Meille nykyajan ihmisille saattaa tulla yllätyksenä tieto, että entisajan uskonnoissa ei moraalilla ollut kovinkaan suurta sijaa. Jumalanpalvelus ei koskettanut varsinaisesti eettisiä kysymyksiä. Sen sijaan uhrit, erilaiset rituaalit ja rukous olivat ennemminkin välineitä, joilla pyrittiin vaikuttamaan jumaliin, niin että ne siunaisisivat, auttaisivat ja olisivat myötämielisiä. Jumalat olivat siis eräänlaisia voimia, kuin luonnonvoimat, joihin yritettiin vaikuttaa. Moraaliset kysymykset olivat sitten enemmän yhteisöjen lainsäädännön ja filosofian kysymyksiä. Tämä on tietenkin hyvin yksinkertaistettu kuva, sillä ei esimerkiksi Raamatun aikoina ollut samankaltaista uskonnollisuuden ja maallisuuden erotusta, kuten meillä nykyaikana.
Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä
Olen vuosien varrella kuullut aina välillä jonkun sanovan, että hän ei halua tulla uskoon, koska sitten pitäisi jättää kaikki hauska ja iloa tuottava elämästä. Olen myös törmännyt uskovan stereotypiaan, jonka mukaan oikea uskova on vakava, ehkä vähän surumielinen. Sellainen synkkä körtti, joka haikailee vain kuolemaa.
Tämän päivän lukukappale Kolossalaiskirjeestä tuntuu vahvistavan tällaista näkökulmaa. Kehottaahan Paavali jakeessa 2 suoraan, että ”ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä”. Kehotus tuntuu viittaavan juuri siihen, että meidän pitäisi hylätä kaikki maailmallinen, tavallinen, ja ehkä jopa eristäytyä tavallisesta maailmanmenosta uskomme tähden. Tavoitteena tulisi olla vain tulevan taivaan odotus. Mutta onko tämä se, mitä Paavali tarkoittaa kehotuksellaan?
Mistä löytyy klassinen kristinusko?
Kun 1990-luvun puolivälin tienoilla aloitin oman kristillisen vaellukseni, oli yhtenä kiistojen jakolinjana konservatiivi- ja liberaalikristillisyys. Sama keskustelu jatkuu edelleenkin, vaikka termit ovat paikoin muuttuneet ja jakolinjan määritelmä näkemysten välillä on siirtynyt. Tuolloin kiistakysymyksiä olivat perinteisemmät aiheet, kuten raamattukäsitys ja yliluonnollisuus. Nykyisin konservatiivien ja liberaalien lisäksi puhutaan evankelikaaleista, raamattu-uskollisista, klassisen kristinuskon kannattajista ja progressiivista. Näistä itselleni silmiinpistävintä on termi ”klassisen kristinuskon kannattaja”. Jatka lukemista Mistä löytyy klassinen kristinusko?
Kolminaisuusopin historialliset ja teologiset kehityskulut
Tässä esseessä tarkoitukseni on tarkastella kolminaisuusopin historiallista kehitystä ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina eksegetiikan, kirkkohistorian ja systemaattisen teologian näkökulmista. Käsittely on varsin pintapuolista, mutta se antanee hyvän kokonaiskuvan. Jatka lukemista Kolminaisuusopin historialliset ja teologiset kehityskulut
Suurinta on rakkaus
5. Moos. 6:1–9; Hepr. 9:11–14; Mark 12:28–34
Juutalaisten laissa on 613 määräystä. 248 käskyä ja 365 kieltoa. Juutalaiset opettajat ja laintulkitsijat olivat alkaneet pohtia, miten nämä käskyt voidaan tiivistää. Mikä käsky olisi sellainen, joka sopisi yhteen jokaisen 613 käskyn kanssa? Osa pohdinnoista oli hyvin samankaltaisia, mitä Jeesuksen vastaus tämän päivän tekstissä. Jatka lukemista Suurinta on rakkaus
Mihin istutat itsesi?
Psalmi 1; Markus 9:30–37
Päivän tekstissä Jeesus aloittaa varsinaisen matkansa kohti Jerusalemia. Hän kulkee opetuslasten kanssa ja välttelee ihmisjoukkoja, sillä hän haluaa keskittyä opetuslastensa opettamiseen. Ja opettamista he tarvitsevatkin. Jatka lukemista Mihin istutat itsesi?
Tasapainoinen elämä
Sananlaskut 22:1-2. 8-9, 22-23; Jaakob 2:1-17; Markus 7:24-37
Törmään aina välillä ajatukseen, että meillä kristityillä on ylivertainen moraali. Jumalan käskyt ja opetukset ovat antaneet meille jotakin, mitä emme mitenkään muuten voisi keksiä ja löytää. Uskon, että tämä on totta. Samaan aikaan meidän tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että olemme ihmisiä. Me erehdymme. Olemme vajavaisia. Uskostammekin huolimatta olemme helposti puolueellisia, itsekkäitä, epäempaattisia ja sokeita maailman epäkohdille. Vaikka meillä on Jumalan sana, me emme ole Jumala. Jatka lukemista Tasapainoinen elämä
Ilosanoma alaspainetuille
Jeesus levähtää samarialaisella kaivolla ja tapaa samarialaisen naisen Johanneksen evankeliumin luvussa 4. Kohtaaminen on vaikuttava ja aivan liian usein väärinymmärretty. Kertomuksesta korostetaan samarialaisen naisen synnillistä elämäntapaa, vaikka siihen ei ole kovinkaan hyviä perusteita. Ennemminkin kyse on hyljittyjen ja ylenkatsottujen sekä heikkojen voimaannuttamista. Se on kertomus siitä, miten Jumala näkee muiden hylkäämät ja ottaa heidät vastaan hyväksyen heidät sellaisenaan.
Oletko koskaan suuttunut Jeesukselle?
1. Kun. 8:22–30; Joh. 6:60–69
Koska viimeksi olet närkästynyt Jeesukseen? Siihen, mitä hän on sanonut tai tehnyt. Kysymys on varmaan mielestäsi outo ja ehkä jopa sopimaton. Miten nyt Jeesukseen voisi närkästyä! Mutta kun luemme evankeliumeja, häneen närkästytään koko ajan. Useimmiten närkästyjät ovat hänen vihollisiaan, mutta toisinaan hänen opetuslapsensa, jopa heistä lähimmät, närkästyvät. Jatka lukemista Oletko koskaan suuttunut Jeesukselle?
Pienestä siemenestä suuri puu
Jeesus puhuu vertauksin. Teemana on Jumalan valtakunta ja kuvasto on maanviljelyksestä. Vertauksin puhuminen oli selkeästi Jeesuksen pääasiallinen tapa opettaa laajoja väkijoukkoja. Opetuslapsilleen hän selitti vertaukset ja piti opetuksia myös selkokielellä. Jatka lukemista Pienestä siemenestä suuri puu