Valvokaa

Mark. 13:28–37

Puheensa päätteksi Jeesus antaa vielä kehotuksen. Sen, ja koko puheen, kannalta olennaista on luvun viimeinen jae. Jeesus on puhunut kaiken vain neljälle opetuslapselleen, mutta sitä ei ole tarkoitettu pelkän opetuslasten sisäpiirin puheeksi, vaan kaikille. Tämä korostaa Jeesuksen sanojen merkitystä ja tärkeyttä.

Tämän luvun lopunkin ymmärtämistä auttaa, kun muistaa, että Jeesus on vastaamassa opetuslasten kysymykseen temppelin tuhosta. Me mielellämme siirrämme sen tulevaisuuteen, mutta siihen ei ole perusteita, vaikka Jeesuksen kuvakieli välillä sellaiseen tuntuisi viittaavankin. Syy, miksi tämä on niin vaikea mieltää, on se, että emme oikeasti käsitä, miten suuresta asiasta Jeesus puhui.

Meidän näkökulmastamme Jerusalemin ja sen temppelin tuho oli lopulta yksi pieni tapahtuma lukemattomien tapahtumien rinnalla. Olemmehan me ihan lähimenneisyydessämme kokeneet paljon laajempia katastrofeja maailmansotien muodossa. Mutta juutalaisille, joille Jeesus puhuu, kyse oli kuitenkin eräänlaisesta maailmanlopusta. Temppelin tuho pakotti juutalaiset tulkitsemaan uskonsa ja koko elämäntapansa uudelleen. Milloinkaan aikaisemmin he eivät olleet kansana joutuneet kohtaamaan sellaista. Ei edes Babylonin pakkosiirtolaisuudessa, koska se päättyi ja he saivat rakentaa temppelinsä uudelleen. Tosin pakkosiirtolaisuuskin muutti israelilaisten uskoa, niin että nykymuotoinen juutalaisuus alkoi vasta silloin syntyä.

Pakkosiirtolaisuus piti kansan poissa omasta maasta 70 vuotta ja hieman pidempään he joutuivat olemaan ilman temppeliä. Nyt juutalaiset ovat eläneet ilman temppeliä jo lähes 2000 vuotta ja asuvat enimmäkseen muualla kuin Israelissa. Muutos on ollut käsittämätön. Puhumattakaan siitä, että Jerusalemin tuhon yhteydessä tapettiin todennäköisesti suuri osa kansasta.

Ennen varsinaista kehotustaan valvoa Jeesus antaa kuitenkin vielä eväitä siihen, mitä valvoessa pitää odottaa. Esimerkiksi Jeesus antoi viikunapuun, joka alkaa kasvaa lehtiä. Se on lähestyvän kesän merkki. Viikunapuuta on tässä selitetty monin tavoin. Yksi tapa on, että se kuvaakin Israelia ja sen kansallista elpymistä. Sen on nähty toteutuneen tai ainakin alkavan toteutua, kun Israel itsenäistyi 1948. Tällainen selitys on kuitenkin vaikea sovittaa Jeesuksen puheeseen, vaikka sen muuten tulkitsisikin liittyvän tulevaisuuteen.

Jeesus ei anna millään lailla ymmärtää, että viikunapuulla olisi mitään salattua merkitystä. Hän ottaa sen esimerkiksi, koska se oli yleinen puu Juudeassa. Lisäksi jakeessa 29 Jeesus yhdistäisi viikunapuun jotenkin merkkeihin. Se on kuitenkin vain esimerkki, joka kuvaa kaikkea sitä, mitä Jeesus koko luvussa on puhunut: ”Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan”. Merkkejä, viikunapuun lehtiä, ovat sanomat sodista, väärät messiaat ja Jerusalemin piirittävä sotajoukko, ei juutalaisten palaaminen Israeliin.

Viittaus sukupolveen, joka ei katoa, ennen kuin tämä kaikki tapahtuu, on myös ymmärrettävämpi, kun näemme hänen viittaavan temppelin tuhoon. Se muistuttaa myös sitä, mitä Jeesus sanoi, kun Pietari oli tunnustanut hänet messiaaksi. Temppelin tuho ei ollut vain suuri onnettomuus, joka kohtasi juutalaista kansaa, vaan Jeesuksen mukaan suoraa seurausta siitä, että he hylkäsivät hänen sanomansa. Lisäksi se oli konkreettinen esimerkki siitä uudesta ajasta, minkä Jeesus oli aloittanut. Temppeliä ei enää tarvittu, eikä se enää olisi Jumalalle mieluinen.

Jeesuksen sanat taivaan ja maan katoamisesta ja hänen sanojensa pysymisestä ovat vakuutus. Niitä ei pidä ymmärtää jonkinlaisena viittauksena maailman loppuun, vaan pääpaino on Jeesuksen luotettavuudessa, hänen sanansa kestävyydestä. Tapahtui mitä tahansa, niin se kestää. Se on lupaus ja vakuutus, johon mekin voimme turvata, mitä ikinä elämässämme kohtaammekin.

Vielä Jeesus toteaa, että kukaan muu kuin Isä taivaassa ei tiedä, milloin tämä tapahtuu. Tämä tulkitaan usein liittyvän Jeesuksen ihmisyyteen, ihmisenä ollessaan hänen tietonsa oli vajavaista. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Sen sijaan Jeesus viittaa siihen, että hän Poikana on Isälle alisteinen. 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvussa Paavali kuvaa, miten kaikki alistetaan Jumalan vallan alle. Siinä yhteydessä hän toteaa, että myös Poikakin alistuu Jumalan vallan alle, jotta Jumala hallitsisi täydellisesti kaikkea. 

Tämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti lausunto kolminaisuudesta. Jumalia ei ole kahta tai kolmea, vaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat täydellisesti Jumala, tasavertaisia ja yhtä.

Ja vaikka Jeesus ei sanojensa mukaan tiennyt täsmällisesti, milloin temppeli tuhoutuu, hän osasi kuitenkin sanoa, että se tapahtuu sukupolven kuluessa. 

Lopulta Jeesus pääsee itse kehotukseen. Koska täsmällinen aika ei ole tiedossa, pitää valvoa ja odottaa. Tätä kuvastamaan Jeesus kertoo kaksi vertausta, jotka viittaavat hänen aiemmin kertomiinsa vertauksiin.

Ensimmäisessä vertauksessa mies matkustaa ulkomaille ja antaa palvelijoilleen hän antaa eri tehtäviä. Se viittaa vertaukseen talenteista. Valvominen annettiin tehtäväksi ovenvartijalle, joka oli ottamassa ovella ihmisiä vastaan ja päästämässä heidät sisälle. Olisikin aika katastrofi, jos ovenvartija nukahtaisi ja talon omistaja tulisi kotiin eikä pääsisi sisälle. Tai jos paikalle eksyisikin hämärämiehiä, jotka hyödyntäisivät ovenvartijan unta ja sujahtaisivat taloon sisälle tekemään pahojaan.

Yöllä palaaminen kotiin on harvinaista, mutta niinkin voi sattua. Ovenvartijan tehtävä ja yöllä palaava talon herra viittaa vertaukseen häistä palaavasta isännästä. Tässä on tiedossa, että talon herra palaa yöllä, ei vain tiedetä tarkkaa ajankohtaa, aivan kuin Jeesus oli hetkeä aiemmin sanonut. Ovenvartijan tulee siis valvoa ja olla valmiina.

Vaikka tämä luku koskee temppelin tuhoa ja sinällään mennyttä aikaa, se silti puhuu meillekin. Monessa muussa kohtaa Uudessa testamentissa puhutaan siitä, että Jeesus kyllä vielä palaa takaisin ja että Jumala tulee luomaan kaiken uudeksi. Edelleen meidän tehtävämme on valvoa ja odottaa. Valvominen ei tarkoita kuitenkaan aikojen tutkimista, jotta voisi ennustaa tarkan ajankohdan Jeesuksen paluulle, vaan olla uskollinen siinä tehtävässä ja kutsussa, jonka olemme saaneet.

Monesti juuri maailmanlopun ennustelijat hyvin tarkkoinekin aikamäärineen ovat osoittautuneet vääriksi opettajiksi ja vääriksi messiaiksi, joista Jeesus tässä luvussa varoittaa. Monesti innostus lopun ajoista onkin aiheuttanut sen, että emme enää valvo ja odota, vaan haikailemmekin olemattomien perään. Siksi tähän, riippumatta siitä, miten luvun tulkitsemme, sopiikin hyvin Jeesuksen sanat Apostolien tekojen alussa: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja ja hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:7–8)

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.