Vuoden 1992 käännös ilmaisee käsiteltävässä jakeessa, että Jumala olisi jakanut jokaiselle kansalle oman jumalan. Kun ottaa huomioon juutalaisuuden tiukan monoteistisen kannan, tämä käännös vaikuttaa omituiselta. Jae on myös malliesimerkkejä uutta käännöstä kritisoivien keskuudessa. Tässä esityksessä pyrin selvittämään käännösratkaisun taustoja ja oikeellisuutta.

Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin,

hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.

1. 5. Moos. 32:8 (vuoden 1992 käännös)

Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset,

silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

5. Moos. 32:8 (vuoden 1933 käännös)

 

1 Alkuteksti

בְּהַנְחֵל עֶלְיֹון גֹּויִם בְּהַפְרִידֹו בְּנֵי אָדָם יַצֵּב גְּבֻלֹת עַמִּים לְמִסְפַּר בְּנֵי יִשְׂרָאֵֽל׃

Pääsääntöisesti vuoden 92 käännös kääntää jakeen yhtäpitävästi heprealaisen alkutekstin kanssa. Siksi keskitynkin tässä jakeen loppuosaan, johon varsinainen ongelma kohdistuu. Vanhan ja uuden käännöksen vertailu ilmoittaa eron. Vanhan käännöksen ”israelilaisten luvun mukaan” on uudessa käännöksessä muodossa ”ja kullekin oman jumalan.” Perusteksti Biblia Hebraica Stuttgartensiassa (BHS) vastaa vanhan käännöksen ratkaisua. Uusi käännös jättää siis kokonaan huomioimatta sanat בְּנֵי יִשְׂרָאֵֽל, Israelin pojat eli israelilaiset.

BHS:n apparaatti antaa kuitenkin kaksi muutakin vaihtoehtoa. Septuaginta ja jotkin Qumranin teksteihin kuuluvat käsikirjoitukset käyttävät termiä ”Jumalan enkelit”, kreik. ἀγγέλων θεοῦ. Lisäksi jotkin käsikirjoitukset, kuten Symmachuksen kreikankielinen VT sekä Vetus Latin, sisältävät muodon ”Jumalan pojat”. Israelin pojat, Jumalan enkelit ja Jumalan pojat ovat kaikki selkeitä vaihtoehtoja, eivätkä sellaisenaan tue uuden käännöksen käännösratkaisua.

Mikä näistä kolmesta on sitten alkuperäisin kirjoitusmuoto? Käytännössä jakeen perusmerkityssisältö ei muutu hirveästi minkään kohdalla: Jumala on jakanut jokaiselle kansalle asuinalueet israelilaisten, Jumalan poikien tai enkeleiden määrän perusteella. Käytännössä Jumalan pojat ja Jumalan enkelit voivat tarkoittaa samaa, sillä muualla Raamatussa termiä ”Jumalan pojat” käytetään nimenomaan enkeleistä¹. Seuraavassa pohdin eri vaihtoehtoja.

1.1 Rakenne

Jae on kahdeksantena Mooseksen esittämässä laulussa. Se on siis runomuodossa ja sellaisena voi olettaa, että sen rakenteella voi olla hyvinkin suuri merkitys. Jakeen ensimmäinen puolisko päättyy termiin בְּנֵי אָדָם eli ihmisen/Adamin pojat. Jälkimmäinen puolisko loppuu sanoihin בְּנֵי יִשְׂרָאֵֽל, Israelin pojat. On siis syytä miettiä, onko tämän termiparin käyttö tarkoituksellista. Viittaako Israelin pojat kenties ihmisen/Adamin poikiin? Jos näin on, niin herää myös kysymys pitäisikö sekä אָדָם että יִשְׂרָאֵֽל kääntää erisniminä? Puhutaanko tekstissä oikeasti Adamista ja Israelista (Jaakob) henkilöinä vai käytetäänkö niitä yleisinä termeinä, ihmiset ja israelilaiset? Joidenkin kommentaarien mukaan israelilaisilla oli tapana jakaa ihmiskunta 70:een kansaan². Jaakobin perhe käsitti myös 70 henkeä, kun he muuttivat Egyptiin. Myös BHS:n apparaatti mainitsee, että Targum lisää לְמִסְפַּר-sanan perään luvun 70 yhdistäen 1. Mooseksen kirjan 10. luvun kansat sekä Jaakobin suvun³.

Toisaalta termeillä voi olla myös muu merkitys. Joidenkin tulkintojen mukaan Jumalan pojat voi viitata myös Adamin pyhään sukuun⁴. Israelilaiset taas olivat Jumalan omaisuuskansa. Näinkin ajateltuna termeillä voisi olla merkitysyhteys. Tosin tämä tulkintatapa mahdollistaisi myös Jumalan pojat -termin käytön. Tällöin Israelin pojat ja Jumalan pojat tarkoittaisivat samaa: Jumalan valittua kansaa. Israel ja Jumala -sanojen muuttumisen voisi tässä tapauksessa selittää sillä, että jälkimmäisen kohdalla Israelin merkitys valittuna kansana olisi tavalla tai toisella hämärtynyt.

Suurin ongelma Jumalan pojat -vaihtoehdon kanssa on se, että lukutapa perustuu käsikirjoituksiin, jotka ovat ilmeisesti melko nuoria käännöksiä. Yksi näistä lähteistä on esimerkiksi Symmachuksen kreikankielinen käännös. Käännös on ainakin osittain parafraasi. Tämä tietenkin tukee edellä sanottua teoriaa siitä, että Jumalan pojat -termin käyttö oli uudessa tilanteessa kuvaavampi, kun israelilaiset asuivat hajaannuksessa.

Jumalan enkelit -termin käyttö tuo rakenteellisia pulmia, sillä se eroaa selvästi merkitykseltään ja muodoltaan kahdesta muusta vaihtoehdosta. Se kuitenkin löytyy melko vanhoista käsikirjoituksista ja siten voi edustaa masoreettista tekstiä vanhempaa lukutapaa. Jumalan enkelit on kuitenkin myös yhdistettävissä sisällöllisesti israelilaisiin. Enkelihän ei tarkoita pelkästään henkiolentoa vaan sanansaattajaa, lähettiä. Joidenkin kommentaarien mukaan⁵ enkeli tarkoittaisikin tässä juuri Israelin kansaa, joka Jumalan valittuna kansana sai tehtäväksi julistaa Jumalan antaman ilmoituksen ihmiskunnalle. Tämä selitys on kuitenkin mielestäni ehkä hiukan kaukaa haettu.

 

2 Merkitys

Kuten jo on tullut ilmi, muuttaa eri kirjoitustapojen käyttäminen jakeen merkitystä joskus paljonkin. Tässä yhteydessä suurin mielenkiintoni kohdistuu kuitenkin vuoden 1992 käännöksen ratkaisuun. Selvää on, että se ei pohjaudu sellaisenaan alkutekstiin. Heprean tai kreikankielisistä käsikirjoituksista ei mitenkään saa käännettyä mitään, mikä edes kaukaisesti muistuttaisi uutta käännöstä. Koska uusi käännös on käännetty dynaamisen periaatteen mukaan, voi käännösratkaisu perustua tulkintaan tekstin sisällöstä.

2.1 Runo

Ensinnäkin, kyseessä on runo, kuten jo on mainittukin. Tekstiltä ei siis välttämättä voi odottaa ehdottomia totuusarvoltaan täydellisiä lausuntoja. Samaan tapaan kuin Psalmien kielikuvat, myös muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät runot ja laulut ovat suurelta osin kuvainnollista ja symbolista kieltä. Näin ollen käsittelyn alla olevasta jakeesta ei välttämättä voi tehdä kovinkaan pitkälle meneviä tulkintoja muinaisten israelilaisten jumalakäsityksestä saati teologiasta.

2.2 Jumala(t)

Uuden käännöksen ratkaisu vaikuttaa tukevan ajatusta, että israelilaiset olivat omaksuneet polyteismin. Tämä korostuu erityisesti, kun luemme seuraavankin jakeen, jossa sanotaan, että ”Herran (Jahve) osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.”⁶ Tämän perusteella voisi päätellä, että Korkein, jota ei luvussa mainita muualla, olisi jonkinlainen ylijumala, joka on jakanut kansoille jumalat. Israelin jumalaksi Korkein antoi Jahven.

Myöhemmin samassa luvussa kuitenkin Jahve käy muiden kansojen jumalia vastaan ja osoittaa, että niitä ei ole olemassa. ”Vastustajilleen hän sanoo: ’Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?’…’Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani.'”⁷ Näin luettuna tämä kuulostaa samalta kuin Paavalin lausunto epäjumalille uhratusta lihasta: ”Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä.”⁸ Paavalin teksti on sanallisesti hyvin lähellä Mooseksen laulua, sillä molemmissa Jahven ainutlaatuisuutta perustellaan luomistyöllä. Vain hän on luoja, muut jumalat ovat valhetta.

Käytännössä siis uudenkin käännöksen ratkaisu voidaan hyväksyä tekstiin sopivana. Tällöin kyse onkin oikeastaan Mooseksen ironiasta. Kaikilla kansoilla on omat jumalat, mutta vain Israelin Jumala on oikea Jumala, joka voi myös pelastaa kansansa. Muiden kansojen jumalat ovat hengettömiä ja kykenemättömiä auttamaan, vaikka niille uhraisi säädetyt uhrit⁹. Tässä tulkinnassa jää tietenkin vielä pieni hämäryys siitä, mihin Korkein viittaa.

2.2.1 Korkein

עליון -sanaa käytetään Jumalasta, mutta se voi tarkoittaa muutakin korkeassa asemassa tai yksinkertaisesti korkealla paikalla olevaa. Merkittävää on se, että sanaa käytetään myös Jahve-nimen kanssa¹⁰. Näiden kohtien perusteella näyttisi siltä, että Korkein esiintyy Jahven nimenä juuri runollisissa teksteissä, sillä lähes kaikki kohdat, joissa ne ovat yhdessä ovat runoja ja lauluja, kuten esimerkkijakeena oleva 2. Samuelin kohta. Käytännössä näyttää siis siltä, että Korkein viittaisi nimenomaan Jahveen, ei johonkin ylijumalaan hänen yläpuolellaan. Se, että Korkein uuden käännöksen mukaan jakaa kansoille jumalan ja ottaa itse yhden osan, ei ole mitenkään ristiriitaista.

Pikemminkin tämän kaltainen toiminta sopisi aiemmin esitettyyn tulkintaan Mooseksen ironiasta. Israelilaisten Jumala on kaikin tavoin erilainen kuin muiden kansojen jumalat. Sen lisäksi, että Israelin Korkein hallitsee suvereenisti, hän myös tulee kansansa luo ja henkilökohtaisesti täyttää heidän tarpeensa. Näin katsottuna tämä siis vain vahvistaa ja kärjistää Mooseksen sanomaa israelilaisten ylivertaisesta Jumalasta.

2.3 Enkelit

Aiemmin mainittiin, että enkeli-sanan voi kääntää myös sanansaattajaksi, lähetiksi, jolloin yksi kirjoitustapa – Jumalan enkelit – viittaisikin israelilaisiin Jumalan valittuna kansana. Näin tämä ”Kirjan kansa” toimisi Jumalan enkelinä kaikkien kansojen keskuudessa. Jumalan enkelit ja mahdollisesti myös Jumalan pojat -vaihtoehtojen käyttö saattaisi tuoda jakeen sisällön lähemmäksi uuden käännöksen ratkaisua.

Jaetta on tulkittu niinkin, että se ei puhu pelkästään kansojen rajojen ja asuinalueiden määräämisestä, vaan siitä, että näille annettiin myös omat erityiset suojelusenkelinsä. Esimerkiksi Puukko tukee tätä näkemystä Vanhan testamentin kommentaarissaan: ”Kukin kansa sai maailmaa jaettaessa oman suojelusenkelins䔹¹. Myös New Century Bible Commentary seuraa tätä ajatusta. Kommentaareissa viitataan mm. Danielin kirjaan, jossa mainitaan Persian ja Kreikan enkeliruhtinaat¹². Nämä enkeliruhtinaat ovat kuitenkin suurten valloittajakansojen enkeliruhtinaita, jotka Danielin kirjan mukaan vastustivat Jumalan lähettämää enkeliä. Kuitenkin samassa yhteydessä viitataan Mikaeliin Israelin enkeliruhtinaana¹³. Tämänkaltaisen tulkinnan johdosta ei kuitenkaan kannata lähteä tekemään kovin pitkälle meneviä oppeja kansojen enkeliruhtinaista tai muutenkaan enkeleiden sisäistä hierarkioista.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että esimerkiksi aiemmin mainittu New Century Bible Commentary¹⁴ yhdistää enkelit ja jumaluudet. Taustalla tässä yhdistämisessä ei ilmeisesti ole pyrkimys tulkita jaetta uuden käännöksen kaltaisesti, vaan kansoille asetetut ”suojelusenkelit” rinnastettaisiin myöhemmin samassa luvussa mainittuihin epäjumaliin. Tämä tulkinta yhdistyisi jälleen Paavalin ajatukseen epäjumalien taustalla olevista riivaajahengistä¹⁵. Näin ajateltuna ongelmaksi muodostuisi Jumalan asema tässä kaikessa. Onko hän oikeasti peräti määrännyt muut kansat palvomaan riivaajahenkiä? Onko hän jakanut muille kansoille ”suojelusenkeleiksi” riivaajia? Tämä ja siihen liittyvä pahan ongelma yleisesti on jo sen verran suuri alue, että tässä yhteydessä ei käsitellä sitä. Yksi mahdollisuus kuitenkin on, että tässä yhteydessä määrääminen viittaa Jumalan sallimukseen. Ihmiset ovat itse valinneet väärin ja Jumala sallii sen. Tämä ajatus saa omalla tavallaan jälleen tukea Paavalilta¹⁶.

 

3 Mikä on oikea lukutapa?

On suhteellisen selvää, että jakeen tulkinta on vaikuttanut uuden käännöksen ratkaisuun. Kansoille jaetut suojelusenkelit ovat muuttuneet jumaluuksiksi ja kun tämä on vielä yhdistetty etenkin historiallis-kriittisen tutkimuksen hypoteeseihin juutalaisen monoteismin myöhäisestä synnystä, on ainekset valmiina kunnon soppaan. Jae on siis käännetty pitkälti jakeelle annetun tulkinnan pohjalta. Kuten jo on tullut ilmi, ainakin osittain tämä tulkinta voidaan hyväksyä. Mooseksen ajatus mahdollisesti oli tosiaan ilmaista, että Jumala jakoi kansoille omat enkeliruhtinaat, ehkä jopa rinnastaa nämä enkeliruhtinaat epäjumaliin, joita hän myöhemmin laulussaan pilkkaa. Mielestäni tulkinta yksinään ei kuitenkaan anna oikeutta kääntää jaetta, kuten se uudessa käännöksessä on käännetty. Kyse ei enää ole välttämättä edes dynaamisen periaatteen mukaisesta kääntämisestä.

3.1 Israelin pojat

Kuten alussa jo käsiteltiin, masoreettisessa perustekstissä käytetään yksinkertaista termiä Israelin pojat tai israelilaiset. Jakeen ja tekstiyhteyden rakenteen huomioon ottaen tämä tuntuu kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Tämä kirjoitusasu ei tarkoita vain sitä, että jakeessa puhuttaisiin ihmisistä ja israelilaisista, vaan se mahdollistaa myös termien Aadamin pojat ja Israelin (Jaakob) pojat vertailun. Näin Mooses haluaisi luoda kuvan tietynlaisesta syy-seuraus -suhteesta. Koko ihmiskunnan alkuperä on Adamissa. Jumalan pelastussuunnitelman alku taas on Israelissa ja erityisesti kolmelle patriarkalle (Aabraham, Iisak, Jaakob) annetussa lupauksessa. Israelin pojat -lukutapa ei siis ole vain rakenteellisesti looginen vaan myös monimutkaisin tulkinnaltaan. Israeliin sekä maantieteellisesti rajattuihin alueisiin viittaaminen voi myös merkitä melko vanhaa lukutapaa. Etenkin pakkosiirtolaisuuden jälkeen olisi ollut outoa viitata koko Israeliin yhtenä kansana, jonka perusteella maa jaettaisiin.

3.2 Jumalan enkelit

Erityisesti Septuaginta käyttää tässä termiä Jumalan enkelit. Septuagintan lukutavan puolesta puhuu ennen kaikkea sen varhaisuus. Sitä tukevat myös jotkin Qumranin tekstit. Uskon kuitenkin, että Septuagintan kohdalla kyse on selittävästä käännösratkaisusta uuden käännöksen tapaan. Kääntäjät ovat ehkä halunneet painottaa edellä mainittua tulkintaa, jossa kansoille on jaettu enkeliruhtinaat. Lisäksi Septuagintan lukijoille, diasporassa asuville juutalaisille ja kreikkalaisille käännynnäisille, maantieteellisesti rajattu Israel ei ollut kovinkaan ajankohtainen, vaikka se ehkä elikin heidän toiveissaan. Oli siis helpompi ymmärtää maiden jakaminen Jumalan enkelien perusteella.

3.3 Jumalan pojat

Jumalan pojat -lukutapa perustuu myöhempiin teksteihin. Tässä runon rakenne säilyy, joten sekin voisi sen puolesta olla mahdollinen. Näkisin itse tässä kuitenkin yhteyden Septuagintan käännökseen. Tätä ajatusta tukee sekin, että lukutapa esiintyy vain melko nuorissa käännöksissä (mainitut Symmachuksen VT sekä Vetus Latin).

 

4 Loppupäätös

Ensisijainen päämääräni oli selvittää niitä syitä, miksi uudessa käännöksessä on päädytty sellaiseen ratkaisuun, mikä siinä on. Mielestäni olen sen myös saanut melko hyvin selville. Käännös perustuu ensisijaisesti jakeen tulkintaan, ei alkutekstiin. Mikään merkittävä käsikirjoitus ei tue uuden käännöksen ratkaisua. Kyse ei ole edes eri lukutapojen yhdistämisestä. Uudessa käännöksessa olisi siis pitänyt pysyä vanhan käännöksen kaltaisessa käännöksessä, joka vastaa paremmin alkutekstiä ja alkuperäistä lukutapaa.

Haluttaessa oltaisiin voitu alaviitteeseen pistää maininta jakeen tulkinnasta. Nythän alaviitteessä on kohta sanatarkkana käännöksenä sekä vaihtoehtoiset lukutavat. Tämä ratkaisu on melko kehno, sillä toisaalta siinä ilmaistaan, että käännös ei perustu alkutekstiin, mutta toisaalta etenkin maallikkolukijalle jää se kuva, että jollakin perusteella jae voidaan kääntää, kuten se on käännetty.

 

5 Lähteet

5.1 Kommentaarit

A. F. Puukko: Raamatun selitysteos osa I

New Century Bible Commentary osa Deuteronomium

Old Testament Commentary for Readers osa Deuteronomium–Samuel

5.2 Raamatut

Vuoden 1933 suomennos

Vuoden 1992 suomennos

Biblia Hebraica Stuttgartensia

Septuaginta

 

1Vrt. esim. Job 1:6

2Esim. Old Testament Commentary for Readers osa Deuteronomium–Samuel, s. 88 sekä New Century Bible Commentary osa Deuteronomium, s. 384

31. Moos. 10 vrt. 46:27

4Vrt. 1. Moos. 6:2, jossa Jumalan pojat joskus tulkitaan näin

5mm. Old Testament Commentary for Readers osa Deuteronomium–Samuel, s. 88

65. Moos. 32:9

75. Moos. 32:37, 39

81. Kor. 8:5–6a

95. Moos. 32:38

10Esim. 2. Sam. 22:14

11Raamatun selitysteos osa I, s. 331

12Dan. 10:13, 20

13Dan. 12:1

14New Century Bible Commentary, osa Deuteronomium, s. 384–385

151. Kor. 10:20

16Room. 1:18–24