Mark. 13:1–27

Pitkä päivä Jerusalemin temppelissä alkaa olla lopuillaan ja Jeesus alkaa tekemään lähtöä pois. Silloin yksi hänen opetuslapsistaan ihailee ääneen temppelin mahtavuutta. Ihailu oli oikeutettu, koska Jeesuksen aikana Jerusalemin temppeli oli yksi tuon alueen kuuluisimpia nähtävyyksiä ja hienoimpia rakennuksia. Herodes Suuri oli aloittanut sen uudistamisen vuonna 23 e.Kr. ja edelleen Jeesuksen aikana rakennustyöt olivat kesken. Se valmistui vasta vuonna 64, vain pari vuotta ennen juutalaissotaa.

Jeesuksen vastaus ihailuun oli kuitenkin karu. Se tuhotaan täydellisesti maan tasalle. Jeesuksen ennustus Jerusalemin temppelin tuhosta on sanallinen ilmoitus samasta asiasta, mistä myös aikaisempi temppelin puhdistaminen kertoi. Temppelin ja sen edustaman toiminnan aika oli tullut päätökseen Jeesuksen opetuksen ja työn kautta. Jeesus osoittaa jatkopuheellaan, että ennustus temppelin tuhoutumisesta ei ole kuitenkaan vain vertauskuvallista, vaan konkreettista.

Jerusalemista Jeesus lähtee Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin kanssa Öljymäelle. Öljymäki oli Jerusalemia korkeammalla ja sopi kaupungin katseluun. Vuorelle nouseminen sisälsi myös symbolisia puolia. Jumalan ilmoitus tuli Vanhassa testamentissa usein vuorelta. Sakarjan kirjassa Öljymäki näyttelee tärkeää osaa. (Sak. 14:1–5)

Tärkeä yksityiskohta on myös se, että Jeesus on pienellä ryhmällä liikkeellä. Opetuslasten, jopa apostolien, valtaosa on muualla väkijoukosta puhumattakaan. Pieni kuulijaryhmä kertoo tilanteen intiimiydestä ja salaisuudesta, joka paljastetaan. Erityistä on myös Pietarin veljen Andreaan mukanaolo. Hän ei kuulunut Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kuulumaan sisäpiiriin. Mukana hän oli kuitenkin luultavasti juuri veljensä Pietarin vuoksi.

Pieni ryhmä ja siihen liittyvä salaisuus on tuttua juutalaisesta apokalyptiikasta. Jumalan ilmoitus tulevista asioista on salaisuus, joka paljastetaan vain harvoille. Kuitenkin Jeesuksen myötä siihen tuli muutos. Kaikki saavat kuulla myös salaiset asiat.

Öljymäellä opetuslapset kysyvät Jeesukselta selitystä hämmentävään vastaukseen Jerusalemin temppelin tuhosta. Kysymys on ymmärrettävä. Täytyisi tapahtua jotakin todella järisyttävää, että niin suuri ja merkittävä rakennus tuhottaisiin. Ehkä hieman samankaltaista koimme, kun 2001 tehtiin terrori-isku New Yorkiin, jossa kaksi kaupungin tornirakennusta tuhoutui. Tärkeä osa kaupungin tunnusmerkkejä tuhoutui. Tuho ei ollut vain materiaalinen, vaan myös symbolinen. Siinä iskettiin jonkinlaiseen läntisen maailman sydämeen, mikä muutti kaiken. Samoin Jerusalemin temppelin tuho merkitsisi suurta muutosta koko juutalaiseen maailmaan.

Jeesus alkaa vastata kysymykseen ja vastauksen voi jakaa osiin. Kuitenkin koko vastaus tulee ymmärtää alkuperäisen kysymyksen kautta. Me helposti lähdemme selittämään vastausta oman tulevaisuutemme ennustuksena, mutta silloin teemme virheen. Jeesus kyllä puhuu meillekin ja hänen varoituksensa ovat kaikkia aikoja koskevaa, mutta konkreettisesti hänen ennustuksensa toteutui Jerusalemin tuhossa ja temppelin palossa vuonna 70.

Vastauksen ensimmäisessä osassa Jeesus antaa erilaisia merkkejä, jotka ovat synnytystuskien alkua. Jo Vanhassa testamentissa Jumalan uuden luomisen tulemista kuvataan synnytyksenä. Aivan kuten luonnollisessa synnytyksessäkin, myös uuden luomakunnan tulemiseen liittyy myös kipuja. Yksi erityinen termi, jolla Vanhassa testamentissa tätä prosessia kutsutaan, on Herran päivä. Se on synkkä ja ahdistava. Kuitenkin, kuten Jeesus osoittaa, sen lopputulos on hyvä. Vaikka kaikki tuntuu menevän huonommaksi, lopputulos on jotakin aivan uutta ja ihmeellistä.

Ensimmäisenä merkkinä ovat erilaiset eksytykset ja väärät opettajat. Jo Jeesuksen aikana ja häntä ennenkin toimi useita itsensä messiaaksi julistavia, jotka saivat myös taakseen seuraajia. Useimmat näistä kokivat kuitenkin tuhon roomalaisten käsissä. Messiashahmoja tuli Jeesuksen jälkeenkin, mutta myös erilaisia kristittyjä opettajia, jotka kuitenkin olivat harhaopettajia. Ehkä merkittävin tällainen kristillisperäinen harhaopetusliike oli gnostilaisuus, joka kokosi useita pakanauskomuksia ja liitti ne kristillisyyteen. Esimerkiksi Johannes mainitsee kirjeessään, että tällaisia vääriä opettajia, antikristuksia, oli tullut jo useita. (1. Joh. 2:18–27)

Toinen merkki olivat sanomat sodista. Jeesuksen aikana vallitsi roomalainen rauha. Valtakunnan reunoilla käytiin sotia, mutta ne eivät vaikuttaneet muissa osissa asuvien elämään. Sanomia näistä sodista kuultiin usein vasta kuukausien, jopa vuosien, jälkeen. Nykyaikana sanomat sodista ovat arkipäivää ja niistä kuullaan käytännössä reaaliajassa.

Etenkin lähemmäksi osuvat konfliktit tai sellaiset, joissa useampi merkittävä osapuoli käy sotaa, tulkitaan usein tapahtumahetkellä lopunaikojen merkiksi. Muistan esimerkiksi elävästi, miten teini-iässä, kun Persianlahden sota alkoi, miten siitä tehtiin tulkintoja, jonka mukaan kyseessä olisi jokin raamatullinen lopunaikojen sota. Jeesus kuitenkin selvästi sanoo, että sanomat sodistakin ovat vain synnytystuskien alkua, eivät mitenkään erityisesti lopunajan merkkejä.

Sotiin liittyvät myös maanjäristykset ja nälänhätä. Ne ovat myös synnytystuskien alun merkkejä. Kaikkina aikoina on ollut maanjäristyksiä ja nälänhätää ja niitä tulee todennäköisesti aina olemaankin.

Vielä näiden päälle Jeesus sanoo tulevan kristittyjen vainoja. Vainotkin toteutuivat jo ensimmäisen vuosisadan aikana. Ja edelleenkin kristityt kärsivät vainoa eri puolilla maapalloa. Vainoihin liittyy mahdollisuus todistaa myös näille uskon vihollisille. Tällaisille vainotuille annetaan myös lupaus, että Pyhä Henki antaa heille puhuttavaa, kun he joutuvat kuulusteluun ja oikeuteen. Lupaus annetaan siis vainotuille, ei pastoreille, vaikka joissain piireissä tämä ymmärretäänkin laajempana lupauksena ja jopa käskynä, että esimerkiksi saarnaa ei pitäisi valmistaa, vaan odottaa vain Pyhältä Hengeltä sanoja. Sellainen käsitys on kuitenkin väärä.

Vainot voivat olla jopa niin pahoja, että perheetkin hajoavat sen vuoksi. Osa perheestä on kristittyjä ja osasta tulee vainoajia. Kaikissa näissä merkeissä Jeesus peräänkuuluttaa kestävyyttä, kärsivällisyyttä. Se ei tarkoita sitä, että pitää selvitä kaikesta hengissä, vaan pitäytymistä uskossa. Tärkeää on huomata sekin, että kärsivällisyyttä tarvitaan kaikessa.

Silloin, kun meitä ei vainota, vaarana ovat tylsistyminen ja maailmanmenoon mukautuminen sekä lähteminen seuraamaan harhaopettajia. Sotien, katastrofien ja mullistusten yhteydessä on helppo menettää luottamus Jumalaan tai alkaa uskoa, että loppu on käsillä. Vainojen kohdalla erityisenä haasteena on houkutus luopua uskosta helpotuksen saamiseksi. Kaikissa tarvitaan kärsivällisyyttä ja kestävyyttä.