Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. 2. Kor. 12:7

1. Tekstin esittely

Valitsin eksegeesini kohteeksi 2. Kor. 12:7:n. Erityisesti halusin tutkia Paavalin piikin sisältöä. Löytyykö Paavalin omasta tekstistä selkeitä vihjeitä siitä, mitä Paavali sillä tarkoitti. Piikkiähän on tulkittu hyvin monella tapaa ja perustelutkin ovat pääosin luontevia nousten sekä eri raamatunkohtien sisältämästä aineksesta että kielellisistä perusteista.

Vaikka käsiteltävä jakso on lyhyt, eikä sen sisältökään ole teologisesti merkittävä, se silti sisältää mielenkiintoisen haasteen. Paavali kutsuu piikkiään Saatanan enkeliksi ja antaa ymmärtää, että sen antajana on Jumala. Jos Saatanan enkelin ymmärtää kirjaimellisesti demonina, voi päätyä hurjiinkin ajatuksiin Paavalista riivattuna. Siitä tuskin on kyse, eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, jolloin Jumala olisi lähettänyt Saatanan enkelin kiusaamaan jotakuta. Vanhassa testamentissa kuningas Saulia vaivasi Jumalan lähettämä paha henki. Mahdollisesti Paavali viittasikin sanoillaan juuri Sauliin, joka oli hänen kaimansa.

 

2. Tekstin muodostaminen ja käännös

Aloitin tutustumisen tekstiin vertailemalla eri käännöksiä, jotka ovat yllättävän yksimielisiä ratkaisuissaan. Alkuteksti antaisi paljonkin mahdollisuuksia variointiin. Tarkastelen tässä joitakin tekstikriittisiä kysymyksiä ja annan jakeen käännöksen. Käsikirjoituksista mainitsen vain kaikkein painavimmat.

2.1. Tekstikritiikki

Perusteksti NA27:ssä näyttää seuraavalta:

καὶ τῇ ὑπερβολῇ τῶν ἀποκαλύψεων. διό, ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι, ἐδόθη μοι σκόλοψ τῇ σαρκί, ἄγγελος σατανᾶ, ἵνα με κολαφίζῃ, ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι.

Jakeeseen liittyy useita tekstikriittisiä kysymyksiä, jotka eivät kovin paljoa vaikuta itse tekstin ymmärtämiseen. Seuraavassa käyn jokaisen kohdan lyhyesti läpi ja perustelen omat ratkaisuni.

2.1.1. Minne piste?

Ensimmäisenä kiinnitin huomiotani itse tekstiin, eikä kyse ole niinkään eri käsikirjoituksiin liittyvästä asiasta. Perusteksti sijoittaa pisteen sanojen καὶ τῇ ὑπερβολῇ τῶν ἀποκαλύψεων jälkeen. Melko poikkeuksetta näyttäisi siltä, että eri käännöksissä pistettä ei huomioida, vaan se kuuluu sitä seuraavaan tekstiin¹.

Alkuperäinen kreikkalainen teksti on kirjoitettu yhteen ilman sanavälejä tai välimerkkejä. Tämän pohjalta sekä NA:n antama ratkaisu että useimpien käännösten tekemä ratkaisu on perusteltavissa. Perustekstin ehdotus liittää suurenmoiset ilmestykset Paavalin tuntemiseen: etteivät ihmiset luulisi hänestä ja hänen ilmestyksistään enempää kuin mitä voivat nähdä. Useimmat käännökset taas liittävät ilmoitukset nöyryyden tarpeeseen: koska Paavalilla on ollut niin paljon suurenmoisia näkyjä, hänen täytyy pysyä nöyränä.

Tässä tutkimuksessani kallistuin perustekstin kannalle. On luontevampaa, että suurenmoiset ilmestykset liittyy Paavalin aiemmin kirjoittamaan, koska hän yrittää siinä osoittaa, että kenenkään ei pitäisi luulla Paavalista liikoja. Jakeen 7 sisältö on toki jatkoa tälle perustelulle ja vie sitä hieman eteenpäin, kun hän osoittaa, että hän itsekään ei saa alkaa luulla itsestään ja lahjoistaan liikoja. Niinpä διό viittaisi aiempaan jakeeseen kokonaisuudessaan, ei vain suurenmoisiin ilmestyksiin.

2.1.2. διό vai ei διό

P⁴⁶ sekä D jättävät διόn pois. Toisaalta א, A ja B sisällyttävät sen tekstiin. Διό, siksi, on sidesana, joka tässä liittäisi edellä kirjoitetun sen jälkeen tulevaan. Kyse on siis syy- ja seuraussuhteesta. Päädyin aluksi jättämään διόn pois, koska mielestäni sen jälkeen tuleva ἵνα, että, riittää yhdistämään edellä kirjoitetun tulevaan.

Διό näyttäisi siis nopeasti katsoen myöhemmin tehdyltä selittävältä lisäykseltä. Perustekstiin sana on kuitenkin sisällytetty, koska sitä tukee usea merkittävä käsikirjoitus ja se on myös vaikeampi lukutapa². Metzger esittääkin, että sana on jäänyt pois, kun kopioija on liittänyt jakeen alun käsillä olevaan lauseeseen sen sijaan, että se kuuluisikin edeltävän jakeen lauseeseen. Sana siis jää.

2.1.3. Saatana isolla vai pienellä?

Seuraava variantti koskee saatanan enkeliä. Onko tekstissä käytetty erisnimeä vai substantiivia? Erisnimeä tukevat käsikirjoitukset näyttävät yleisesti jäävän tässä alakynteen. P⁴⁶, א, A, B ja D tukevat perustekstiä ja lähinnä א:n, A:n ja D:n marginaalimerkinnät tukevat erisnimeä. Päädymme siis saatanaan pienellä alkukirjaimella. Erisnimen käyttö mitä ilmeisimmin viittaa myöhempään teologiseen korjaukseen, jossa oppi henkimaailmasta on muodostunut selkeämmäksi.

2.1.4. Toistanko itseäni?

Perusteksti toistaa sanat ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι jakeen alussa ja lopussa. Onko kyseessä lisäys vai poisto? Tekstin sisällön kannalta ratkaisulla on lähinnä vivahde-ero. Toiston säilyttäminen tuo mukaan tiettyä painotusta. Toiston hylkääminen esittää asian koruttomammin. Sisäisin perustein siis molemmat ratkaisut ovat perusteltavissa.

Käsikirjoituksissa löytyy toiston suhteen aika tasapuolista hajontaa. א, A, ja D tukevat toiston poistoa, ja P⁴⁶ sekä B ja א:n toinen marginaalimerkintä tukevat toiston säilyttämistä. Koska toisto ei muuta jakeen varsinaista sisältöä, päätin jättää sen pois. Mielestäni kyseessä on myöhempi kopiointivirhe, vaikkakin jakeessa saattaa olla myös vivahde kiastisesta rakenteesta, jota pohdin myöhemmin.

2.2. Alustava käännös

Että en ylpistyisi, on minulle annettu pistin lihassa, saatanan enkeli, pahoinpitelemään minua.

 

3. Konteksti

Jae kuuluu Paavalin toiseen kirjeeseen korinttolaisille. Paavalin kahtena pääajatuksena kirjeessä on toisaalta puolustaa omaa apostoliuttaan ja toisaalta antaa ohjeita tulevaa avustuskeräystä varten. Luonteensa vuoksi kirje on melko henkilökohtainen ja sisältää vähemmän varsinaista opetustekstiä.

3.1. Heikoissa vahva

Käsiteltävän jakeen välitön tekstiyhteys on jakeissa 7–10, joka liittyy kiinteästi luvun alussa olevaan kuvaukseen ilmestyksistä. Jakso toimii siis vastapainona erityisesti Paavalin ilmestyksille. Ilmestyskuvausten ja heikoissa vahva -teeman välissä siirtymäjakeena toimii jae 6, jossa Paavali päättää kuvauksen ilmestyksistään ja antaa perusteet tulevalle tekstille.

Käsiteltävänä oleva jae 7 aloittaa siis välittömän kokonaisuuden, joka päättyy jakeessa 10 loppupäätelmään: Juuri heikkona olen voimakas. Rajauksen voisi tehdä vieläkin hieman tiukemmaksi. Silloin jakeiden 7–10 sisällä olisi vielä oma osionsa, joka sisältäisi jakeet 7–9a vaikkapa otsikolla ”että en ylpeilisi”.

3.2. Apostolin arvovalta

Luvun 12 alkupuoli (1–10) on osa laajempaa Paavalin puolustuspuhetta apostolin virastaan. Ilmeisesti Korinton seurakunnassa oli esitetty kritiikkiä Paavalia kohtaan, jota hän kirjeessään käsittelee. Paavalin puolustuspuhe jakaantuu koko kirjeen matkalle katketen välillä, kun Paavali antaa opastusta mm. tulevasta avustuskeräyksestä.

Paavali puolustautuu eri tavoin. Luvun 12 alku liittyy laajempaan kerskaus-jaksoon, jossa Paavali puolustelee virkaansa hyvin sarkastisesti vertaamalla itseään ilmeisesti korinttolaisten arvostamiin henkilöihin. Ilmeisen haluttomasti Paavali alkaakin kerskailla, mutta ainakaan aluksi hänen aiheensa eivät ole tavanomaisia. Luvussa 11 (erityisesti jakeet 18–33) hän kerskuu vastoinkäymisistään. Vain lyhyesti luvun 12 alussa (1–5) hän kerskuu positiivisilla asioilla, saamillaan ilmestyksillä.

Käsiteltävän jakeen konteksti on tämän kerskauspuheen lopetus, jossa Paavali kokoo levittämänsä langat yhteen ja tekee niistä johtopäätöksen. Näyttäisi jopa siltä, että jakeessamme Paavali tekee viittauksen edellisessä luvussa kertomiinsa koettelemuksiin. Siitä lisää myöhemmin.

3.3. Historiallinen tilanne

Käsiteltävänä olevan jakeen kannalta kirjeen kirjoittajan tai vastaanottajien historiallinen tilanne ei ole kovinkaan merkityksellinen. Riittää, että tiedämme Paavalin motiivit kirjoittaa. Kuten jo mainittiin, Korintossa oli esitetty kritiikkiä Paavalia vastaa, jota hän kirjeessään käsittelee.

 

4. Rakenne

Jae 7 on melko lyhyt, eikä siksi ole välttämättä kovinkaan mielekästä kaivaa siitä mitään suuria ja merkityksellisiä rakenteita. Onkin aika mielenkiintoista, että jakeessa näyttäisi olevan kiastinen tai paraleelinen rakenne. Pistän tämän löydön tutkijan suuren innon piikkiin, mutta esittelen sen silti.

A¹ ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι,

B¹ ἐδόθη μοι

C¹ σκόλοψ τῇ σαρκί,

C² ἄγγελος σατανᾶ,

B² ἵνα με κολαφίζῃ,

A² ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι.

Teksti sekä alkaa että päättyy täsmälleen samalla fraasilla. B-kohta sisältää verbin, jonka kohteena on minä eli Paavali. C-kohdassa asetetaan rinnakkain pistin lihassa ja saatanan enkeli, jotka määrittävät samaa asiaa.

Havainto on jännittävä, mutta olen kuitenkin melko haluton tekemään sen perusteella suuria johtopäätöksiä. Todennäköistä on, että mahdollinen rakenne tulee vain Paavalin tavasta ajatella ilman sen kummempaa suurempaa merkitystä.

 

5. Kielioppi

Paavalin pääajatus jakeessa on selvästikin ilmaistu fraasissa ”että en ylpistyisi”. Sekä pistin että enkeli ovat saman asian määrittelyä ja kuvaavat keinoa tai tapaa, jolla tämä toteutuu. Pistin tai enkeli on annettu, passiivissa. Antajaa ei määritellä, mutta lukija päättelee helposti, että sen täytyy olla Jumala, sillä saatana tuskin haluaisi Paavalin nöyrtyvän ja olevan Jumalan mielen mukainen. Passiivimuoto voi olla yritys pehmentää sanomaa. Paavali olisi voinut sanoa saman aktiivimuodossa ”Jumala on antanut minulle”. Passiivimuodolla hän sai pidettyä antajan yhtä selkeänä, mutta hänen ei kuitenkaan aivan niin jyrkästi tarvinnut astua aiheeseen liittyvään problematiikkaan. Nimittäin on mielenkiintoinen ajatus, että juuri Jumala antaa ihmiselle jotakin, jota voi kutsua saatanan enkeliksi. Kyseessä ei todennäköisesti ole riivaaja. Jumalan korostaminen saatanan enkelin kanssa voisi kuitenkin antaa lukijalle mielleyhtymän riivaajasta.

Antaa-verbin aoristimuoto viitannee Paavalin laajempaan olotilaan. Pistin on annettu ja se on edelleen, kuten käy ilmi seuraavista jakeistakin. Kurittaa-verbi on aktiivin preesensin konjunktiivissa. Se kuvaa toistuvaa ja edelleen tapahtuvaa asiaa. Pistin on annettu, että se kiusaisi alati, ei vain kerran.

 

6. Sanatutkimus

Käsiteltävä jae on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se sisältää aikamoisen määrän harvinaisia sanoja mukaan lukien yhden hapaks legomenin. Käsittelen seuraavaksi joitakin avainsanoja lyhyesti.

6.1. Pistin lihassa

Pistin eli σκόλοψ esiintyy vain tässä. Se on normaalisti käännetty sanoilla pistin tai piikki. Sanaa on käytetty mm. kidutuksessa käytetystä terävästä kepistä. Paavalin sanaan liittyvä verbi kurittaa sisältää myös kidutukseen liittyvän puolen.

Liha on paljon yleisempi sana Uudessa testamentissa ja se sisältää useita hyvinkin erilaisia merkityksiä. Sitä käytetään todellisesta lihasta (sekä eläinten että ihmisten). Sitä käytetään fyysisyydestä hengellisen vastakohtana. Sitä käytetään langenneesta ihmisluonnosta. Käsiteltävässä jakeessa merkitys voi käytännössä olla melkein mikä tahansa näistä. Jos Paavalin pistin oli sairaus tai selkeä fyysinen vaiva, tulee liha ymmärtää fyysisenä lihana. Jos pistin oli vaino, on liha todennäköisesti ymmärrettävä joko fyysisenä olemisena tai hengellisenä tilana. Jos taas pistin oli ahdistus, tunnontuskat tai muu sellainen, voi liha viitata jopa Paavalin langenneeseen luontoon.

Fraasi pistin lihassa on jo juutalaisten tuntema. Sen alkuperä lienee jalkoihin osuvissa okaissa tai tikuissa, jotka pistivät ja hiersivät. Tämä kielikuva laajeni merkitsemään myös kaikenlaista harmia ja murhetta ja erityisesti vastaoinkäymisiä ja vihollisia³. Tämä selitys lienee oikea ja sopii sellaisenaan eri tulkintoihin pistimestä.

6.2. Saatanan enkeli

Tämä on edellisen pari merkitykseltään. Paavali selvästi rinnastaa nämä kaksi asiaa kuvatakseen yhtä ja samaa asiaa. Enkeli voidaan ymmärtää sekä ihmisenä että henkiolentona. Ihmisenä se tarkoittaisi lähettilästä tai edustajaa. Henkiolentona kyse olisi todennäköisesti demonista.

Saatana-sanaa, joka tulee heprean satan-sanasta, käytetään Uudessa testamentissa 36 kertaa ja tarkoittaa lähes poikkeuksetta henkiolentoa. Tunnetuin poikkeus tästä lienee Matt. 16:23 sekä Mark. 8:33, jossa Jeesus kutsuu Pietaria saatanaksi. Siinä merkitys on kuvainnollinen ja kertoo enemmänkin Pietarin ajatuksen alkuunpanijasta⁴ kuin Pietarin olemuksesta.

Saatanan enkelille on siis oikeastaan vain kaksi merkitystä, joka toimii tässä jakeessa. Toisaalta se voi viitata Paavalin vastustajiin (vrt. 2. Kor. 11:15!). Toisaalta taas se voi viitata henkisiin ahdistuksiin tai fyysiseen sairauteen, jolloin kyseessä voi olla todellinen henkivalta, joka painosti suoraan Paavalia.

Koska saatanan enkeli toimii tässä parina pistin lihassa -fraasin kanssa, todennäköinen selitys on, että Paavali kirjoittaa tässä erityisesti mm. Korintossa esiintyneestä vastustuksesta. Hän ehkä viittaa jopa johonkin tiettyyn henkilöön. Luultavasti hän viittaa näillä myös laajemmin apostolin virkansa vuoksi kokemiinsa kärsimyksiin, jotka ovat sekä fyysisiä vaikeuksia ja koettelemuksia, myös henkisiä ja hengellisiä. Näin Paavali siis viittaisi tässä luvussa 11 luettelemiinsa vastoinkäymisiin.

6.3. Kuritetaanko vai pahoinpidellään?

Κολαφίζῃ voidaan kääntää sanoilla pahoinpidellä, lyödä ja kurittaa. Se tulee verbistä lyödä tai lyödä nyrkillä. Sanaa käytetään Uudessa testamentissa vain viisi kertaa. Näistä kaksi on evankeliumien rinnakkaiskohdat, joissa Jeesusta löydään ylipapin kuulustelun aikana (Matt. 26:67 ja Mark. 14:65). Paavali käyttää sanaa kaksi kertaa ja Pietari kerran. Pietarilla sana liitetään oikeudenmukaiseen rankaisemiseen. Paavalilla 1. Kor. 4:11:ssä se liittyy pahoinpitelyyn.

Oikeastaan sanan kääntäminen riippuu hieman siitä, minkälaisen näkökulman haluaa käännökseen. Kurittaminen sisältää ajatuksen opettamisesta ja ohjaamisesta, pahoinpitely taas on silkkaa väkivaltaa. Enemmistö Uudessa testamentissa löytyvistä kohdista liittää verbin pahoinpitelyyn ja väkivaltaan. Paavalin ajatus tässä jakeessa liittää pahoinpitelyn kuitenkin hyviin tarkoitusperiin. Koska Paavali on teon ensisijaiseksi tekijäksi ilmoittanut jopa saatanan enkelin, lienee pahoinpitely parhaiten soveltuva käännös. Se ei tyystin hävitä ajatusta hyvästä tarkoituksesta, mutta tuo ilmi sen, että kyseessä on todellakin pahoinpitely. Vaikkakin ilmeisesti Jumalan sallimana ja rajaamana.

Pahoinpitelyn luonne selittynee edellisen kohdan johtopäätöksen kautta. Sanaa käytetään Uudessa testamentissa fyysisestä pahoinpitelystä. Tämä puoli sopii edelliseen päätelmään siitä, että Paavalin piikki tosiaan on sekä fyysinen vaino ja väkivalta, mutta myös henkinen ahdistus.

 

7. Laajempi konteksti

Varsinaisia rinnakkaiskohtia ei löydy Paavalilta eikä muutenkaan Uudesta testamentista. Muutamia selventäviä viitteitä kuitenkin on. Korinttolaiskirjeissä kirjoittaa langenneesta seurakuntalaisesta, joka on luovutettava saatanalle (esim. 1. Kor. 5:5), jotta hän katuisi ja voisi tehdä parannuksen. Kun ajattelee Paavalin pistimen syytä, löytyy näiden välillä rinnakkaisuutta. Paavali ei ollut langennut, mutta hänellä saattoi olla vaara tehdä niin. Niinpä pistin toimi estimenä. Koska Paavali ei ollut langennut, häntä ei myöskään oltu luovutettu saatanalle, vaan sen vaikutus oli rajatumpaa ja toimi Jumalan tahdosta ohjaajana. Tämä osoittaa Paavalin ajattelussa tiettyä teologista loogisuutta siitä, että kaikki on alisteista Jumalalle.

 

8. Käännös ja sovellus

Formaalinen käännös:

Siksi, että en ylpistyisi, on minulle annettu pistin lihassa, saatanan enkeli, pahoinpitelemään minua, että en ylpistyisi.

Parafraasi:

Siksi olenkin saanut kärsiä näin paljon, että en ylpistyisi.

Jakeen opetus on, että meidän tulee varoa luulemasta itsestämme tai toisista liikoja. Jumala voi myös käyttää negatiivisia asioita, jopa pahoja, oman tahtonsa toteuttamiseen. Perimmäisenä Paavali tahtoo sanoa, että Jumala huolehtii meistä. Aina se ei ole kivaa. Vähän kuin esimerkiksi lehmille tarkoitettu sähköpaimen sattuu, kun sitä koskee, mutta se kuitenkin pitää lehmät hyvällä laitumella turvassa.

Toisaalta jaetta ei saa myöskään ylihengellistää. Siitä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että uskova voisi olla riivattu. Korkeintaankin se viittaa siihen, että demoniset voimat voivat painostaa tai kiusata uskovaa ulkoisesti.

 

9. Lähteet ja kirjallisuutta

Lähteen lopussa on esitetty suluissa mahdollinen lyhennys tai nimi, jota käytetään tekstin alaviitteissä.

Gyllenberg, Rafael: Korinttolaiskirjeet, toinen, korjattu painos, Kirjapaja 1969

Hörster, Gerhard: Johdatus Uuteen testamenttiin, Päivä 1994

Lamsa, George M.: New Testament Commentary, 12. painos, Holman 1982 (Lamsa)

Metzger, Bruce M.: A Textual Commentary o/t Greek New Testament, second edition, UBS 2006 (TCGNT)

Rogers jr., Cleon L. & Rogers III, Cleon L.: New Linguistic and Execetical Key t/t Greek New Testament, Zondervan 1998

Saarisalo, Aapeli: Paavali, suuri vaeltaja, 3. painos, WSOY 1963 (Saarisalo)

Uusi testamentti, uusi suomennos selityksin, Vapaa evankeliumisäätiö 1969 (USS)

Tasker, R.V.G.: 2 Corinthians, Inter-Varsity press 1983

toim. Novum, Uusi testamentti selityksin osat 3 ja 5, Raamatun tietokirja 1984

 

1Tarkistin useita suomen-, ruotsin-, englannin-, ranskan-, espanjan- ja vironkielisiä käännöksiä ja vain kahdessa piste oli jätetty samaan kohtaan kuin NA:n perustekstissä.

2TCGNT, s. 516

3Lamsa, s. 314; Saarisalo, s. 242; USS, s. 395

4Kyseisessä kohdassa Pietari on juuri tunnustanut Jeesuksen Kristukseksi ja Jeesus on alkanut puhua kuolemastaan Jerusalemissa. Pietari nuhtelee tämän johdosta Jeesusta ja yrittää saada häntä muuttamaan mielensä.