Sokea näkee!

Mark. 10:46–52

Jeesuksen viimeinen etappi Jerusalemin matkalla on Jeriko, joka on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Jerusalemista. Itse kaupungissa käynnistä ei Markus kerro mitään. Varsinainen tapahtuma sijoittuu Jerikon ulkopuolelle, kun ollaan sieltä poistumassa.

Tämä on Markuksen viimeinen parantamisihme. Sokeiden parantaminen oli yksi messiaan tuntomerkeistä, joten kertomus on merkittävä. Se sisältää paljon muitakin asioita, joilla on vaikuttava sanoma.

Itse kertomus on melko yksinkertainen, vaikkakin se poikkeaa hieman Markuksen muista parantamisihmeistä yksityiskohtien paljoudellaan. Jerikon ulkopuolella on Bartimaios-niminen sokea kerjäläinen, joka pyytää Jeesusta parantamaan itsensä, minkä Jeesus tekeekin. Miehen nimi, Bartimaios, ei itse asiassa ole hänen nimensä, vaan se merkitsee, että hän on Timaios-nimisen miehen poika. Se, että hänet esitellään, mutta ei omalla nimellään, on erikoista.

Jeesus kulkee edelleen suuren väkijoukon kanssa. Tämä väkijoukko on ilmeisesti samaa, mitä edellisessä kertomuksessa mainittu, ja samaa, mikä hieman myöhemmin iloitsee Jerusalemiin saapumisesta, ja levittää vaatteitaan Jeesuksen eteen.

Bartimaios kuulee Jeesuksen kulkevan ohi ja hän alkaa huutaa häntä avuksi. Avunhuuto on psalmimainen pyyntö, jossa on suuri sisältö: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!” Se muistuttaa esimerkiksi Psalmin 4 jaetta 2: ”Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!

Kun Bartimaios kutsuu Jeesusta Daavidin pojaksi, ei kyseessä ole kannanotto hänen syntyperäänsä. Sen sijaan Bartimaios tunnustaa Jeesuksen messiaanisuuden. Hänen avunpyyntönsä muoto todistaa hänen uskostaan, ei ainoastaan siihen, että Jeesus voi häntä auttaa, vaan myös siihen, että Jeesus on todella messias.

Aluksi väkijoukko suhtautuu Bartimaiokseen vihamielisesti ja käskivät häntä hiljenemään. Mies ei kuitenkaan piittaa väkijoukon vaatimuksista, vaan huutaa entistä kovemmin. Silloin Jeesus lopulta pysähtyy ja kutsuu miehen luokseen. Samassa myös väkijoukon asenne muuttuu rohkaisevaksi.

Väkijoukon ensimmäinen reaktio Bartimaioksen huutoon on melko normaali. He eivät luultavasti miestä arvostaneet, olihan hän sairas kerjäläinen. Miksi Jeesuksen pitäisi vaivautua pysähtymään sellaisen vuoksi. Tässä on siis hieman samaa kuin siinä, kun opetuslapset estivät lapsia tulemasta Jeesuksen luokse. Tietenkin Bartimaioksen huudot olivat muutenkin epämiellyttäviä. Pahimmassa tapauksessa ne saattaisivat herättää jonkun viranomaisen huomion, mikä voisi tuoda vaikeuksia virkavallan kanssa.

Bartimaios jättää heti vaippansa eli viittansa ja kiiruhtaa Jeesuksen luo. Viitan mainitseminen on tärkeä yksityiskohta. Juuri siihen kerjäläiset keräsivät kerjäämänsä kolikot. Viitan jättäminen siis kertoo siitä, että mies oli valmis jättämään omaisuutensakin taakseen päästäkseen Jeesuksen luo. Hän oli siis täysin erilainen kuin hieman aiemmin Jeesuksen luona vieraillut rikas mies.

Kun Bartimaios pääsee Jeesuksen luo, on Jeesuksen ensimmäinen kysymys: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Kysymys on sama, minkä Jeesus oli hieman aiemmin esittänyt Sebedeuksen pojille. Sen sijaan, että Bartimaios olisi pyytänyt itselleen valtaa ja voimaa, hän pyytääkin vain näkökykyä.

Sen Jeesus antaa miehelle. Varsinaisesta parantamiseleestä ei mainita mitään, Jeesus vain toteaa, että miehen usko on hänet parantanut. Se onkin todiste Jeesuksen voimasta. Jeesuksen käyttämä pelastusta tarkoittava sana on monimerkityksellinen. Se tarkoittaa fyysistä parantumista, mutta myös pelastumista synneistä.

Parantumisensa seurauksena Bartimaios lähtee seuraamaan Jeesusta. Senkin voi ymmärtää kahdella tapaa. Kreikankielinen alkukielinen teksti mainitsee, että Bartimaios lähti seuraamaan Jeesusta tiellä. Sana tie tarkoittaa tietenkin konkreettista tietä ja fyysistä seuraamista, mutta se tarkoittaa erityisesti varhaisten kristittyjen puheessa Jeesuksen seuraamista eli uskomista häneen.

Bartimaioksen parantamiskertomus on hyvin symbolinen. Ensinnäkin se on kuvaus uskoontulosta. Bartimaios näkee tilansa. Hän kuulee Jeesuksesta, jonka tietää voivan auttaa, ja pyytää tältä apua. Hän on avunpyytämisessään sinnikäs, eikä välitä muiden puheista tai pilkasta. Ja lopulta rukoukseen vastataan, minkä seurauksena hän alkaa seurata Jeesusta elämässään.

Toiseksi se päättää täydellisesti kymmenennen luvun teemat lapsista, jotka ovat uskovan esikuvia, omaisuuteensa turvaavan pelastumisesta ja opetuslasten vallanhimosta. Kaikissa näissä kyse oli siitä, että ei nähdä Jeesusta ja hänen tehtäväänsä oikein. Samalla se toimii kehotuksena tuleville Jerusalemin tapahtumille.

Kolmanneksi se haastaa meitäkin. Näemmekö oikeasti, kuka Jeesus on, vai olemmeko sokeita?

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.