Mark. 13:14–27

Jeesuksen apokalyptinen puhe jatkuu. Edellinen kappale päättyi kehotukseen pysyä kestävinä. Nyt taas tuleekin kehotus paeta. Se liittyy ”turmion iljetykseen”. Raamatunlukijat ovat aina pohtineet, mitä Jeesus tällä tarkoitti.

Itse termi tulee Danielin kirjasta. (11:31) Yleisesti Danielin ymmärretään viittaavan Antiokus Epifaneen Jerusalemin valloitukseen vuonna 168 e.Kr. Sen yhteydessä Antiokus tunkeutui temppeliin ja teurasti siellä sian. Lisäksi hän pystytti temppeliin Zeuksen patsaan. Myöhemmin, vuonna 40, Rooman keisari Caligula yritti pystyttää oman patsaansa temppeliin. Se ei kuitenkaan toteutunut.

Juutalainen 1. vuosisadan historioitsija Josefus yhdistää Danielin ennustuksen vuosien 66–70 juutalaissotaan ja erityisesti Jerusalemin valloitukseen vuonna 70. Sen ymmärretään olevan myös Jeesuksen ennustuksen kohteena. 

Jeesus ei selitä turmion iljetystä. Hänen puheestaan käy ilmi, että se on selvästi tunnistettavissa, kun se ilmaantuu. Kreikan kielikään ei tuo asiaan selvennystä, sillä sana voi viitata henkilöön, patsaaseen tai jopa tapahtumaan. Joka tapauksessa se on merkki, jonka seurauksena kaikkien Juudassa olevien tulee paeta.

Kristityt ottivat Jeesuksen varoituksen ilmeisen tosissaan, sillä ennen Jerusalemin tuhoa, kun roomalaiset alkoivat piirittää Jerusalemia, perimätiedon mukaan kristityt pakenivat kaupungista. Varhainen kristitty historioitsija Eusebius tietää kertoa, että kristityt pakenivat ennen juutalaissotaa Jerusalemista Pellan kaupunkiin, joka on Jordan-joen itäpuolella.

Jeesuksen varoitus on äärimmäisen vakava. Pakoretkelle on lähdettävä heti. Kotona ei saa käydä hakemassa varusteita, ei edes pellon reunaan työnteon ajaksi jätettyä viittaa kannattanut noutaa. Paon kiireys näkyy siinäkin, miten Jeesus valittaa raskaana olevien ja imettävien naisten asemaa. He olisivat paon hetkellä muita hitaampia ja heidän pakenemisensa olisi muutenkin vaivalloisempaa. Pakoon liittyvät olosuhteet ovat lisäksi niin rajut, että sen lisäksi ei tarvita sään aiheuttamia vaikeuksia.

Tästä kuvauksesta tulee helposti mieleen, että Jeesus puhuu maailman lopusta. Erityisesti jae 19 tuntuu jopa suoraan viittaavan sellaiseen. Ja onhan moni tehnytkin tällaisen tulkinnan. Jeesus puhuu kuitenkin koko ajan Jerusalemin tuhosta. Siksi myös kehotus paeta osoitettiin vain Juudeassa asuville. Jos kyse olisi laajemmasta maailmanlopusta, tuskin Juudean ulkopuolella olevat säilyisivät ahdistuksilta. Eikä maailmanloppua kuitenkaan pääsisi pakoon, vaikka kuinka pakenisi vuorille piiloon.

Jeesuksen kuvaus on kuitenkin hyvin osuva. Juutalaisille vuoden 70 tapahtumat todella olivat kuin maailmanloppu ja ahdinko, jollaista ei aiemmin ollut ollut. Juutalaissodan vuoksi Jerusalemiin oli paennut suuri määrä ihmisiä ympäröiviltä alueilta ja maaseudulta. Kun roomalaiset aloittivat Jerusalemin piirityksen, kaupungissa syntyi nälänhätä, niin että vähästä ruuasta tapeltiin ja saatettiin syödä jopa omia lapsia.

Kun roomalaiset lopulta tunkeutuivat kaupunkiin, he tuhosivat sen täydellisesti ja tappoivat yli miljoona juutalaista. Josefuksen mukaan Jerusalemin lähialueen puut kaadettiin kokonaan, jotta roomalaiset saivat ristiinnaulituksi kaikki kiinniotetut juutalaiset. Kaiken lisäksi temppeli tuhottiin. Juutalaiselle elämälle kyse oli todellakin maailmanlopusta. Heidän kotinsa tuhottiin ja mahdollisuus jumalanpalvelukseen uhreineen lopetettiin. Se oli lopullinen merkki siitä muutoksesta, joka Jeesuksessa alkoi, ja josta myös temppelin puhdistaminen kertoi.

Kaiken tämän keskelläkin tuli olla varuillaan. Josefuksen mukaan edelleen juutalaissodan aikana nousi henkilöitä, jotka väittivät olevansa messias. Varmasti kristittyjenkin parissa kiersi opettajia, jotka johtivat harhaan. Jeesus on kuitenkin omien sanojensa mukaan ennalta kertonut, mitä tulee tapahtumaan ja siksi, kristittyjen tulee olla varuillaan ja kestäviä.

Lopuksi Jeesus tuntuu vielä aikaisempaakin selvemmin puhuvan tulemisestaan takaisin. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Ensinnäkään Jeesus ei tullut takaisin Jerusalemin tuhon jälkeen. Vaikka toki voimme ajatella, että hän ihmisenä ollessaan erehtyi ja Jerusalemin tuhon ja hänen tulemisensa välillä onkin pidempi aika.

Vastaus siihen, mistä Jeesus puhuu, löytyy niistä viittauksista, joita hän tekee. Ensinnäkin jakeet 24 ja 25 ovat viittaus Jesaja 13:6–10:

Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä.
Kaiken lyö Korkein maan tasalle.
Sen tähden herpoaa jokainen käsi
ja jokainen sydän jähmettyy.
Kaikki säikähtävät,
ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan,
he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,
katselevat hämmentyneinä toisiaan,
heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.
Herran päivä tulee ankarana,
täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa,
se muuttaa maan autioksi
ja hävittää sen syntiset asukkaat.
Taivaan tähdet ja tähtikuviot
kieltävät silloin valonsa loiston.
Pimeänä nousee aurinko,
eikä kuu säteile valoa.

Tämä Jesajan ennustus on ennustus Babylonin tuhosta. Kuvaus avainsanoineen muistuttaa muutenkin Jeesuksen puhetta. Tuhoon liittyy myös kosmisia merkkejä, joita ei kuitenkaan tule ottaa kirjaimellisesti. Kyse on Jumalan vallan kuvaamisesta. Samoin kuin hän hallitsee tähtiä, planeettoja ja kaikkea maailmankaikkeuden liikettä, hän hallitsee myös kansakuntia. Tällaiseen kosmiseen kuvakieleen liittyy myös se ajatus, että vielä Jeesuksenkin aikana auringon, kuun ja tähtien uskottiin edustavan erilaisia jumalia. Niiden pimeneminen ja putoaminen viittaa siis siihen, että Jumala voittaa myös nuo niin kutsutut jumalat. Edes ne eivät kestä hänen edessään.

Toinen Jeesuksen viittaus löytyy Danielin kirjasta:

Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä
ja näin, miten taivaan pilvien keskellä
tuli eräs, näöltään kuin ihminen.
Hän saapui Ikiaikaisen luo.
Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen,
ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus,
kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten
tuli palvella häntä.
Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa,
eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. Dan. 7:13–14

Daniel kuvaa Ihmisen pojan tulemista Jumalan eteen. Sen tulkitaan tarkoittavan Jeesuksen ylösnousemusta ja taivaaseen astumista, joiden seurauksena Jeesus istui taivaassa valtaistuimelle ja sai kaiken vallan. Jeesuksen puhe muistuttaa siitä, niin että kaiken seurauksena Jeesuksen valta tulee olemaan selvää kaikille.

Tämäkin tuntuu ensi alkuun viittaavan lopun aikoihin ja Jeesuksen paluuseen, mutta sellainen tulkinta voi olla hätiköity. Ensinnäkin rinnastus Danieliin viittaa Jeesuksen yhteydessä siihen, että hänen identiteettinsä ja valtansa tulee olemaan selvää. Sitä ei enää piilotella, eikä siitä puhuta kierrellen. Tavallaan kyse on samasta, mitä tapahtui Markuksen evankeliumin 8. luvussa, kun Pietari ensimmäistä kertaa tunnustaa Jeesuksen messiaaksi. Salaisuuden verho vedettiin sivuun todellisuuden tieltä.

Toiseksi jakeen 27 enkelit voidaan kääntää myös sanansaattajiksi. Kyse ei ole jostakin lopun aikojen pyhien keräämisestä, vaan evankeliumin viemisestä kaikkeen maailmaan. Jeesus voimassaan ja kirkkaudessaan sekä valittujen kokoaminen neljältä ilmansuunnalta onkin järisyttävä sanoma kaiken tapahtuneen jälkeen.

Temppelin tuho oli konkreettinen todiste Jeesuksen puolesta. Se todisti, että juutalaiset olivat kansana epäonnistuneet ja Jumala oli tuonut oman Poikansa edustajanaan maailmaan. Nyt Jeesuksen seuraajat menisivät kaikkeen maailmaan, kaikkien ihmisten joukkoon, julistamaan sanomaa Pojasta. Kyse ei ollutkaan maailmanlopusta, vaan aivan uuden ajan alkamisesta.