Ennakoivaa vallanjakoa

Mark 10:32–45

Jeesuksen matka jatkuu kohti Jerusalemia. Hän kulkee nyt joukon edellä, mikä kuvaa toisaalta kiirettä ja toisaalta päättäväisyyttä. Seuraavan ihmisjoukon kuvaus on erikoinen. Siellä olivat opetuslapset, mutta myös heidän perässä kulkevat ihmiset.

Saatamme helposti ajatella, että opetuslapsilla tarkoitetaan kahdentoista opetuslapsen ydinjoukkoa ja ihmisiksi mainitut olisivat sitten suurempi Jeesusta seuranneiden opetuslasten joukko. Jeesus on kuitenkin taittanut matkaansa Jerusalemiin pääosin salassa. Olisiko siis Jeesus välttämättä halunnut kulkea suuren opetuslapsijoukon kanssa, mikä olisi herättänyt huomiota? 

On mahdollista, että tässä oli kyse pääsiäisjuhlille menevästä pyhiinvaeltajien karavaanista, jonka mukana Jeesus kulki. Toisaalta Markus ei selkeästi kerro ensimmäisestä ryhmästäkään, keitä he ovat. Hän sanoo vain heidän olevan ymmällä. Käännöksissä heidät tulkitaan opetuslapsiksi.

Toisaalta kahden ryhmän kuvaukset ovat muutenkin erikoisia. Opetuslapset olivat ymmällä ja seuraava väkijoukko on peloissaan. Markus ei kerro, mistä nämä tunteet johtuvat. Mahdollisesti syynä oli jollakin tapaa Jeesuksen käytös. Ehkä juuri hänen päättäväisyytensä ryhmän johdossa tai jokin hänen olemuksessaan vaikutti tunnelmaan.

Sen seurauksena Jeesus kutsuukin luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille Jerusalemissa odottavasta kohtalostaan. Hän ei jaa tälläkään kertaa tätä suuren väkijoukon kanssa, mikä on voinut olla omiaan herättämään pelkoa väkijoukossa.

Jeesuksen puhe kohtalostaan on kolmas ja viimeinen lajiaan. Hän listaa kärsimyshistorian pääpiirteissään. Pääsyy hänen mukaansa on ylipapeilla ja kirjanoppineilla. Pakanat, eli maaherra Pilatus ja roomalaiset, ovat vain tuomion toimeenpanijoita. Kuvaus päättyy pilkkaan, kärsimykseen, kuolemaan ja lopulta ylösnousemukseen kuolleista.

Kohtaus vaihtuu. Meidän on jälleen helppo kuvitella, että Sebedeuksen poikien tulo Jeesuksen luo tapahtui välittömästi Jeesuksen puheen jälkeen. Olihan aiemminkin Jeesuksen puhetta kuolemastaan seurannut opetuslasten pohdinta siitä, kuka heistä saa parhaimman sijan tulevassa valtakunnassa.

Markus kuvaa Sebedeuksen poikien suurta luottamusta Jeesukseen, kun hän kertoo, miten he ilmeisen estottomasti lähtivät kysymään Jeesukselta asiaansa, ja odottivat vielä hänen pystyvän toteuttamaan sen. Kyse oli heidän mielestään vain siitä, suostuuko Jeesus.

Vaikka he puhuvat vallanjaosta, kun Jeesuksen kirkkaus on tullut, he todennäköisesti tarkoittavat vain Jeesuksen maallista valtaa. He ajattelivat, että Jeesus saisi aikaan vallankumouksen, ajaisi roomalaiset maasta ja perustaisi uudelleen Daavidin kuningaskunnan. Ja siinä valtakunnassa Jaakob ja Johannes halusivat parhaat sijat.

Oikealla ja vasemmalla istuminen liittyi kunniapaikkoihin. Kutsuilla isännän oikealla oleva paikka oli kutsujen kunniavieraalle ja vasemmalla oleva paikka toiseksi tärkeimmälle vieraalle. Sama päti myös hoveissa. Tähän liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että Johanneksen evankeliumin pääsiäisateriakuvauksessa Johannes makaa Jeesuksen vieressä, siis kunniapaikalla. Toisella puolella olevan henkilöllisyyttä evankeliumi ei mainitse, mutta yksi mahdollisuus on, että siinä on ollut Juudas.

Ennen kuin Jeesus vastaa Sebedeuksen poikien kysymykseen, hän esittää vastakysymyksen, jonka lähtökohtana on Jeesuksen sana, että he eivät tiedä, mitä he pyytävät. Vastakysymys osoittaa poikien ymmärtämättömyyden, sillä siinä Jeesus viittaa siihen, mitä hänen seuraajansa joutuvat paikoistaan maksamaan. Jeesuksen maljan juominen ja kasteen ottaminen on osallistumista hänen kärsimykseensä ja kutsumukseensa. Ne eivät automaattisesti tarkoita marttyyrikuolemaa, vaan yleisesti sitä, että Jeesuksen seuraaminen aiheuttaa myös kärsimyksiä.

Malja on jo Vanhassa testamentissa oleva kuva kärsimyksistä ja tuomiosta. Sellaisena se esiintyy myös Uuden testamentin puolella, kun esimerkiksi Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalan vihan maljoista. Mutta Uudessa testamentissa maljan juominen liittyy erityisesti Jeesuksen kärsimykseen ja sellaisena se viittaa hänen sovitustyöhönsä.

Jeesuksen kaste taas johdattaa ajatukset takaisin alkuun. Se kuvaa kutsumusta ja vakaumusta. Viimeistään siitä lähtien, kun Jeesus kastettiin ja taivaasta kuului ääni, hän tiesi kohtalonsa. Hän tiesi, miten tulee käymään ja että se tulee vaatimaan paljon. Hän kuitenkin halusi pysyä uskollisena kutsulleen ja samaa hän odottaa seuraajiltaan.

Sebedeuksen pojat vastaavat innokkaan oloisesti Jeesukselle, että he pystyvät juomaan hänen maljansa ja tulemaan kastetuiksi hänen kasteellaan. Vaikka heidän vastauksessaan on mukana uskoa ja luottamusta Jeesukseen ja siihen, että hänen seuraamisensa on kaiken kärsimyksen arvoista, se samalla huokuu myös sitä, että pojat eivät siltikään täysin ymmärrä Jeesuksen kysymystä.

Jeesus toteaa, että he joutuvatkin maljan juomaan ja kasteen ottamaan. Tätä on tulkittu niin, että Jeesus ennustaisi sekä Jaakobin että Johanneksen marttyyrikuoleman. Kuitenkin Uudessa testamentissa kerrotaan vain Jaakobin marttyyrikuolemasta. Perimätiedon mukaan Johannes eli pitkään ja kuoli luonnollisesti vanhuuteen. Tosin löytyy myös varhaisia perimätietoja, jonka mukaan Johannes olisi kuollut samoihin aikoihin Jaakobin kanssa. Ne perustuvat kuitenkin todennäköisesti tämän kohdan tulkintaan Johanneksen kohtalosta, ei historiallisiin muistoihin.

Lopulta Jeesus vastaa poikien kysymykseen kertomalla, että hänen vallassaan ei ole päättää, kuka on hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Jeesuksen vastauksen voi ymmärtää kahdella tapaa. Ensinnäkin se viittaa siihen, että Isä Jumala on päättänyt asian jo ennalta. Se tarkoittaisi siis Pojan alisteisuutta Isälle. Toiseksi se viittaa Jeesuksen ristinkuolemaan, jolloin hänen muolemmille puolilleen ristiinnaulittiin rikolliset.

Tämä selitys voi ensi alkuun kuulostaa oudolta, mutta etenkin jatkon suhteen se tulee luontevaksi. Muut opetuslapset kuulevat Sebedeuksen poikien pyynnöstä ja närkästyvät. Tähän Jeesus antaa opetuksen hänen valtakuntansa periaatteista.

Jeesuksen kuvaus maallisesta vallasta on varsin synkkä. Valtaapitävät riistävät kansaa omaksi edukseen. Etenkin kuninkaiden aikana se on voinut pitää paikkansa. Varsinkin, jos hallitsijaksi on päässyt huono henkilö. Eikä sellainen itsekkyys ole tuntematonta demokratiassakaan.

Maallisen järjestyksen sijaan Jeesuksen valtakunnassa järjestys onkin ylösalainen. Vaikka palvelemista, tässä tapauksessa orjan työtä, ei nähdä arvokkaana, se on Jeesuksen mukaan suurinta. Jeesus antaa tästä esimerkiksi itsensä, joka ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan, kaikkien orjaksi. Lopuksi hän vielä siteeraa Jesajan Herran palvelijan neljättä laulua, joka löytyy luvusta 53. Jeesuksen palvelutyön huippu on hänen kuolemansa ristillä kaikkien lunnaiksi.

Ja se paljastaa edellä esitetyn toisen käsityksen Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella olevista. Hänen astumisensa valtaistuimelle tapahtui ristillä, joka on hänen voittonsa. Risti, ei jokin mahtava valtaistuin loistokkaassa palatsissa, on hänen valtaistuimensa. Eikä hänen hovinsa koostu maan mahtavista ja viisaista, vaan kaikkien vihaamista rikollisista. 

Se kuvaa sitä, että Jeesuksen sovitus ei tarkoita vain ihmisten henkilökohtaisten syntien puhdistamista, vaan uuden, Jumalan valtakunnan tulemista maailmaan. Ja sen valtakunnan myötä tulevat myös uudet säännöt ja asetelmat, joihin meitä kutsutaan.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.