Profeetta Sefanja julisti Jumalan tuomiota kurittomasti elävälle kansalle. Tuomio tulisi olemaan totaalinen ja kertakaikkinen. Tässä kirjoituksessa pohdin erityisesti toisen luvun alkujakeita ja niiden sanomaa. Löytyykö toivoa langenneelle?

1. Johdanto

Sefanja oli ilmeisesti kuninkaallista sukua. (Sef. 1:1) Hän toimi aivan kuningas Josian hallituskauden alussa 630-luvun eKr. alkupuolella. Josia ei vielä ollut ilmeisesti aloittanut reformiaan ja oli luultavasti alaikäinen, eikä siis täysivaltainen hallitsija.¹

Sefanjan kirja on profetiaa, jonka pääpaino on tuomionjulistuksessa. Osansa saavat niin Juudan asukkaat kuin ympäröivät pakanakansatkin. Vasta aivan lopussa Sefanja antaa jonkin verran toivoa kuulijoilleen. Varsinaista tulevaisuuden ennustamista kirjassa ei ole paljoakaan, vaan se on ennemminkin kutsu parannukseen.

Tässä tutkielmassani tutkin Sefanjan kirjan jakeita 2:1–3. Jakeissa kutsu parannukseen korostuu ja tässä mielessä niitä voi pitää koko kirjan avainjakeina. Lopun lupaus kansan ennalleen asettamisestakin on jossain määrin riippuvaista siitä, että kansa tekee parannuksen.

 

2. Tekstikritiikki

Tässä osassa käsittelen alkutekstiä ja määrittelen näin käännökselleni ja koko eksegeesille pohjan. Tekstikritiikin pohjalta määrittelen sen tekstin, josta teen käännöksen. Tässä esille nousevat asiat saattavat olla hyödyksi myös myöhemmissä vaiheissa, kun lähden etsimään tekstin merkitystä.

Heprean tekstin translitteroinnin, joka on ehkä hieman turhaa, olen tehnyt oman maun mukaan pyrkien kuitenkin yhdenmukaisuuteen. Omituiset kieliasut johtuvat siis minusta. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että vierastan useille tyypillistä amerikkalaista translitterointia.

Käännöksiin ja sanojen määrittelyihin olen käyttänyt lähdeluettelosta löytyviä apuvälineitä.

2.1. Alkuteksti

Eksegeesin pohjaksi olen valinnut Biblia Hebraica Stuttgartensian. Siinä teksti on seuraavanlainen:

הִֽתְקֹושְׁשׁ֖וּ וָקֹ֑ושּׁוּ הַגֹּ֖וי לֹ֥א נִכְסָֽף׃

בְּטֶ֙רֶם֙ לֶ֣דֶת חֹ֔ק כְּמֹ֖ץ עָ֣בַר יֹ֑ום

בְּטֶ֣רֶם לֹא־ יָבֹ֣וא עֲלֵיכֶ֗ם חֲרֹון֙ אַף־ יְהוָ֔ה

בְּטֶ֙רֶם֙ לֹא־ יָבֹ֣וא עֲלֵיכֶ֔ם יֹ֖ום אַף־ יְהוָֽה׃

בַּקְּשׁ֤וּ אֶת־ יְהוָה֙ כָּל־ עַנְוֵ֣י הָאָ֔רֶץ אֲשֶׁ֥ר מִשְׁפָּטֹ֖ו פָּעָ֑לוּ

בַּקְּשׁוּ־ צֶ֙דֶק֙ בַּקְּשׁ֣וּ עֲנָוָ֔ה

אוּלַי֙ תִּסָּ֣תְר֔וּ בְּיֹ֖ום אַף־ יְהוָֽה׃

2.2. Apparaatin merkinnät

Käsiteltävänä oleviin kolmeen jakeeseen on tehty yhteensä neljä merkintää apparaattiin. Suurin osa merkinnöistä koskee toista jaetta. Ensimmäisellä jakeella ei ole lainkaan merkintöjä.

Ensimmäinen merkintä koskee jakeen kaksi sanoja לֶ֣דֶת חֹ֔ק (lechem chok, sanatarkasti syntyy raja). Apparaatin mukaan kohta olisi vioittunut ja ehdottaa uudeksi lukutavaksi לאׁ תִדָּחֵקוּ (loo tidachku, ei tule takaisin). Mitään perusteluja tälle muutokselle ei anneta. Ilmeisesti taustalla on ajatus siitä, että jossakin vaiheessa korjausehdotuksessa oleva teksti olisi nuhjaantunut ja kopioija ei ole kunnolla erottanut enää konsonantteja. Mitään todellista syytä en kuitenkaan keksi, miksi teksti pitäisi tässä kohtaa muuttaa, sillä se ei tee siitä sen ymmärrettävämpää.

Toinen merkintä koskee toisen jakeen sanoja עָ֣בַר יֹ֑ום (aavar jom, päivä kulkee). Merkinnässä viitataan Septuagintaan, jossa kulkemista tarkoittava sana on muodossa παραπορευόμενον (mediumin partisiipin yksikön maskuliini sanasta πορεύομαι lähteä liikkeelle). Tämän johdosta apparaatissa ehdotetaankin, että ensimmäinen sana muutettaisiin muotoon עׁבֵר (over, kulkeva). Perus qal-muoto muutettaisiin qalin partisiipiksi. Tämä muutos ei merkittävästi muuta tekstin ajatusta, joka puhuu ajan vähyydestä. En siis näe tässäkään syytä tehdä muutoksia perustekstiin.

Kolmas merkintä koskee toisen jakeen sanoja בְּטֶ֣רֶם לֹא־ יָבֹ֣וא עֲלֵיכֶ֗ם חֲרֹון֙ אַף־ יְהוָ֔ה (böterem loo jaavo aleichem charon af Jahve, ennen kuin päällenne tulee Herran vihan hehku). Joistakin käsikirjoituksista tämä tekstiosa puuttuu. Syynä on mahdollisesti kopioijan virhe, sillä sekä edeltävä että jälkimmäinen rivi muistuttavat tätä. Erityisesti jälkimmäinen rivi muistuttaa tätä, koska se sekä alkaa että päättyy samalla sanalla kuin tämä joistakin käsikirjoituksista puuttuva rivi. Kopioija on siis saattanut epähuomiossa hypätä yhden rivin yli. Koska tämä jaejakso on rakennettu paralleelien ja toiston varaan, on todennäköistä, että tämä rivi kuuluu tekstiin. Ei siis ole mitään merkittävää syytä jättää sitä pois.

Neljäs merkintä koskee kolmannen jakeen sanaa הָאָ֔רֶץ (ha-arets, (se) maa, tässä tekstiyhteydessä maan). Joissakin Wadi Murabba’atista² löytyneissä teksteissä sana ei ole määräisessä muodossa. Perustekstissä oleva maa-sana määräisessä muodossa tuntuu viittaavan erityisesti Juudaan. Tekstin muuttaminen epämääräiseksi avaa samalla tulkintamahdollisuuksia, joiden mukaan tässä puhuttu maan kansa voisi olla myös joku muu kuin Juuda. Tätä näkemystä tukee se, että ensimmäisessä jakeessa mainittu kansa-sana on גֹּ֖וי joka yleensä tarkoittaa pakanakansaa, kun taas Israelin kohdalla käytetään yleensä toista kansa-sanaa. Toisaalta taas kolmannen jakeen retoriikka tuntuu viittaavan Jumalalle uskollisiin juutalaisiin. Koko Sefanjan kirjan tekstiyhteys huomioonottaen molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, joten en tässä vaiheessa tee vielä lopullista päätöstä, vaan jätän asian auki.

2.3. Käännös

BHS:n perustekstin pohjalta tein seuraavanlaisen käännöksen:

1. Tutkikaa itseänne, te häpeämätön kansa,

2. ennen kuin tulee raja vastaan – sillä päivä kuluu kuin puimajäte (lentää tuulessa) –

ennen kuin päällenne tulee Herran vihan hehku,

ennen kuin päällenne tulee Herran vihan päivä.

3. Maan nöyrät, jotka toteutatte Jumalan oikeutta,

etsikää Herraa,

etsikää vanhurskautta,

etsikää nöyryyttä,

(niin) ehkä löydätte piilopaikan Herran vihan päivänä.

 

3. Rakenne ja konteksti

3.1. Rakenne

Käsiteltävä jaejakso on hyvin lyyrinen ja taitavasti rakennettu runo. Se sisältää toistoa, paralleeleja ja jopa eräänlaisia riimejä, jotka perustuvat ääntämisen samankaltaisuuteen. Vaikka teksti on jaettu kolmeen jakeeseen, se käsittää silti oikeastaan vain kaksi osaa, kutsua tai kehotusta, jotka johtavat samaan päämäärään.

Ensimmäinen osa kohdistetaan häpeämättömälle kansalle. Se on kutsu parannukseen. Toinen osa kohdistetaan maan nöyrille. Se on kehotus pysyä jatkossakin uskollisena Jumalalle. Kumpaankin kehotukseen liittyy kolme säettä, jotka täsmentävät kutsun laatua. Ensimmäisen ryhmän kohdalla täsmennys liittyy ajan lyhyyteen, jälkimmäisessä se sisältää kehotuksen kohteen.

Kummalakin kehotuksella on sama päämäärä, joka ilmaistaan viimeisessä säkeessä: (niin) ehkä löydätte piilopaikan Herran vihan päivänä. Tämän säkeen voi toki yhdistää vain jälkimmäiseen kehotukseenkin, mutta silloin ensimmäinen kehotus jää hieman ponnettomaksi, sillä parannuksesta ei olisi mitään hyötyä.

Jaejakso on vahvasti paralleelinen ja se voidaan jakaa seuraavasti:³

A Tutkikaa itseänne, te häpeämätön kansa,

B ennen kuin tulee raja vastaan – sillä päivä kuluu kuin puimajäte (tuulessa) –

B ennen kuin päällenne tulee Herran vihan hehku,

B ennen kuin päällenne tulee Herran vihan päivä.

A’ Maan nöyrät, jotka toteutatte Jumalan oikeutta,

B’ etsikää Herraa,

B’ etsikää vanhurskautta,

B’ etsikää nöyryyttä,

C (niin) ehkä löydätte piilopaikan Herran vihan päivänä.

Näin A-osat toimivat kummankin ryhmän identifioijana ja B-osat toimivat täsmentäjänä.

B-osat sidotaan toisiinsa בְּטֶ֙רֶם֙ ja בַּקְּשׁ֤וּ -sanoilla, jotka kirjoitusasultaan muistuttavat toisiaan. Näillä alkusoinnuilla säkeisiin saadaan hyvin rytmiä. Vastaava vaikutus on וּ-loppuisilla sanoilla.

3.2. Konteksti

Sefanjan kirja on enimmäkseen tuomionjulistusta niin Jerusalemille, Juudalle kuin ympäröiville kansoillekin. Ainoana valopilkkuna on kolmannen luvun loppu, jakeet 3:9–20, joissa luvataan kansan jäännöksen pelastuvan ja Herran kokoavan hajotetun kansansa.

Luvun kaksi alku on siirtymävaihe ensimmäisen luvun tuomiojulistuksesta, joka koski Jerusalemia ja Juudaa, pakanakansoja koskevaan tuomiojulistukseen. Jakeet 2:1–3 voidaan käsittää ensimmäisen luvun lopun jatkoksi.⁴ Tämä ei ole kuitenkaan mielestäni yksiselitteistä, sillä jaksossa käytetty sana, joka viittaa pakanoihin, voi todellakin tarkoittaa pakanakansoja. Tällöin Sefanjan esittämä kutsu olisi ollut yleisempi, eikä vain juudalaisia koskeva.

Joka tapauksessa käsiteltävänä oleva jaejakso kutsuu ihmisiä parannukseen, jotta he voisivat suojautua tulevaa tuomiota, joka on väistämätön ja totaalinen.

 

4. Sanatutkimus ja yksittäiseksegeesi

Otan seuraavaksi joitakin sanoja tarkemman tarkastelun alle. Keskityn tässä sanatutkimuksessa lähinnä siihen, missä merkityksessä käsiteltäviä sanoja on käytetty muualla Vanhassa testamentissa ja teen johtopäätöksiä tämän pohjalta. Suomennokset ja sanojen määrittelyt perustuvat jälleen lähdeluettelosta löytyviin kirjoihin. Sanatutkimuksen lisäksi olen liittänyt tähän myös yksittäiseksegeesin tilan säästämiseksi.

הִֽתְקֹושְׁשׁ֖וּ וָקֹ֑ושּׁוּ Olen kääntänyt tämän sanoilla tutkikaa itseänne. Sanatarkka käännös olisi kokoontukaa yhteen ja pitäkää yhtä. Kummankin sanan juuri on קשש eli koota tai pitää yhtä. Mainittu verbi esiintyy Vanhassa testamentissa yhteensä kahdeksan kertaa. Näistä kaksi siis tässä Sefanjan kirjan kohdassa. Yleisesti sanaa käytetään kahdessa merkityksessä. Ensimmäinen ja yleisempi on polttopuiden kerääminen. (esimerkiksi 4. Moos. 15:32) Toinen on olkien kerääminen. (2. Moos. 5:7)

Verbin perusmerkitys on siis asioiden, lähinnä risujen, keräämistä. Kuitenkin hitpa’elissa, kuten edeltävä sana on, se merkitsee kokoontua tai mennä itseensä. Jälkimmäinen, joka on qalin imperatiivi, taas tarkoittaa kokoamisen lisäksi yhtä pitämistä. Tässä muodossa sanapari on tavallaan hapax legomen, sillä näitä taivutusmuotoja ei muualla Vanhassa testamentissa käytetä koota-verbin yhteydessä.

Risujen kerääminen yhteen sopisi hyvin Sefanjan tuomioajatukseen. Puhuteltavat ihmiset ovat tuomion alaisia ja siis kuin palamaan kerättäviä risuja. Toisaalta etenkin ensimmäisen verbin viittaus itsetutkiskeluun on vähintään yhtä sopiva jaejakson sanoman kannalta. Hieman käännökseen vaikuttaa sekin, mihin nämä verbit yhdistetään. Jos ne yhdistetään vain ensimmäiseen ryhmään, häpeämättömään kansaan, itsetutkiskeluun kehottaminen korostaisi parannuskutsuajatusta. Jos taas verbit toimivat yleisenä kehotuksena, joka koskee sekä häpeämätöntä kansaa että maan nöyriä, syntyy erityisesti kysymys jälkimmäisestä käskystä, pitäkää yhtä. Miten uskovat ja ei-uskovat voivat pitää yhtä, miten Jumala voi kehottaa heitä pitämään yhtä?

Toisaalta Sefanjan kehotus osoitetaan koko kansalle, jolloin yhteen tuleminen ja yhtä pitäminen on ymmärrettävää. Tarkoitus oli, että kansa niin sanotusti yhtenä miehenä tekee parannuksen ja lähtee seuraamaan Herraa. Yksi näkökulma voi olla sekin, että tämä on todellinen kuvaus siitä, kun Sefanja kutsui kansaa yhteen tekemään parannusta. Samaan yhteyteen liittyisi kirjan lopun kehotus juhlia. (Sef. 3:14–17)

הַגֹּ֖וי Olen kääntänyt tämän yksinkertaisesti kansaksi. Sanan perusmerkitys on ihmiset, kansa. Sitä käytetään erityisesti pakanoista puhuttaessa. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa yli 570 kertaa. Toisinaan sanalla viitataan myös Israeliin ja silloin sillä halutaan korostaa kansan luopumusta. (Jes. 1:4) Tässä tapauksessa sanalla todennäköisesti viitataan Juudan kansaan. Tätä voidaan perustella sillä, että sana on määräisessä muodossa ja yksikössä. Lisäksi sana toimii parina jakeen kolme maan nöyrille, joka jo selvemmin viittaa Mooseksen liiton pitäviin juudalaisiin.

חֹ֔ק Käänsin tämän rajaksi. Sanan merkityksiä ovat tarpeellinen määrä, määrätty tehtävä, sopiva määrä, raja, laki, säädös ja käsky. Sanatarkasti säe kääntyy ennen kuin syntyy raja. Syntyminen voidaan kääntää myös muodossa saa aikaan. Ymmärsin tämän siis niin, että siinä puhutaan syntivelan täyttymisestä siihen rajaan, että parannuksenteko ei enää ole mahdollista.

אוּלַי֙ Tämä on yksi jaejakson kiinnostavimpia sanoja ja käänsin sen sanalla ehkä. Perusmerkityksessään se ilmaisee epävarmuutta tulevaisuuden suhteen ja sisältää merkitykset ehkä, ehkäpä, entä, jollei. Tässä sanalla on selvästi epävarmuutta kielivä merkitys. Joissakin tapauksissa sanalla voidaan ilmaista myös toivetta. (Jes. 37:4) Tässä tapauksessa epävarmuus sopii hyvin kirjan yleiseen toivottomuuteen ja totaaliseen hävitykseen. Tuleva tuho on päätetty ja se on väistämätön. Kyse on enää siitä, miten pahaa jälkeä hävitys saa aikaan. Siksi ehkä profeetta ilmaisee epävarmuutta.

Epävarmuus on selitetty myös siten, että sillä haluttaisiin torjua halvan armon uhkaa.⁵ Pelastus ei ole itsestäänselvyys, eikä sen kanssa pidä leikkiä. Tämä tulkinta sopii jollakin tapaa yhteen kolmannen jakeen maan nöyrille osoitetun kehotuksen kanssa. Siinähän Jumalalle uskollisia kehotetaan jatkamaan uskollisuudessaan. Tähän liittyy kuitenkin viimeinen sana, jota haluan tutkia.

תִּסָּ֣תְר֔וּ Käänsin sanan piilopaikan löytämiseksi. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa 82 kertaa. Sanaa käytetään esimerkiksi kasvojen peittämisestä piiloutumisen vertauskuvana sekä varjelemisestä. (Ps. 69:17; 17:8) Se ei ole perinteinen hengellistä pelastusta merkitsevä sana. Sen sijaan sanalla tuntuisi olevan hyvin vahva kätkeytymistä ja myös varjelua korostava merkitys. Kun tämän yhteydessä ottaa huomioon Sefanjan kirjan yleisen kontekstin, lähestyvän pakkosiirtolaisuuden, on loogista ajatella, että Sefanja viittaa tässä piilopaikan löytämisellä tulevaan ahdinkoon ja sen yli selviämiseen.

Niinpä koko säe ehkä löydätte piilopaikan viittaisi juuri tulevaan Babylonian invaasioon. Tuomio ja tuho on kansan synnin vuoksi tulossa ja se on väistämätön, mutta vielä ei ole myöhäistä alkaa valmistautua vihan päivän varalle. Parannus ei poista synnin ja uskottomuuden seurauksia, mutta se tulee parantamaan selviytymismahdollisuuksia tulevina aikoina. Tästä saa hyvän esimerkin Jeremian kirjasta. Esimerkiksi luvussa 42 kansa haluaa lähteä Egyptiin pakoon, mutta Jeremia varoittaa heitä tekemästä niin. Jos he menevät Egyptiin, heille käy huonosti. (Jes. 42:17) Sen sijaan tulisi jäädä maahan ja alistua Babylonian vallan alle. Näin kansa saisi elää ja saisi myös palata jonakin päivänä takaisin kotimaahansa. (Jes. 42:11–12) Toisinsanoen parannuksen tekemällä ja Herraan uskomalla he saattoivat konkreettisesti säilyttää henkensä toisin kuin ne, jotka pakenivat peloissaan ja epäuskoisena maasta.

Jaejaksossa on vielä useita muitakin kiinnostavia sanoja ja kohtia, mutta tilan säästämiseksi jätän ne nyt käsittelemättä. Tässä käsitellyt sanat ovat mielestäni riittävästi avanneet jakson sanomaa ja merkitystä.

 

5. Johtopäätöksiä

Sefanjan sanoma on mielestäni tiukasti ankkuroitu siihen aikaan, jossa hän eli. Edessä oli muutama hyvä vuosi kuningas Josian hallitessa ja uudistaessa jumalanpalvelusta. Sen takana kuitenkin häämötti jo synkkä tulevaisuus, väistämätön tuomio.

Hyvistä ajoista huolimatta Sefanja suorastaan epätoivoisesti pyrki kutsumaan heimolaisiaan parannukseen. Tämä lyhyt runo, kolme jaetta, toimii tuhon ja Jumalan vihan kuvausten keskellä kutsuna parannukseen. Se on pieni valonpilkahdus, joka kutsuu kansan syntiset ja luopiot takaisin Jumalan liittoon, jotta he voisivat osallistua siihen iloon, johon Jumala kansaansa kehottaa kirjan lopussa. (Sef. 3:14–17) Sama ilo toimii rohkaisuna maan nöyrille, jotka uskollisesti pyrkivät noudattamaan Jumalan tahtoa. Heitä rohkaistaan olemaan uskossaan kestäviä. Tämä on helppo soveltaa nykyaikaan ihan suoraan.

Tähän loppuun laitan vielä jaejaksosta selittävän parafraasin:

Tutkikaa itseänne, häpeämättömät,

ennen kuin aika loppuu,

ennen kuin joudutte kohtaamaan Jumalan vihan,

ennen kuin Jumalan tuomiopäivä tulee.

Jumalan tahdon mukaan toimivat maan nöyrät,

etsikää Jumalaa,

etsikää oikeutta,

etsikää nöyryyttä,

niin ehkä pelastutte tuomiopäivänä.

 

6. Lähteet

Aejmelaeus, Anneli

2005 Täyttä hepreaa. Johdatus Vanhan testamentin hepreaan. Helsinki: Kirjapaja. 3. uudistettu painos.

Bliblia Hebraica Stuttgartensia

1997 Editio Funditus Renovata. Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.

Craigie, Peter C.

1985 Twelve Prophets. Volume 2. Philadelphia: Westminster.

Davidson, B.

i.v. The Analytical Hebrew and Chaldee Lexicon. Lontoo: Samuel, Bagster and sons.

Liljeqvist, Matti

2007 Uuden testamentin sanakirja. Kreikka–suomi. Helsinki: Finn Lectura.

2004 Heprea–suomi, aramea–suomi. Vanhan testamentin sanakirja. i.p.: Aikamedia.

McComiskey, Thomas Edward (toim.)

2009 Minor Prophets. Grand Rapids, Michican: Baker.

Puukko, A.F.

1956 Raamatun selitysteos. Neljäs osa, VT:n profeettakirjat. Helsinki: WSOY.

 

1Puukko 1956, 422.

2Wadi Murabba’at on Juudean autiomaassa lähellä Qumrania oleva paikka, josta 1950-luvun alun jälkeen on löydetty jonkin verran Raamatun tekstejä. Alueesta kiinnostuttiin Qumranin löytöjen jälkeen.

3Jakson voi jakaa myös khiasmina, niin että A-osuus on kehoitus kokoontua, B-osuus on kutsu häpeämättömälle kansalle, B’-osuus on kutsu maan nöyrille, A’-osuus on motivaatio toiminnalle eli mahdollinen suoja. McComiskey 2009, 926.

4Näin yksimielisesti Craigie 1985, 116; McComiskey 2009, 926; Puukko 1956, 425.

5McComiskey 2009, 928.