Mark 10:17–31

Jeesus jatkaa matkaansa kohti Jerusalemia. Tällä kertaa matkanteon keskeyttää paikalle juokseva mies. Hän polvistuu Jeesuksen eteen ja kysyy, miten mitä hänen pitää tehdä, että hän voisi periä iankaikkisen elämän.

Polvistumalla mies osoittaa, että hän pitää Jeesusta enempänä kuin vain tavallisena rabbina. Edes suurien rabbien edessä ei polvistuttu, vaan kunnioitusta osoitettiin muilla tavoin. Myös miehen käyttämä tervehdys on erikoinen: ”hyvä opettaja”. Opettaja eli rabbi viittaa siihen, että mies kyllä piti Jeesusta rabbina, vaikkakaan ei tavanomaisena.

Hyvä, kuten Jeesuksen vastauksesta käy ilmikin, on ongelmallisempi. Hyvä ei viittaa selkeästikään taitavuuteen tai inhimilliseen moraaliin, vaan se on jumalallinen ominaisuus. Kun Jeesus tällä tavoin erottaa itsensä Jumalasta, voi nousta kysymys kolminaisuusopin oikeutuksesta. Kielteisellä vastauksellaan Jeesus osoittaa alamaisuuttaan Isälle. Hän ei ota Isän kunniaa, vaan toimii hänen valtuuttamaan.

Jeesuksen vastaus ei tarkoita sitä, etteikö kukaan muu kuin Jumala pystyisi hyvään. Ennemminkin hyvä tässä tarkoittaa täydellisyyttä.

Miehen kysymys on sellainen, johon varmaan kaikkina aikoina on pystytty eläytymään. Moni, ehkä jopa kaikki, pohtii, miten voisi olla varma pelastuksestaan. Miehen kysymys kuitenkin eroaa merkittävillä tavoilla siitä, mitä me nykyaikana ehkä ajattelisimme.

Ensinnäkin miehen kysymys on selkeästi juutalainen. Se olikin kysymys, joka usein saatettiin kysyä rabbilta. Vastaus sisälsi kyseisen rabbin tulkinnan Mooseksen laista ja siitä, mikä on tärkeää. Lähtökohta kysymyksessä onkin, mitä pitäisi tehdä. Kysymys nousee juutalaisesta ajattelusta ja lain noudattamisesta.

Toiseksi, mies viittaa juutalaiseen toivoon ja Aabrahamin saaman lupauksen toteutumiseen, kun hän kysyy, miten voisi periä iankaikkisen elämän. Iankaikkinen elämä ei tarkoita taivaaseen pääsyä, vaan tulevaa Jumalan valtakuntaa, jossa Jumala hallitsee ja oikeudenmukaisuus vallitsee. Myöhemmin Jeesus puhuukin iankaikkisen elämän sijaan Jumalan valtakunnasta.

Juutalainen ajatus siis oli nimenomaan tulevan maailman ja valtakunnan perimisestä. Se nousee tietenkin siitä, että juutalaiset olivat Aabrahamin, lupauksen saajan, jälkeläisiä ja siis perillisiä. Perimiseen liittyy ajatus oikeutuksesta, minkä rinnalla ajatus tekemisestä ja ansaitsemisesta on luonnollista. Tosin myöhemmin Paavalikin puhui siitä, miten kristityt ovat Jumalan valtakunnan perillisiä.

Kun rabbi vastasi tällaiseen kysymykseen, hän ei yleensä siteerannut itse käskyjä, vaan selitti niitä. Näin siksi, että kaikkien odotettiin ennestään osaavan ja tietävän käskyt. Niinhän Jeesuskin olettaa sanoessaan, että ”käskyt sinä tiedät”. Jeesus siteeraa kuutta käskyä omalla järjestyksellään.

Mies on selvästi hurskas juutalainen, sillä hän omien sanojensa mukaan on noudattanut niitä nuoruudesta lähtien. Termi nuoruudesta lähtien viittaa juutalaiseen ajatukseen lain lapseksi tulemisesta noin 12-vuotiaana. Silloin lapsi tulee vastuulliseksi ja hänelle aletaan opettaa Mooseksen lakia ja sen noudattamista.

Mutta Jeesuksen sanoissa onkin ovela juoni. Hänhän ei listannut koko kymmentä käskyä, vaan vain osan. Listatut käskyt kuuluvat niin kutsuttuun toiseen tauluun, joka koskee ihmisten välisiä suhteita. Sen sijaan Jeesus jätti listaamatta kokonaan ensimmäisen taulun käskyt, jotka koskevat Jumalan kunnioittamista sekä viimeisen käskyn, joka koskee kadehtimista.

Vastauksessaan mies hyväksyy Jeesuksen rajauksen mukisematta ja tulee näin jo paljastaneeksi ongelmansa ytimen. Jeesus tuo sen esille jatkokehotuksellaan myydä kaikki ja antaa köyhille. Miehen ongelma oli se, että hänen rikkautensa oli hänen epäjumalansa. Hän pystyi kyllä noudattamaan monia Mooseksen lain käskyjä erittäin hyvin, mutta hän laiminlöi Jumalan kunnioittamista. 

Tähän liittyy Mooseksen lain tiivistys, että tärkein käsky on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuten itseä. Koska mies ei täyttänyt tiivistyksen ensimmäistä osaa, hän päätyi täyttämään jälkimmäistä osaakin vain näennäisesti. Kohtaa onkin selitetty niin, että se yksi, mikä mieheltä puuttui oli se, että hänellä oli paljon, mutta hänen ympärillään olevilla henkilöillä ei ollut mitään. Hänen uskonsa ja hengellisyytensä ei johtanut häntä rakastamaan sen enempää Jumalaa kuin lähimmäistäkään.

Kehotus myydä omaisuus ja jakaa köyhille oli Jeesuksen kehotuksessa toissijaista. Varsinainen kehotus tuli loppuun: Tule sitten ja seuraa minua. Se oli se todellinen vastaus miehen kysymykseen, mitä hänen tulisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Se ei ollutkaan käskyjen noudattamista, vaan Jeesuksen seurassa kulkemista. Hän on sekä tie iankaikkiseen elämään että itse iankaikkinen elämä. Tätä kehotusta mies ei kuitenkaan enää edes noteeraa, sillä kehotus luopua omaisuudesta oli niin kova.

Miehen poistuessa Jeesus toteaa, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Opetuslasten reaktio voi tuntua oudolta. Hehän eivät ole rikkaita, ja ovat kaiken lisäksi lähteneet seuraamaan Jeesusta hyläten entisen elämänsä. Miten he päätyivät ajatukseen, jonka johdosta he kysyivät, että kuka sitten voi pelastua?

He huomasivat, että Jeesus ei puhu tässä vain rikkaista ja että rikkaan miehen ongelma ei koske vain niitä, joilla on paljon. Se koskeekin kaikkia, sillä riippumatta omaisuuden määrästä, se sitoo meitä kaikkia. Jos omaisuus on rikkaalle este Jumalan valtakuntaan pääsylle, niin se on sitä myös sille, jolla on vain vähän.

Jeesuksen vastaus täydentääkin tätä, kun hän myöntää opetuslasten olevan oikeassa. Ihmisille pelastus on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Kyse on armosta, ei teoista. Tästä Pietari saa yllykkeen kysyä, mitä he saavat siitä kaikesta, mitä he ovat tehneet Jeesuksen vuoksi.

Jeesuksen vastaus on erikoinen. Hän painottaa, että jokainen Jeesuksen tähden jostakin luopunut saa takaisin satakertaisesti jo tässä ajassa.

Me saatamme usein ajatella ja opettaakin, että Jumala maksaa meille palkkion sitten joskus iankaikkisuudessa, mutta Jeesus ei opeta näin. Hän viittaa takaisinmaksulla ennenkaikkea seurakuntaan, joka muodostuu uudeksi perheeksi ja yhteisöksi jätetyn tilalle ja joka tarjoaa vieraanvaraisuutta kaikkialla, missä kristityt kulkevatkaan.

Mutta Jeesuksen vastaus ei ole millään lailla epärealistinen. Sen kärki on kuitenkin tulevassa maailmassa, jossa luvassa on myös iankaikkinen elämä. Samoin tässä ajassa luvassa on kaiken hyvän lisäksi myös vainoja.

Tämä kuvaa sitä, että kristityn elämää ei ole tarkoitettu askeettiseksi ja kurjaksi. Meillä voi olla omaisuutta, perhettä, iloa ja onnistumista. Ne eivät kuitenkaan saa olla este Jeesuksen seuraamiselle.