien puhkeamisen aikaan, saattoi puuhun tulla varhaisviikunoita. Jeesuksen odotuksella olisi siis ollut ainakin pieni peruste. Suuttuminen vaikuttaa kuitenkin suhteettomalta. Jotkut ovatkin nähneet siinä Jeesuksen inhimillisyyden. Hän osoitti siinä nälkäisenä turhautumistaan, kun ei saanut aamupalaa. Tällaisena reaktiona se saattaisi olla samankaltainen kuin Jeesuksen suuttuminen opetuslapsille myrskyssä tai Kirkastusvuorelta laskeuduttua.

Vaikka nämä ovat ihan hyviä vaihtoehtoja, on todennäköisempää, että Jeesus halusi viikunapuun kiroamisella antaa opetuslapsille vaikuttavan opetuksen. Markus korostaa tätä, kun hän on kertomuksen sisään asettanut temppelin puhdistamisen. Tällä tavalla hän yhdistää ne teemallisesti ja sitoo Jeesuksen selityksen viikunapuun kuivettumisesta tapahtumiin temppelissä.

Temppelin puhdistaminen on myös herättänyt monia kysymyksiä. Isoin kysymys on sen ajankohta. Synoptisissa evankeliumeissa se tapahtuu kärsimysviikolla heti Jerusalemiin saapumisen jälkeen. Sen sijaan Johanneksen evankeliumissa se tapahtuu Jeesuksen ensimmäisellä Jerusalemin vierailulla aivan hänen toimintansa alussa. 

Tätä ristiriitaa ovat jotkut selittäneet niin, että Jeesus puhdisti temppelin ainakin kahdesti. Toimintansa alussa ja nyt sen lopussa. Niin tuskin tapahtui, sillä synoptikot liittävät temppelin puhdistamiseen ylipappien suunnitelman Jeesuksen tappamisesta. Teko oli niin järisyttävä, että se olisi Jeesuksen toiminnan alussa vaikeuttanut hänen julkista toimintaansa, sillä nytkin se selvästi on yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat hänen ristiinnaulitsemiseensa viikon lopulla.

Todennäköisin ratkaisu on se, että temppelin puhdistaminen tapahtui kärsimysviikon alussa ja Johannes on jostakin syystä sijoittanut sen evankeliumissaan Jeesuksen ensimmäiseen Jerusalemin käyntiin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus muutenkin käy Jerusalemissa useamman kerran, kun synoptikoissa tämä on hänen ainoa Jerusalemin käyntinsä.

Jerusalemin temppeli muodostui erilaisista osista. Ensin oli varsinainen temppelirakennus, jossa oli pyhä ja kaikkein pyhin. Sen ympärillä oli temppelialue jaettuna kolmeen osaan. Sisimpään osaan pääsivät vain juutalaiset miehet. Keskimmäiseen osaan pääsivät myös juutalaiset naiset ja uloimpaan osaan pääsivät myös pakanat. Puhdistus tapahtuu tässä pakanain esipihalla.

Vaikka usein saatetaan helposti ajatella, että Jeesuksen toiminta oli kritiikkiä temppelin toiminnan kaupallistamista vastaan, ei kyse ollut siitä. Rahanvaihtajia tarvittiin, koska temppelissä hyväksyttiin vain juutalaisten raha. Uhrieläinten myyjät taas tarjosivat etenkin kaukaa tuleville tärkeän palvelun. Vaikkapa uhrilampaan paimentaminen kauempaa oli riskialtista, koska matkan varrella eläin voisi vahingoittua, jolloin se ei enää kelpaisi uhriksi. Oli siis kätevämpää ostaa uhriksi kelpaava eläin vasta temppelistä.

Jeesuksen lainaamat Jesajan ja Jeremian kohdat selventävät hänen toimintansa tarkoitusperiä. Jesaja puhuu siitä, miten temppeli on tarkoitettu myös pakanoille. Jesajan alkuperäinen sanoma oli kehotus kansalle palata oikeaan jumalanpalvelukseen, jossa toteutetaan oikeudenmukaisuutta ja Israel temppelinsä kautta on valona koko maailmalle. Jeremia taas nuhtelee kansaa siitä, miten he olivat tehneet temppelistä omien pahojen tekojensa oikeutuksen. Koska heillä oli temppeli, jossa Jumala asuu ja he uhrasivat siellä tarvittavat uhrit, he ajattelivat, että he voivat muuten toimia oman päänsä mukaan.

Kumpikin puhuu siitä, miten juutalaiset olivat vääristäneet temppelin toiminnan palvelemaan omia tarkoitusperiään. Sen sijaan, että temppeli ja juutalainen jumalanpalvelus olisi siunaukseksi koko maailmalle, kuten Jumala oli tarkoittanut, siitä olikin tullut sisäänpäinkääntyvä kansallisaatteen kyllästämä instituutio.

Toiminnallaan Jeesus keskeytti temppelin uhritoimitukset hetkeksi, mikä toisaalta oli varoitussanoma, mutta myös julistus siitä, mitä pian oli tapahtumassa. Uhrien aika oli loppumassa ja juutalaisten tulisi alkaa tuottaa Jumalan tahdon mukaista hedelmää, tai heidän käy, kuten viikunapuulle.

Illalla Jeesus palasi opetuslapsineen majapaikkaansa Betaniaan. Siellä majoittuminen johtui luultavasti siitä, että heillä oli siellä tuttuja, joiden luona he saivat yöpyä. Jerusalemin ulkopuolella majoittuminen oli myös turvallisempaa. Temppelin puhdistamisen myötä Jeesus sai hetkessä suuren ja vaikutusvaltaisen vihamiesjoukon.

Kolmannen päivän aamuna palataan taas Jerusalemiin ja opetuslapset huomaavat, että Jeesuksen kiroama viikunapuu on kuivunut. Sen ihmettely antaa Jeesukselle mahdollisuuden puhua uskosta, mutta samalla myös selittää edellisen päivän tapahtumia.

Jeesuksen puheen kärki tuntuu olevan uskon voimassa. Uskon voima perustuu Jumalaan, johon laitetaan luottamus. Epäily, uskon vastakohta, taas keskittää huomion itseen, omiin kykyihin.

Monet kommentaarit jakavat Jeesuksen puheen kolmeen eri opetukseen, jotka Markus on yhdistänyt tähän. Se on mahdollista, mutta Jeesus on voinut puhua ne tässä yhdessäkin. Vuoren siirtymisen ja syntien anteeksisaamisen rinnastaminen tuntuu oudolta. Jeesus näyttää samaistavan ihmeteot ja anteeksisaamisen. Siksi on helppo ajatella, että tässä on yhdistetty kaksi eri yhteyksissä annettua opetusta.

Jeesuksen sanoissa on kuitenkin yhteys, mikä ilmenee juuri temppelin puhdistamisen kautta. Vuoren siirtyminen viittaa temppelivuoreen ja vanhan järjestelmän väistymiseen. Syntien anteeksisaaminen taas puhuu siitä uudesta todellisuudesta, mikä syntyy, kun vanha eläinuhreihin perustuva järjestelmä on poissa: anteeksiantaminen ei enää perustu yksittäisten eläinuhrien tuomiseen, vaan henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen.

Jeesus asettaa anteeksisaamisen ehdoksi sen, että myös me annamme anteeksi. Käsky muistuttaa Isä meidän -rukousta. Samoin vuoren, entisen järjestelmän vaihtuminen uuteen, Jumalan valtakuntaan, muistuttaa saman rukouksen pyyntöä, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Siinä temppelin puhdistus ja viikunapuun kuolettuminen yhdistyvät. Viikunapuu, joka ei kantanut viikunoita, koska ei vielä ollut viikunoiden aika, oli kuva temppelistä, joka oli muuttunut hedelmiä kantavasta keskikesän puusta varhaiskevään puuksi, joka kyllä näyttää elävältä puhjenneine lehtineen, mutta ei kuitenkaan tuota hedelmää. Sellaisen aika on ohi ja uutta on tulossa tilalle.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.