Lapsena olin isälläni viikonloppuna ja yhtenä iltana teimme ruokaa. Ruokaa odotellessa aika kävi pitkäksi ja huomioni kiinnittyi karkkipussiin, joka oli päivällä ostettu kaupasta. Muistan, että se aiheutti minulle suunnatonta harmia. Halusin nimittäin karkkia, mutta en uskaltanut pyytää.

Moneen otteeseen kävin olohuoneessa keräämässä rohkeutta pyytämiseen vain jänistääkseni keittiön ovella. Pari kertaa taisin meinata avata jo suuni pyytämiseen, mutta ääntä ei tullut.

En oikeastaan tiedä, miksi pyytäminen oli sillä kertaa niin vaikeaa. Ehkä alitajuisesti ymmärsin, että en kuitenkaan saisi, koska ruokaa oli tulossa, enkä halunnut pettyä. En muista, mitä karkeille tapahtui. Söimmekö ne ehkä jälkiruuaksi? Niinpä muistoissani tuo karkkipussi on jäänyt avaamattomana lojumaan keittiön pöydälle, koska en uskaltanut pyytää sitä.

Näin aikuisena muisto tuntuu jopa vähän hassulta. Mitään pelättäväähän ei pyynnössä ollut ja olin kuitenkin sen verran vanha, että tuskin kiellosta syntyvä pettymyskään olisi ollut pitkäaikainen. Ehkä tosiaan ruuan jälkeen olisin saanutkin karkkia.

Tekstissämme Jaakob puhuu rukouksesta ja kehottaa rukoilemaan kaikissa tilanteissa rohkeasti.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit. Jaakob 5:13–20

Jaakobin opetus rukouksesta kulkee samoilla linjoilla kuin Paavalillakin ja hänen sanoin sen voisi tiivistääkin: rukoilkaa aina. Opetuksessaan Jaakob esittelee rukouksen eri puolia. Hän ei varsinaisesti kerro, mitä vaikutuksia rukouksella on muuten kuin todeten, että sillä on paljonkin vaikutusta. 

Rukoilkaa

Yksityisesti

Ensiksi Jaakob antaa ohjeeksi vaivaan rukouksen. Vaivan tai kärsimyksen luonnetta Jaakob ei avaa, joten se on ymmärrettävä yleiseksi. Se kattaa siis yhtä lailla yleiset elämän vastoinkäymiset ja onnettomuudet kuin sairaudenkin.

Vaikka Jaakob ei erityisesti sano, että rukouksella kärsimyksen edessä olisi vapauttava vaikutus, se hänellä on varmasti mielessä, kun lukee katkelman kokonaisuutena. Mutta ehkä hän ajatteli, että rukouksen vaikutus voi olla niin monenlainen, että hän ei halua ruveta sitä tässä kohtaa käsittelemään. Pelkkä kehotus rukoilla riittää.

Mutta yleisesti Raamatun pohjalta, kuten tämän tekstin kohdallakin ja varmasti omasta kokemuksestakin, voimme päätellä joitakin vaikutuksia. Ensimmäinen on tietenkin se, että saa suoran avun vaivaan. Apu voi tulla yliluonnollisesti tai luonnollisesti. Toiseksi rukous voi tuoda kärsimyksen keskelle lohdutusta. Aina ongelmamme eivät katoa rukouksenkaan myötä, mutta rukous voi helpottaa ja Jumala voi sen kautta antaa meille tilanteeseen rauhan.

Kolmanneksi rukous voi antaa meille välineitä kärsimyksen kestämiseen. Jotkin elämämme ongelmat ovat sellaisia, että ne vain täytyy elää läpi. Esimerkiksi Paavalia vaivasi pistimeksi kutsumansa asia, jota hänen tuli vain kestää. Jumala ei ottanut pistintä pois, mutta rukous antoi Paavalille voimaa kestää se ja elää sen kanssa.

Rukouksen vastaparina Jaakob kehottaa kiittämään, jos asiat ovat mallillaan ja mieli on hyvä. Hän kehottaa erityisesti laulamaan, mutta vähemmän musikaalinen voi myös muuten kiittää.

Tämä puoli on tärkeä muistaa, sillä rukous ei ole vain pyytämistä tarpeisiin, vaan monipuolisempaa yhteyttä Jumalaan. Näin ollen se sisältää myös Jumalan ylistämisen. Huomion arvoista tässä on se, että Jaakob ei kehota laulelemaan kiitoslauluja kärsimyksen keskellä. Toki sekin voi jotakuta auttaa, mutta toisen mielestä se voisi tuntua ahdistavalta, kun ei aidosti koe olevansa kiitollinen.

Kiitoksellakin on merkityksensä. Siinä tietenkin annamme Jumalalle kunnian hyvästämme. Mutta siihen pätee myös sanonta ”jaettu ilo on kaksinkertainen ilo”. Jumalaa kiittäminen ja ylistäminen, kun olemme hyvällä mielellä, vahvistaa uskoamme ja suhdettamme häneen.

Yhdessä: Esirukous ja öljyllä voitelu

Jaakob etenee ja nostaa yksityisen rukouksen rinnalle esirukouksen. Tässä lähtökohtana on kärsivä ja rukousta tarvitseva. Ilmeisesti Jaakobilla on mielessään henkilö, joka on jo melko heikossa kunnossa sairauden vuoksi, eikä voi itse mennä pyytämään rukousta puolestaan.

Sinällään avun tarvitsijan kunto ei ole se pääasia, vaan se, että voimme pyytää myös muilta apua rukouksessamme. Meidän ei tarvitse jäädä yksin.

Tässäkään Jaakob ei kerro vaikuttaako useamman rukoilijan rukous enemmän, kuin jos rukoilen yksin. Ehkä, ehkä ei. Mutta yhdessä rukoilemisella ja esirukouksellakin on kuitenkin vaikutuksensa.

Ensinnäkin siinä korostuu yhteys. Kärsijä kokee, että ei ole tilanteessa yksin, vaan muut tukevat häntä. Toisten myötätunto lohduttaa ja auttaa jo itsessään. Lisäksi yhdessä rukoilu vahvistaa rukoilijoita itseään, vaikka se ei sinällään rukouksen tehoon lisää toisikaan.

Jaakob lisää rukoukseen myös öljyllä voitelun. Öljy ei ole tässä vain symboli, vaan ihan vaikuttava asia. Vaikka öljyllä voitelu ei olekaan meillä varsinainen sakramentti, sen toimintaperiaate on sama. Tällaiset käsin kosketeltavat asiat tekevät uskon ulottuvuuksista konkreettisia ja meidän on helpompi tarttua niihin ja sitä kautta osaamme myös helpommin ottaa vastaan Jumalan apua.

Ja tunnustakaa synnit

Vieläkin Jaakob etenee. Hän lisää vielä rukouksen päälle syntien tunnustamisen. Jaakob ei lähde tässä luomaan oppia, että sairaudet johtuisivat synnistä. Hän kirjoittaakin, että jos tai vaikka sairas olisi tehnyt syntiä, hän paranee ja saa synnit anteeksi. Eli Jaakobin näkökulmasta sillä ei ole suurta merkitystä, mikä sairauden on aiheuttanut, rukous auttaa joka tapauksessa.

Syntien tunnustaminen rukouksen yhteydessä on kuitenkin hyvä tapa. Ja tässä ei kyse ole pelkästään rukouksen kohteesta, vaan myös rukoilijasta. Rukoushan voi olla aika heikkoa, mitä kauempana Jumalaa elää ja mitä paatuneempi on. Ei välttämättä tule edes mieleen, että rukous voisi auttaa itseä saati toisia.

Syntien tunnustaminen ja anteeksiantaminen voivat auttaa myös sinällään esimerkiksi sairasta. Tunnon puhdistaminen helpottaa oloa ja voi auttaa ihan fyysisestikin. Jatkuva salailu ja synnintuntohan aiheuttavat meissä stressiä, mikä taas voi edesauttaa sairauden puhkeamisessa.

Toisaalta on myös se mahdollisuus, että sairaus tai jokin ongelma johtuukin synnistä. Tai toisinaan Jumala kieltäytyy vastaamasta, koska meillä on jokin synti. Silloinkaan sairautta tai vastaamattomuutta ei pidä nähdä rangaistuksena, vaan enemmänkin Jumalan herättelynä, joka johtaa parannukseen.

Sekä rukoilijan että rukoiltavan synnintunnustus ja myös Jaakobin viittaus uskossa lausuttuun rukoukseen kertookin sitten siitä, mikä rukouksessa on se varsinainen vaikuttava ainesosa. Ei meidän ihmisten hyvyys tai kyvyt, vaan Jumala. Juuri se on Jaakobin ajatuksena hänen esimerkissään Eliasta.

Koska vanhurskaan rukous voi paljon

Jaakobin rukousopetuksen ydin on jakeen 16 loppuosa: ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” Lause kuvastaa uskoa ja kertoo paljon rukouksesta. Mutta olemmeko ymmärtäneet tätä oikealla tavalla?

Jaakobin esimerkki, joka avaa tätä väitettä, on profeetta Elian elämä. Hän oli, kuten Jaakob sanoo, samanlainen ihminen kuin me. Jokainen meistä voisi olla siis Elian tilalla, eikä lopputulos olisi kovinkaan erilainen. Tätä voi olla vaikea uskoa.

Mutta kuitenkin Elia tosiaan oli samanlainen ihminen kuin me. Toki hän oli Jumalan kutsuma profeetta, mutta tämä kutsu ei perustunut Elian erikoisiin kykyihin. Elian kautta tapahtui monenlaisia ihmeitä ja hän osoitti suurta uskoa Jumalaa kohtaan. Mutta hänen elämäänsä mahtui yhtä lailla myös epäonnistumisia ja hänenkin elämässään oli aikoja, jolloin usko tuntui loppuvan ja tilanne näytti toivottomalta. Silti Jumala kantoi häntä ja kohtasi hänet hiljaisessa tullessa Hoorebilla.

Vastaus Elian rukouksiin ja vastaus meidän rukouksiimme tulee Jumalalta. Siksi Jaakob saattoi sanoa, että vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Vanhurskas ei tässä tarkoita, että olisimme erinomaisen pyhiä, vaan sitä, että uskomme Jumalaan ja laitamme luottamuksemme häneen. Hän on vanhurskautemme ja vanhurskauttajamme. 

Rukousvastauksien saamiseen ei ole mitään patenttivastausta, mutta voimme siitä huolimatta rukoilla uskoen, että Jumala on enemmän kuin kykenevä vastaamaan.