Sananlaskut 22:1-2. 8-9, 22-23; Jaakob 2:1-17; Markus 7:24-37
Törmään aina välillä ajatukseen, että meillä kristityillä on ylivertainen moraali. Jumalan käskyt ja opetukset ovat antaneet meille jotakin, mitä emme mitenkään muuten voisi keksiä ja löytää. Uskon, että tämä on totta. Samaan aikaan meidän tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että olemme ihmisiä. Me erehdymme. Olemme vajavaisia. Uskostammekin huolimatta olemme helposti puolueellisia, itsekkäitä, epäempaattisia ja sokeita maailman epäkohdille. Vaikka meillä on Jumalan sana, me emme ole Jumala. Jatka lukemista Tasapainoinen elämä →
Lapsena olin isälläni viikonloppuna ja yhtenä iltana teimme ruokaa. Ruokaa odotellessa aika kävi pitkäksi ja huomioni kiinnittyi karkkipussiin, joka oli päivällä ostettu kaupasta. Muistan, että se aiheutti minulle suunnatonta harmia. Halusin nimittäin karkkia, mutta en uskaltanut pyytää. Jatka lukemista Rukous saa paljon aikaan →
1. Moos. 28:10-22
Jaakob oli nimensä mukaisesti pettäjä. Hän petti veljensä, isänsä, enonsa jopa itsensä. Mutta hän tuli myös itse petetyksi. Käsiteltävissä jakeissa Jaakob on pakomatkalla, jolle hän joutui erään petoksen seurauksena. Pakeneminen onkin yksi Jaakobin eämän leimaavia piirteitä. Hän ei edes elämänsä lopulla oppinut kohtaamaan vaikeita asioita, vaan lähes aina ennemmin pakeni niitä. Jatka lukemista Jaakob: Pyhän innostama →
Lähestymme matkamme, tai matkaoppaamme, loppua. Olemme käsitelleet uskossa elämistä eri näkökulmista Jaakobin kirjeen teemojen mukaan. Tästä on muodostunut kuva uskonelämästä, joka toteutuu erilaisten suhteiden kautta. Suhteissamme Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Olemme huomanneet, että Jumalan valtakunnassa näkökulma asioihin on usein erilainen, jopa nurinkurinen maalliseen näkökulmaan verrattuna.
Jatka lukemista Matkalla osa 6: Jaakobin kirje →
Edellisessä osassa käsittelimme oikeaa viisautta Jaakobin kirjeen 3. luvun pohjalta. Luvun lopussa Jaakob päätyy kehotukseen rakentaa rauhaa. Rauhan rakentaminen ei ole välttämättä niin helppoa, mitä ensi alkuun ajattelisi. Siihen nimittäin liittyy vahvasti valintojen tekeminen.
Jatka lukemista Matkalla osa 5: Jaakobin kirje →
Jaakobin kirjeen kolmas luku saattaa yllättää lukijan. Tähän saakka Jaakob on ollut melko maanläheinen ja puhunut kaikille kristityille. Nyt hän tuntuu kohdentavan sanansa opettajille ja opettajiksi pyrkiville. Aivan ensimmäisenä löydämmekin kehotuksen, jonka mukaan kovinkaan monen ei kannata ryhtyä opettajaksi, sillä opettajat saavat ankaramman tuomion.
Jatka lukemista Matkalla osa 4: Jaakobin kirje →
Kahdessa edellisessä osassa olemme käsitelleet uskon elämistä todeksi. Kaiken tämän pohjalta päädyimme viimeksi kysymykseen pelastuksesta ja tekojemme suhteesta. Samaan kysymykseen törmäsi myös Jaakob ja niin hän pohtiikin tekojen ja uskon suhdetta kirjeensä jakeissa 2:14–26.
Jatka lukemista Matkalla osa 3: Jaakobin kirje →
Miten elämme uskoamme todeksi?
Edellisessä osassa käsittelimme, mitä uskon eläminen todeksi merkitsee ja tutkailimme siihen liittyviä ominaisuuksia. Nyt pohdimme, miten uskon eläminen todeksi toteutuu käytännössä. Tästä Jaakob kirjoittaa kirjeessään jakeissa 1:19–2:13. Käsiteltävä katkelma puhuu Raamatun oikeanlaisesta ymmärtämisestä, aidosta jumalanpalveluksesta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Jatka lukemista Matkalla osa 2: Jaakobin kirje →
Jaakob oli yleinen nimi, koska se oli Israelin kantaisän nimi. Uudessa testamentissa esiintyykin useita Jaakob-nimisiä henkilöitä. Apostoleistakin kaksi oli Jaakobeita (Matt. 4:21 ja Matt. 10:3). Kirjeen kirjoittaja ei ollut kumpikaan heistä. Hän oli Jeesuksen veli (Matt. 13:55).
Jatka lukemista Matkalla osa 1: Jaakobin kirje →
Pastori Veli Loposen kotisivu
