Psalmi 82 on niitä raamatunkohtia, jotka herättävät monissa hämmennystä. Siinä Jumala esitellään jumalien kokouksen johtajaksi. Helposti saattaa alkaa ajatella, miksi tällainen Psalmi on ylipäätään otettu mukaan Raamattuun. Tämähän on harhaoppia!
Tässä eksegeesissäni keskityn muun muassa tähän kysymykseen. Pyrin vastaamaan Psalmin herättämään kysymykseen ja selvittämään myös, mikä on tämän Psalmin sanoma tämän päivän lukijalle.
1. Asafin laulu.
Jumalan kokouksessa Jumala tuomitsee jumalten keskellä:
2. ”Kuinka kauan te tuomitsette väärin
ja pidätte jumalattomien puolta?
3. Auttakaa kurja ja orpo oikeuteensa,
julistakaa köyhä ja tarvitseva syyttömäksi.
4. Pelastakaa kurja ja köyhä jumalattomien kädestä.”
5. He eivät ymmärrä eivätkä käsitä.
Pimeässä he vaeltavat.
Kaikki maan perustukset horjuvat.
6. Olen sanonut: ”Te olette jumalia ja Korkeimman poikia kaikki.
7. Totisesti kuolette kuin ihminen
ja kaadutte kuin ruhtinaat.”
8. ”Nouse Jumala, tuomitse maa,
sillä sinä omistat kaikki kansat.”
2. Sanatutkimus
Psalmi 82 sisältää muutamia mielenkiintoisia sanoja, jotka saattavat vaikuttaa tekstin oikeaan ymmärtämiseen ja tuovat erilaisia merkitysvivahteita. Itse tekstistä otan tutkimuksen kohteeksi kolme sanaa בְנֵי עֶלְיוֹן ,אֱלֹהִים ja שָּׂרִים. Tämän lisäksi käsittelen jonkin verran myös Psalmissa mainitsematonta Jumalan nimeä, יְהוָה.
2.1. אֱלֹהִים
אֱלֹהִים käännetään yleensä muodoissa Jumala, jumala, jumalat. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa yli 2600 kertaa. Vaikka enimmäkseen sanaa käytetään Jumalan ja epäjumalien yhteydessä, sitä käytetään joitakin kertoja myös muissa merkityksissä.
Sana itsessään on monikkomuoto. Niinpä sen käyttö sisältää sekä yksikön että monikon, vaikka myös sanan yksikkömuotoa käytetään. Aivan täyttä varmuutta ei ole, miksi israelilaiset alkoivat käyttää ainoasta Jumalastaan monikkomuotoa. Yleisin selitys tälle on se, että kyse on kuninkaallisesta monikosta, eräänlaisesta arvonimestä. Käytännössä juuri monikkomuoto on vanhempi muoto. Yksikkömuoto yleistyi vasta aramean vaikutuksen myötä ja sitä käytettiin enimmäkseen runoudessa1.
Israelin Jumalaan viitatessa אֱלֹהִים esiintyy sekä yksinään artikkelilla ja ilman sekä toiseen sanaan lisättynä. Hyvin yleinen muoto on אֱלֹהִים יְהוָה, joka suomennetaan yleensä muodossa Herra Jumala tai Herra, Herra.
אֱלֹהִים jaיְהוָה sanojen yhteys liittyy erityisesti Pentateukkia koskevaan JEPD-lähdeteoriaan. Teorian teki tunnetuksi ranskalainen lääkäri, Jean Astruc, joka 1700-luvulla huomasi erityisesti Genesistä tutkiessaan näiden sanojen tarkoitushakuisen käytön. Yleisesti ottaen voikin sanoa, että אֱלֹהִים viittaa Jumalaan kaukaisempana ja korkeampana kaikkivaltiaana, kun taas יְהוָה on ihmistä lähelle tuleva Jumala. Sanojen käyttöyhteydellä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä lähteiden tai edes eri jumalien kanssa. Erilaiset käyttöyhteydet saattavat yksinkertaisesti viitata vain erilaisiin näkökulmiin Jumalasta.
Sanaa on käytetty myös kuvaamaan suurta tai mahtavaa ja joissakin kohdissa se viittaa ihmiseen tai henkiolentoon, joka ei ole Jumala. Ne eivät välttämättä ole kovinkaan selviä tapauksia. Näitä ovat muun muassa:
Gen. 30:8:ssa sanaa käytetään mahdollisesti suurta tarkoittavana. Eri käännökset kuitenkin tekevät tässä erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi vuoden 1933 Kirkkoraamattu kääntää kohdan Jumalan taisteluksi, kun taas vuoden 1992 Kirkkoraamattu kääntää saman ankaraksi kamppailuksi.
Ex. 7:1:ssä Jumala asettaa Mooseksen jumalaksi faaraolle. Tässä sanaa ilmeisesti käytetään merkitsemään edustajaa.
Ex. 9:28:ssa sanaa saatetaan jälleen käyttää suurta tarkoittavana. Jälleen käännökset eriävät sen mukaan, onko kyse Jumalan jylinästä ja rakeista vai suuresta jylinästä ja rakeista. Kuten Gen. 30:8:ssakin, tässäkin molemmat vaihtoehdot ovat mielestäni yhtä hyviä.
Ex. 21:6 ja 22:8–9 saattavat viitata joko Israelin tuomareihin tai sitten Jumalaan. Jälleen molemmat vaihtoehdot ovat lähes yhtä varteenotettavia, koska usein pappi saattoi toimia myös tuomarina, jolloin asia ratkaistiin temppelin tai telttapyhäkön luona ja siis Jumalan edessä.
1. Sam. 28:13 on hieman selkeämpi. Ennustaja sanoo näkevänsä jumalolennon, joka tulkinnasta riippuen oli joko Samuelin henki tai sitten Samuelina esiintyvä demoni. Kummassakaan tapauksessa kyse ei voi olla Jumalasta tai edes epäjumalasta. Tämän pohjalta voi todeta, että sanaa ainakin toisinaan käytettiin yleisemminkin henkiolennoista.
Ps. 8:6, jota Hepr. 2:7 lainaa saattaa käyttää sanaa enkelin merkityksessä. Erityisesti Heprealaiskirjeen lainaus tukee enkeli-ajatusta, mutta toisaalta saattaa vuoden 1992 käännös olla oikeassa ja Psalmin kirjoittaja on halunnut ilmaista ihmisen olevan lähes Jumalan kaltainen.
Vaikuttaisi siis siltä, että sanan yleinen käyttö viittaa nimenomaan Jumalaan tai jumaliin. Vanhassa testamentissa sanaa käytetään hyvin harvoin muissa yhteyksissä ja silloinkin merkitys jää jossain määrin epämääräiseksi. Tämän perusteella pidän ainakin tässä vaiheessa parhaana pitäytyä sanan perusmerkityksessä ja kääntää sana tekstiyhteyden mukaan Jumalaksi ja jumaliksi.
2.2. בְנֵי עֶלְיוֹן
Tässä keskityn erityisesti sanaan עֶלְיוֹן, korkein. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa noin 50 kertaa usein adjektiivisessa merkityksessä. Noin puolet käyttökerroista ovat runollisissa teksteissä2. Sana esiintyy kuitenkin myös viitatessa Jumalaan. Esimerkiksi Melkisedekiä kutsuttiin Korkeimman Jumalan papiksi (Gen. 14:18). Psalmeissa Jumalaa kutsutaan usein Korkeimmaksi (esim. 9:2; 18:13; 50:14).
Korkein näyttäisi siis olevan nimenomaan runoteksteissä esiintyvä Jumalan nimitys. Mielenkiintoiseksi tässä yhteydessä nimityksen käytön tekee se, että samaa sanaa käytetään myös toisessa samantapaisessa kohdassa. 5. Moos. 32:8 sanotaan vuoden 1992 käännöksen mukaan, että Korkein jakoi kullekin kansalle oman jumalan. Olen toisaalla käsitellyt tätä ja tullut siihen johtopäätökseen, että tämä voi olla oikeansuuntainen tulkinta tuosta kohdasta, vaikka teksti ei uuden käännöksen ratkaisua tuekaan3. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.
Perustellusti voi joka tapauksessa sanoa, että tässä yhteydessä sanaa käytetään Jumalan nimenä. Sellaisena se myös vertautuu muualla Vanhassa testamentissa esiintyvään בְּנֵי הָאֱלֹהִים, Jumalan pojat (esim. Gen. 6:2 ja Job. 1:6). Siitä, mitä tällä termillä tarkoitetaan, on useita mielipiteitä, joihin vaikuttaa myös tekstiyhteys. Esimerkiksi Gen. 6:2:ssa Jumalan pojat on tulkittu joko enkeleiksi tai Aadamin jälkeläisiksi, siis ihmisiksi. Job 1:6:ssa termi viittaa selkeästi henkiolentoihin. Termin käyttö jättää siis merkityksen avoimeksi. Tässä vaiheessa jätänkin molemmat vaihtoehdot mahdollisiksi ja palaan asiaan myöhemmin itse tekstin käsittelyn yhteydessä.
2.3. שָּׂרִים
Käänsin tämän ruhtinaiksi. Vaihtoehtoinen käännös olisi ollut yksi ruhtinaista, johon viittaa määräinen artikkeli. Näyttäisi siltä, että teksti viittaisi johonkuhun tiettyyn ruhtinaaseen, joka on kaatunut tai menettänyt valtansa. Muita käännösvaihtoehtoja sanalle on kuninkaan virkamies, kansan päämies, päällikkö tai enkeliruhtinas.
Tässä yhteydessä etenkin viimeinen käännösvaihtoehto kuulostaa mielenkiintoiselta. Psalmi puhuu jumalista ja niiden kuolevaisuudesta tai rajallisuudesta. Onko tässä avain jumala-sanan ymmärtämiselle? Enkeliruhtinaaksi sana on käännetty Dan. 12:1:ssä, jossa puhutaan Mikaelista, Israelin enkeliruhtinaasta. Tässä vaiheessa pidän neutraalia ruhtinas-sanaa parhaana ja palaan siihen myöhemmin tekstin käsittelyn yhteydessä.
2.4. יְהוָה
Viimeisenä sanana on Jumalan ainoa todellinen erisnimi. Muut Jumalan nimethän ovat enemmänkin arvonimiä ja Jumalan ominaisuuksia kuvaavia. Toki tetragrammikin voidaan johtaa olemusta kuvaavaan verbiin, mutta koska Raamattu antaa nimen alkuperäksi Jumalan oman ilmoituksen, voi sanaa pitää nimenä sen kaikissa merkityksissä.
Käsiteltävässä Psalmissa tätä nimeä ei kuitenkaan esiinny, mikä onkin tavallaan mielenkiintoinen yksityiskohta. Olisi luullut, että psalmista olisi halunnut tehdä selkeämmän eron jumalien kesken käyttämällä niistä eri sanoja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sekä Jahvesta että muista elohimeistä käytetään samaa sanaa.
Sanan puuttumiselle on toki esitetty syitä, jotka jäävät kuitenkin spekulaation tasolle. Yksi on A.A. Andersonin esittämä ajatus myöhemmästä elohistisesta toimittajasta, joka on muuttanut Jahven Elohimiksi4. Tällaiselle muutokselle ei kuitenkaan ole mitään selkeää perustetta. Edes BHS:n apparaatti ei anna aihetta muutokseen. On siis varminta pitäytyä siinä, mitä tekstissä on ja etsiä syitä tetragrammin puuttumiselle muualta. Tämä selittynee parhaiten, kun myöhemmin käsittelemme tekstiä ja elohim-sanan mahdollisia merkityksiä tässä Psalmissa.
3. Kirjoittaja, kirjoitusaika ja käyttöpaikka sekä tyyli
Psalmissa ilmoitetaan kirjoittajaksi Asaf. 1. Aikakirja mainitsee Asafin yhtenä Daavidin asettamista laulunjohtajista (1. Aik. 25:1). On siis luonnollista olettaa, että tämä Asaf virkansa puolesta myös sepitti lauluja jumalanpalveluskäyttöön. Psalmin päällekirjoitus saattaa olla myöhemmin lisätty ja näin voi sisältää virheellistä perimätietoa.
Itse tekstissä ei ole kovinkaan paljoa, mistä voisi päätellä kirjoittajan henkilöllisyyttä tai kirjoitusaikaa. Teksti tuntuisi luontevimmalta itsenäisyyden aikana, joka tarkoittaisi aikaa 600-luvusta eKr. taaksepäin. Tätä voi perustella oikean tuomion vaatimuksella, joka sopii parhaiten tilanteeseen, jossa israelilaisia hallitsi omaan kansaan kuuluva kuningas. Lisäksi eksiilin aikana syntynyt juutalaisuus ja tiukempi monoteismi olisi ristiriidassa ainakin päällisin puolin Psalmin polyteistisesta vaikutelmasta.
Polyteistinen luonne, vaikka se olisikin vain näennäistä, sekä אֱלֹהִים ja עֲדַת-sanojen käyttö5 viittaavat mielestäni ennemminkin vanhuuteen kuin nuoruuteen. Tekstin antamat viitteet tuntuvat viittaavan siis siihen, että kirjoittaja voi hyvinkin olla Daavidin aikalainen Asaf. Tietenkin ongelmaksi muodostuu silloin se, että Vanha testamentti ei kerro meille Daavidin aikaisesta hallinnon korruptiosta6. Sen sijaan jakaantuneen valtakunnan aikana kuvaukseen sopivia tilanteita oli useitakin. Psalmi on siis voitu kirjoittaa välillä 900–600 eKr., jolloin Psalmi on virheellisesti omistettu Asafille tai tämä Asaf on eri kuin Daavidin aikalainen laulunjohtaja.
Vaikeampaa onkin sitten selvittää, missä yhteydessä Psalmia on käytetty. Tekstissä ei ole siihen mitään suoraa viitettä. Arviot siis vaihtelevat, eikä ole kovinkaan suurta varmuutta Psalmin käytöstä. Yhden tulkinnan mukaan Psalmia olisi käytetty uudenvuodenjuhlassa juhlistamaan Jumalaa ylimpänä tuomarina. Tämä tulkinta perustuu osittain muinaiseen palestiinalaiseen uskomukseen, että uutena vuonna jumalat kokoontuivat päättämään tulevan vuoden tapahtumista7. Juutalaisen perimätiedon mukaan Psalmia käytettiin temppelissä viikon kolmantena päivänä8.
Käyttöpaikkaan liittyy kiinteästi myös Psalmin tyyli. Tämä on muodoltaan rukous, vaikka päällekirjoituksessa sanotaankin sen olevan näppäilemällä soitettava laulu. Tyyli sopisi yhtä hyvin profeettojen kirjaan ja niistä löytyykin monia samankaltaisia valituksia. Paras tyylimääritelmä onkin ehkä valituspsalmi. Mutta toisin kuin valituspsalmit yleensä, joissa valitetaan omaa kurjaa kohtaloa tai maailmanmenon epäoikeudenmukaisuutta, tämän Psalmin kirjoittaja valittaa johtajien korruptoituneisuutta.
4. Tekstikritiikki
BHS:n apparaatissa on vain kolme merkintää. Mikään niistä ei ole kovinkaan merkittävä, eivätkä ne vaikuta sen kummemmin tekstin sisältöön.
Ehkä merkittävin näistä kolmesta on ensimmäinen jakeessa 3. Siinä esiintyvä דַל on mahdollisesti kopiovirhe. Täsmälleen alapuolella on sama sana, joten kopioijalla on saattanut silmä harhaantua hetkeksi, koska apparaatissa ehdotettu sana on jossain määrin saman näköinen. Apparaatin ehdotus muuttaisi kurjan sorretuksi. Tälle muutokselle ei kuitenkaan löydy tukea muista käsikirjoituksista.
Toinen apparaatin kohta on jakeessa 5, jossa on melko merkityksetön vokaalimuutos9, jolle ei ole olemassa olevien käsikirjoitusten tukea.
Kolmas apparaatin kohta on jakeessa 8. Siinä sana, jonka olen käännöksessäni kääntänyt omistamiseksi olisi hif’ilissä ja tarkoittaisi perinnöksi jakamista10. Kummassakin tapauksessa sana viittaisi Jumalan valtaan ja omistusoikeuteen. Tälle muutokselle löytyy tukea jostakin keskiaikaisesta käsikirjoituksesta.
En kuitenkaan päätynyt seuraamaan tätä muutosta. Tekstin muoto on mielestäni Psalmin yleisen sisällön kannalta mielekkäämpi. Siinä Jumala esitetään kaikkien tuomarina. On siis luontevaa ajatella, että hän jo omistaa kaikki kansat, sillä korkeimpana auktoriteettina on vaikea kuvitella korkeampaa, jolta Jumala voisi periä kansat. Toisaalta sama ajatuskulku on saattanut tulla jonkun kopioijan mieleen, jonka johdosta hän on muuttanut perinnöksi ottamisen omistamiseksi.
Vertasin vielä jonkin verran BHS:n tekstiä Septuagintaan. Siinä אֱלֹהִים on käännetty sanalla θεος. Septuaginta siis tukee käännöstä jumalat. Jakeen 8 Septuaginta kääntää niin, että Jumala perii kaikki kansat. Se siis tukee myös BHS:n apparaatin muutosehdotusta.
5. Rakenne
Rakenteellisesti Psalmi koostuu pääasiassa paralleelisista lauseista tai lausepareista. Paralleelisuus tuo Psalmiin toistoa. Alkuosassa asia sanotaan yleisesti ja loppuosassa täsmennettynä.
Psalmista voi löytää viisi osaa. Ensimmäinen jae on johdanto. Toisessa osassa jakeet 2–4 ovat Jumalan puhetta. Kolmannessa osassa tulee kertojan tai Jumalan välipuhe jakeessa 5. Neljäs osa sisältää jakeet 6 ja 7, joissa Jumala paljastaa väärien tuomareiden tai jumalien kuolevaisuuden. Viimeisessä osassa psalmista reagoi kaikkeen edellä olleeseen esittäen Psalmin päättävän rukouksen.
Rakenteellisesti paralleelit lauseet menevät niin, että jaetta 5 lukuunottamatta Psalmi etenee kahden ryhmissä. Jakeessa viisi on kolmen ryhmä. Rytmiltään Psalmi ei ilmeisesti ole kovinkaan harmoninen11, mutta en halunnut tässä yhteydessä paneutua siihen.
6. Ekskursio: muut jumalat Vanhassa testamentissa
Kuten olen jo viitannut, tämä ei ole ainoa paikka Raamatussa, jossa olisi nähtävissä israelilaisten omaksuma monijumalisuus. Vanhassa testamentissa on yllättävän paljon materiaalia siitä, miten jopa israelilaiset itse näkivät Jahven osana jumalien panteonia12. Tietenkin nämä kohdat kertovat tilanteista, joissa kansa on luopunut Herrasta ja kääntynyt muiden jumalien puoleen.
Muita jumalia käsitellään toisestakin näkökulmasta, mikä sopii oivallisesti käsittelemäämme Psalmiin. Useassa kohtaa Jumala tai profeetta puhuttelee muita jumalia ja haastaa niitä toimimaan ja osoittamaan voimansa. Tällaisen haasteen loppupäätelmä on yleensä se, että muut jumalat eivät ole oikeita jumalia eivätkä siksi voi tehdä mitään.
Aiemmin olen tutkinut hieman vuoden 1992 Kirkkoraamatun käännösratkaisua 5. Moos. 32:8:ssa, jossa Korkeimman sanotaan jakaneen kansoille omat jumalat. Päädyn siihen tulokseen, että uusi käännös saattaa esittää oikeansuuntaisen tulkinnan vaikka alkuteksti tai sen variantit eivät annakaan aihetta kääntää tekstiä, kuten se on Kirkkoraamattuun käännetty13.
Jesaja esittää yleisen haasteen luvussa 44: ”Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan. hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!” (jae 7). Kukaan ei vastaa haasteeseen ja päätelmä on, että muuta jumalaa ei ole.
Toisinaan Raamatussa siis puhutaan myös muista jumalista kuin Jahvesta aivan kuin ne olisivat olemassa14. Tämä on kuitenkin yleensä tehokeino, joka vahvistaa pääajatusta Jahvesta ainoana oikeana Jumalana.
Tämän Psalmin kohdalla ei ole kovinkaan todennäköistä, että muihin jumaliin viittaaminen pyrkisi osoittamaan Jahven ylivoimaisuutta. Ensinnäkään kirjoittaja ei tee kovinkaan isoa eroa Jumalan ja jumalien välille. Toiseksi jumalilta todella odotetaan kykyä toimia maailmassa. Eikä vain odoteta, että ne toimisivat tulevaisuudessa, vaan todetaan, että ne ovat toimineet ja toimivat väärin.
Juuri tämä seikka liitettynä Psalmin vahvaan oikeudenvaatimukseen johtaakin ajatukseen, että jumalat olisivat tässä tapauksessa tuomareita ja hallitusmiehiä. Kuten aikaisemmin jo huomasimme, ei ole ennenkuulumatonta, että ihmistä kutsuttaisiin אֱלֹהִים-nimityksellä. Niin on tehty tilanteissa, kun joku ihminen on toiminut Jumalan edustajana. Tämä näkökulma oikeuttaa mielestäni sen vaihtoehdon, että jumalat tulkitaan ihmistuomareiksi. Tätä saattaa tukea toinenkin seikka.
7. Jeesus ja jumalat.
Johanneksen evankeliumissa on yllättävä kohta: Jeesus vastasi: Eikö teidän laissanne sanota: ’Minä sanoin: te olette jumalia.’? (Joh. 10:34). Tässä Jeesus lainaa Psalmia 82. Hän ottaa tämän lainauksen esille tilanteessa, jossa häntä on syytetty jumalanpilkasta ja meinataan kivittää. Juutalaisten syytös on: ”Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen.” (10:33, vahvennus minun).
Jeesuksella olisi tietenkin ollut täysi syy kutsua itseään Jumalaksi. Hän ei kuitenkaan puolustaudu alkuperällään, vaan Raamatulla ja sen tulkinnalla. Tämä kohta on tärkeä, koska se näyttää meille pilkahduksen siitä, miten Psalmiamme tulkittiin Jeesuksen aikana. Tätä tulkintaa Jeesus ilmaisee jatkamalla: ”Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.” (10:35) Tämä Jeesuksen lainaus siis osoittaa, että hänen aikanaan Psalmin 82 jumalat tulkittiin ihmisiksi, jotka olivat saaneet Jumalan ilmoituksen. Muitakin tulkintoja toki saattoi olla ja varmaan olikin. Tässä ongelmaksi muodostuu se, että Jeesuksen tarkoitus ei ollut lainauksellaan tehdä teologiaa, vaan puolustaa omaa kantaansa. Niinpä Jeesuksen aseman kannalta sillä ei ollut kovinkaan suurta merkitystä tulkitaanko jumalat ihmisiksi vai henkiolennoiksi15.
8. Sisältö
Pääsemme viimeinkin käsittelemään Psalmin varsinaista sisältöä. Etenen jakeittain. Väliotsikkona toimii pelkkä väliotsikkonumero.
8.1.
Ensimmäinen jae sisältää päällekirjoituksen. Psalmi on Asafin kirjoittama ja on tarkoitettu soitettavaksi näppäilemällä.
Jae toimii myös johdantona sisällölle. Kirjoittaja luo hyvin teatterimaisen tilanteen, jossa suuret kokoontuvat tuomiolle. Jumalan kokous voi tarkoittaa esimerkiksi Israelin seurakuntaa tai sitten muuten Jumalan kokoonkutsumaa tai järjestämää kokousta. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen ja valinta riippuu jonkin verran siitä, miten haluaa tulkita Psalmissa esiintyvät jumalat. Jos päätyy pitämään niitä ihmistuomareina, on luontevaa ajatella kyseessä olevan Israelin seurakunnan, siis koko kansa. Jos taas tulkitsee jumalat henkiolennoiksi, voi kokous olla esimerkiksi Job 1:6:ssa kuvattu taivaallinen kokous.
Jumalan asema kokouksen johtajana ja ylimmäisenä auktoriteettina korostuu alkutekstin sanamuodoilla. Partisiippimuotoinen verbi käännetään usein pelkästään istumiseksi tai seisomiseksi. Se kuitenkin viittaa virkaan. Jumala on asettunut jumalien keskelle tuomarina16.
Jakeessa esiintyvät jumalat tulkitaan pääasiassa kahdella tapaa. Toinen tapa on pitäytyä אֱלֹהִים-sanan yleisen merkityksen mukaan, jolloin kyseessä olisi joko viittaus pakanajumaliin tai muihin henkiolentoihin. Toiset taas tulkitsevat jumalat Israelin tuomareiksi, joita virkansa vuoksi kutsutaan tällä arvonimellä. Kummankin puolesta on olemassa ihan hyviä perusteita17. Tässä vaiheessa en vielä tee ratkaisua, vaan jätän molemmat vaihtoehdot mahdollisiksi.
Jakeessa on aika selvä paralleeli, vaikka olen sen jättänyt pois käännöksestäni. Ensimmäisellä rivillä kerrotaan Jumalan olevan jumalien kokouksessa. Toinen rivi jatkaa ajatusta kertomalla Jumalan tuomitsevan jumalten keskuudessa.
8.2.
Jumalan tuomio alkaa yleisellä ”kuinka kauan” -huudahduksella. Tämä retorinen kysymys tuo ongelman esille ja antaa väärille tuomareille mahdollisuuden tehdä parannus. Väärien tuomarien synti oli väärä ja epätasa-arvoinen oikeuden jako. He suosivat pahaa tekeviä ja sorsivat hyljeksittyjä.
Jumalattomaksi käännetty voidaan kääntää myös väärintekijäksi. Taustalla on ajatus Jumalan antamasta laista, joka ohjaa ihmistä oikeaan. Väärintekijä ei noudata tätä lakia, on tottelematon. Näin väärintekijä ei pelkästään tee väärin vaan kieltää myös Jumalan. Siksi jumalaton sopii tässä yhteydessä käännökseksi.
Jakeessa on selvä paralleeli. Ensimmäinen rivi ilmaisee yleisen syytöksen, jonka vastaparina toinen rivi täsmentää synnin laatua.
8.3.
Yleinen syytös muuttuu tässä ja seuraavassa jakeessa ohjeeksi, miten tilanteen voi vielä korjata. Kirjoittaja leikittelee synonyymeillä. Paralleelin kautta jae kertoo jälleen saman asian kahteen kertaan. Ensimmäisellä rivillä kehotetaan auttamaan kurjat oikeuteen ja toisella rivillä kerrotaan, miten se tapahtuu.
Jakeen ohje on yleispätevä ja järkevä. Vähäosaisten oikeuksia ei saa polkea, vaikka he eivät pystykään pitämään oikeuksistaan itse kiinni. Päinvastoin vahvemmilla ja parempiosaisilla on moraalinen vastuu pitää huolta heistä.
Mielenkiintoisesti tähän kehotukseen liittyy köyhän ja tarpeessa olevan julistaminen syyttömäksi. Väärien tuomarien synti oli pahantekijöiden suosiminen, joka oli mahdollisesti johtanut siihen, että vähäosaisista tehtiin syntipukkeja. Ajatus ei nykyaikanakaan ole tuntematon. Helposti paheksumme vaikkapa kodittomien kerjäämistä tai pakolaisten saamia valtion avustuksia.
8.4.
Kehotus jatkuu. Ilmeisesti vähäosaisten sortaminen ei ole rajoittunut vain vääriin tuomioihin, vaan väärät tuomarit ovat myös sallineet väärintekijöiden kiusata heikompiaan.
Jakeen paralleelisuus on jälleen häivytetty käännöksestä, mutta se on kuitenkin selvä alkutekstissä. Ensimmäisellä rivillä kehotetaan pelastamaan vähäosainen. Toisella rivillä kehotusta täsmennetään: pelastakaa heidät jumalattomien kädestä.
8.5.
Kehotusosa päättyy. Jae viisi on joko kirjoittajan omaa puhetta vääristä tuomareista tai sitten Jumalan monologia, jossa hän toteaa, miten väärät tuomarit reagoivat nuhteluun. Joka tapauksessa jae toimii taitekohtana Psalmin etenemisessä.
Kolmella rivillä paralleelisesti ilmaistaan sekä syy–seuraussuhteita että väärien tuomareiden tilaa. Jakeen voi siis tulkita kahdella tavalla. Ensimmäisen mukaan kaikki kolme riviä puhuvat yhdestä ja samasta asiasta, väärien tuomarien ymmärtämättömyydestä. Toisen mukaan riveillä seurataan sitä kulkua, mikä seuraa väärien tuomarien toimintaa.
Lähtökohtana on väärien tuomarien ymmärtämättömyys, joka johtaa heidän vääriin toimiinsa. Ymmärtämättömyys johtaa pimeässä vaeltamiseen tai harhailuun. Ilman oikeaa tietoa ja Jumalan lain seuraamista olemme eksyksissä. Tämä taas johtaa yleiseen kaaokseen. Oikeus joutuu lokaan ja yhteiskunnan perusteet hajoavat18.
8.6.
Jumalan puhe kohdistuu jälleen jumaliin. Jumala ilmoittaa, että jumalat ovat jumalia hänen säätämyksestään. Tämä poistanee sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi palestiinalainen panteon, johon olisi koottu useiden kansojen jumalia. Kuten jo ensimmäisestä jakeesta kävi selväksi, Jumalan tuomiolla olevat jumalat ovat häntä vähäarvoisempia. Heillä on asemansa, mutta se on täysin riippuvainen Jumalasta19. Tämä muistuttaa aiemmin viitattua tilannetta, jossa Moosesta kutsutaan Jumalaksi, koska hän on Jumalan asettama edustaja.
”Te olette jumalia” ja ”Korkeimman poikia kaikki” ovat jälleen paralleelin vastapareja kertoen saman asian. Jae tuntuisi kuitenkin viittaavan vahvasti siihen, että jumalat tässä todella ovat henkiolentoja.
8.7.
Tässä jakeessa Jumala pudottaa jumalat maan pinnalle. Hän muistuttaa niitä niiden kuolevaisuudesta ja rajallisuudesta. Jumalat ehkä itse ajattelivat itsestään enemmän kuin mitä ne ovat, mutta Jumala paljastaa karun todellisuuden. Tämä muistuttaa hieman Jesajan (Jes. 14:13–15) ja Hesekielin (Hes. 28:2–10) lauluja pakanakuninkaista. Kummassakin kuningas esitetään suuruudenhulluna, joka pyrkii Jumalan asemaan. Erityisesti Hes. 28:10 kuulostaa tutulta: Sinä kuolet muukalaisten käsissä kuin kuka tahansa ympärileikkaamaton.
Kuolevaisuus saattaa viitata siihen, että kyseessä todella on Jumalan asettamat ihmistuomarit. Tällöin jae on tölväisy väärien tuomareiden suuruudenhulluille kuvitelmille.
Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta tässä jakeessa on loppuosan viittaus ruhtinaan kaatumiseen. Ruhtinaat on määräisessä muodossa aivan kuin lukijoilla saattaisi olla tietoa, mihin kirjoittaja viittaa. Jos jumalat tulkitsee henkiolennoiksi, voi ruhtinaat viitata Saatanan lankeemukseen. Tällöin oikea käännös olisi kaadutte kuin yksi ruhtinaista. Jumalat siis viittaisi kansojen enkeliruhtinaisiin, joihin viitataan Dan. 12:1:ssä. Näitä kansojen enkeliruhtinaita oltaisiin toisinaan pidetty kansallisten jumalien taustavaikuttajina20.
Tulkinta enkeliruhtinaista tai muista henkiolennoista on kuitenkin ongelmallinen Psalmin yleisen sanoman valossa. Koko laulu keskittyy maallisen oikeuden väärinkäyttöön. Missään Raamatussa ei ole viitettä siihen, että mahdollisilla kansojen enkeliruhtinailla olisi tehtävänä ylläpitää maallista oikeutta. Se tehtävä on selkeästi annettu ihmisille. Voimme siis päätyä siihen, että Psalmi on osoitettu väärille tuomareille. Tätä tulkintaa tukee myös Jeesuksen lainaus ja jakeen 6 tulkinta (Joh. 10:34), jota käsittelimme aiemmin.
Jakeessa on jälleen paralleeli. Ensimmäisellä rivillä ilmoitetaan väärien tuomarien kuolevaisuus. Toinen rivi kertoo saman toisesta näkökulmasta, väärät tuomarit eivät ole sen kummempia kuin muutkaan hallitsijat, vaikka toimivatkin Jumalan säätämässä virassa.
8.8.
Viimeinen jae on kirjoittajan rukous saattaa oikeus voimaan maailmassa. Jälleen korostuu Jumalan valta ja ylivertaisuus kaikkiin muihin nähden: Jumala omistaa kansat. Tämä on ilmaistu paralleelina, jossa on pyyntö ja perustelu.
Tämä viimeinen jae paljastaakin koko Psalmin luonteen. Se on valituspsalmi, jossa voivotellaan hallitsijoiden korruptiota ja rukoillaan siihen muutosta. Mielenkiintoista on, että koko Psalmissa ei ole lainkaan Jumalan ylistystä. Vain laulun viimeinen rivi on ymmärrettävissä selväksi Jumalan kunnioittamiseksi. Muuten kunnioitus ja ylistys on luettavissa vain rivien välistä.
9. Loppupäätelmiä
Psalmi 82 ei lähemmin tarkasteltuna osoittaudu polyteismin puolustuspuheeksi. Kyseessä on runomuotoinen rukous, jossa toivotaan oikeuden toteutumista. Vaikka jumalat tulkitsisikin kirjaimellisesti, kyseessä on todennäköisimmin runollinen tehokeino, kuin teologinen kannanotto muiden jumalien olemassaololle. Itse asiassa Psalmin pääajatuskin on aivan muualla kuin näiden jumalien henkilöllisyydessä. Kirjoittaja ei halua kiinnittää huomiotaan heihin, vaan siihen, että oikeus on vääryyden vallassa ja heikkoa sorretaan.
Psalmin sanoman ei tarvitse rajoittua pelkästään niihin, jotka ovat johtoasemassa, vaan jokainen voi niistä oppia. Kristillisessä viitekehyksessä Psalmi saakin lisäpontta, koska Jeesuksen sanoin me olemme maailman valo. Uskomme Kristuksessa vaatii meitäkin pyrkimään oikeuteen ja auttamaan siinä myös muita. Samainen usko vaatii meitä myös laupeudentekoihin, auttamaan heikompia lähimmäisiämme.
Lopuksi vielä eksegeesin pohjalta syntynyt parafraasi:
Jumala tuomitsee väärät tuomarit:
”Tuomitkaa oikein ja auttakaa heikkoa.
He ovat tyhmiä, koska ylpeilevät syyttä.”
Auta sinä, Herra!
10. Lähteet ja kirjallisuutta:
Anderson, A.A.
1985 New century Bible commentary Psalms (73–150). Grand Rapids: Eerdmans
Bruce, F.F.
1994 The Gospels & epistles of John. Grand Rapids: Eerdmans
Gesenius, William (kääntäjä Robinson, Edward)
1844 Hebrew and English lexicon of the Old testament. Boston: Crocker and Brewster (Googlebooksin pdf-versio)
Ellicott, Charles John (toim.)
i.v. Bible commentary fo English readers vol. IV, Job to Isaiah. Lontoo: Cassell and Company
Biblia Hebraica Stuttgartensia
1997 Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft
Iso Raamatun tietosanakirja, osa 1
1988 i.p.: Ristin Voitto
Kaiser, Walter C.
1998 Suorat sanat, Vanhan testamentin vaikeita kohtia. Kauniainen: Perussanoma
Liljeqvist, Matti
2004 Heprea–suomi, aramea–suomi, Vanhan testamentin sanakirja. i.p.: Aikamedia
Longman, Tremper, III
2003 Psalmit – sielun peili. i.p.: Aikamedia
Loponen, Veli
2008 Opettaako Raamattu polyteismiä? Vanhan testamentin tutkimusmenetelmät -kurssin projektityö, Suomen teologinen opisto.
Van der Pool, Charles (käännös)
2006 Septuaginta. Pdf-versio.
Puukko, A.F.
1954 Raamatun selitysteos III, Vanhan testamentin opetuskirjat. Porvoo: WSOY
Raamattu
1933/38
1992
Spurgeon, Charles H.
2001 Psalmit osa 1. Pietarsaari: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus
1Gesenius, s. 55
2Pelkästään Psalmeissa yli 20 kertaa.
3Opettaako Raamattu polyteismiä? Vanhan testamentin tutkimusmenetelmät -kurssin projektityö, 2008.
4God: we should probably read ’Yahweh’ (yhwh), which must have been changed into ’God’ (elohim) by the Elohistic editor. Anderson s. 593
5Ainakin nopealla vertailulla olisi havaittavissa, että näitä sanoja käytetään enemmän vanhemmissa tai vanhempiin aikoihin liittyvissä teksteissä kuin nuorissa teksteissä. Etenkin אֱלֹהִים-sanan kohdalla käytölle voi olla sanomaan liittyviäkin syitä, joten tämä ei ole mikään ehdoton todiste suuntaan tai toiseen.
6The date of such a poem, if it could be recovered, would crown its interest; but it is in vain to discuss the conjectures, which range from the Davidic to the Macedonian age. The histories do not reveal anything in the early monarchy to indicate such abuses in the jucature as the psalm describes. Ellicott s. 210
7Leslie (PAP, p. 120) defines Ps. 82 as a ’New Year hymn which celebrates the Lord as Judge’, yet the poem could be understood as a prayer (or an implicit lament) to God. The essence of the Psalmist’s problem is the question why the weak and the defenceless are continually deprived of justice; this is explained as due to the mismanagement of the subordinate divine beings who have been entrusted with jurisdiction over mankind. Such a prayer might have been appropriate to the New Year liturgy; according to the beliefs of some Near Eastern peoples, this was the time when the gods assembled to determine the destiny of the year (cf. Mowinckel, PIW, II, p. 132). Anderson s. 592
8According to a late Jewish tradition found in the Mishnah (Tamid vii:4), this Psalm was used by the Levites in the Temple on the third day of the week. Anderson s. 592
9Käytännössä vokaalimuutos vaikuttaa muutoksen AK ja PK -muodon välillä, mutta käännökseen se ei vaikuta.
10Sama merkitys löytyy myös tekstissä olevasta muodosta.
11The poetical form is irregular. Ellicott s. 210
12Hyvä esimerkki tästä on Exoduksen 32. luku, jossa israelilaiset valmistavat jumalakseen sonnipatsaan. Vaikka Jumala on vain vähän aikaisemmin kieltänyt tällaisen toiminnan, israelilaiset eivät näe siinä mitään ongelmaa, vaan yhdistävät vapaasti pakanallisen jumalakuvan Jahveen.
13Käytännössä siis uudenkin käännöksen ratkaisu voidaan hyväksyä tekstiin sopivana. Tällöin kyse onkin oikeastaan Mooseksen ironiasta. Kaikilla kansoilla on omat jumalat, mutta vain Israelin Jumala on oikea Jumala, joka voi myös pelastaa kansansa. Muiden kansojen jumalat ovat hengettömiä ja kykenemättömiä auttamaan, vaikka niille uhraisi säädetyt uhrit. Loponen, s. 5
14Kannattaa lukea myös varsin ironissävyinen kertomus profeetta Elian ja Baalin profeettojen kohtaamisesta 1. Kun. 18:ssa.
15Jewish interpreters were divided (as other interpreters have been divided since then) on the question whether those addressed in these terms by God are celestial beings or human judges. For our present purpose this question is not of the first relevance: what is relevant is that they are manifestly inferior beings to the supreme God, and yet he calls them ’gods’ (and ’sons of the Most High’ at that), why should it be counted a capital offence in the sent one of the Father if he calls himself the Son of God? Bruce, s. 235
16In the Hebrew a participle, with an official ring about it. (see Isa. iii. 13.) It is used to designate departmental officers (1 Kings iv. 5, 7, 27, ix. 23. Comp. 1. Sam. xxii. 9; Ruth ii. 5, 6). Thus the psalm opens with the solemn statement that God had taken His official place as president of the bench of judges. Ellicott s. 210
17Kun Jumala tässä seisoo tuomarina ”jumalien” keskellä (v. I) on vaikea ajatella, että ”jumalilla” tässä tarkoitettaisiin ihmisiä. Ei myöskään käy päinsä selittää ”jumalien kokousta” (tai ”jumalan neuvostoa”) Israelin seurakunnaksi, niinkuin on yritetty selittää. Kun v. 6 s. sanotaan, että ”jumalat” kuolevat, niin se voidaan parhaiten ymmärtää, jos on puhe jumalan kaltaisista olennoista eikä ihmisistä. Toisin sanoen tällaiset ”jumalat” eivät ole ihmisiä parempia. Nämä jumalat taas ovat verrattavissa vierasten kansojen enkeliruhtinaihin eli suojelusenkeleihin (Dan. 10:13, 20 s.), joilla monoteismin päästyä Israelissa lopullisesti voitolle ei Jahven rinnalla ollut mitään tehtävää. Puukko s. 136 samoin Anderson s. 592.
Kohdistaessaan sanansa ”jumalille” (hepreaksi elohim) Jumala ei tunnusta pakanajumalia tai muiden hänen itsensä kaltaisten yliluonnollisten olentojen olemassaoloa. Hän puhuu maallisille tuomareille ja lakinsa täytäntöönpanijoille, jotka hän on asettanut edustamaan itseään. Kaiser, s. 163 samoin Spurgeon, s. 470
18This psalm represents the conviction which was so profoundly fixed in the Hebrew mind, that Justice is the fundamental virtue of society, and that its corruption implies total disorganisation and ruin. Ellicott s. 209
19The custom of designating God’s vicegerents by the Divine name was a very natural one. The whole point of verse 6 lies in the double meaning the word can bear. Ellicott s. 210
20In more recent years scholars have tended to identify the elohim with the national gods of the various peoples of the world, who have been demoted to the position of Yahweh’s servants. Anderson s. 592
