Arvottomat lapset

Mark. 10:13–16

Jeesuksen luo tuotavien lasten tapaus on lyhyt, mutta sisältää monia merkittäviä seikkoja. Ensinnäkin juutalaisilla oli tunnettua, että rabbien luo tuotiin lapsia siunattavaksi. Siinä ei ollut mitään erikoista. Erikoista ei ollut siinäkään, että opetuslapset estelivät tuojia. He todennäköisesti ajattelivat, että Jeesus oli ehkä väsynyt tai hänellä oli juuri nyt parempaakin tekemistä. Tavallaan opetuslasten reaktio on tässä sama kuin aikaisemmin, kun puhuttiin vieraasta henkienmanaajasta. Henkienmanaaja toimi Jeesuksen nimessä, mutta ei seurannut Jeesusta, joten opetuslapset olettivat, että hän toimii väärin.

Lapset sopivat samaan ”ulkopuolisten” joukkoon siksi, että käytännössä juutalaisessa kulttuurissa ei välitetty alle 12-vuotiaista lapsista, mistä tässä ilmeisesti oli kyse. Yleensäkin suhtautuminen lapsiin antiikin aikana oli nuivaa. Lapsilla ei ollut varsinaista ihmisarvoa, eikä heissä nähty arvoa muuten kuin sitä kautta, että heistä lopulta kasvaa aikuisia. Juutalaisilla tämä liittyi ajatukseen, että lapsi tulee vastuulliseksi 12 tai 13 -vuotiaana, jolloin hänestä tulee lain poika ja ainakin teoriassa lain tyttö. Tuossa iässä lapsi siis tulee vastuulliseksi Mooseksen lain edessä ja hän alistuu lain alle.

Tavallaan siis Jeesuksen sanat, että Jumalan valtakunta on lasten, on suora kannanotto tähän käsitykseen, jonka mukaan lapsi ei alle 12-vuotiaana ole vielä kelvollinen Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen reaktiossa näkyykin hänen jumalallinen arvovaltansa.

Jakeessa 14 sana ”heidän kaltaisten” voi tarkoittaa myös ”heidän”. Jeesus ei siis tässä aseta lasta pelkästään esikuvaksi tai symboliksi, jolloin meidän tulisi etsiä joitain lasten ominaisuuksia, vaan hän puhuu konkreettisesti lapsista, jotka ovat kelvollisia Jumalan valtakuntaan. Tätä on jo varhain myös käytetty yhtenä perusteena, kun on puhuttu lapsikasteesta. Kaste, joka kristillisen käsityksen mukaan on samalla myös liittymistä kristilliseen seurakuntaan, on siis avoin myös lapsille.

Samalla Jeesuksen sana asettaa lapset ja aikuiset samalle viivalle Jumalan valtakuntaan pääsyn suhteen. Usein tätä kohtaa saatetaan selittää niin, että Jeesus viittaa lasten ominaisuuksiin Jumalan valtakunnan vastaanottajina. Lapsi on viaton ja luottavainen. Vaikka tämä on hyvä huomio ja samoja ominaisuuksia meidän kannattaa rohkaista esiin itsessämmekin, Jeesuksen tarkoitus tuskin oli tämä.

Hänen tarkoituksensa avautuu, kun ymmärrämme edellä kuvatun kulttuurisen käsityksen, mikä Jeesuksen kuulijoilla oli. Siksi Jeesus myös asettaa lapsenkaltaisuuden Jumalan valtakunnan vastaanottamisen ehdoksi. Se ei ole kehotus tulla viattomaksi ja luottavaiseksi.

Ajatus siitä, että lapsi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, oli juutalaisille tuttu. Se liittyi nimenomaan lain lapseksi tulemiseen, Jumalan lain noudattamiseen alistumiseen. Niinpä juutalaiset käsittivät, että koska lain noudattaminen vaatii viisautta ja vastuuta, ei lapsi voi sitä vielä noudattaa, eikä näin myöskään vastaanottaa Jumalan valtakuntaa. Vasta 12-vuotiaana lapsen ajateltiin olevan siinä iässä, että hän voi alistua laille ja hänelle alettiin opettaa Mooseksen lakia.

Jeesuksen toteamus, että lapsi voi ottaa vastaan Jumalan valtakunnan ja että samankaltainen vastaanottaminen on sen ehtona, on siis hyvin radikaali. Se puhuu siitä, että vanha pelastusjärjestelmä, Mooseksen lakiin perustuva liitto, on tullut tiensä päähän ja jotakin ihan uutta on tullut tilalle. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen perustuukin käsitykselle, että on täysin avuton ja kykenemätön sitä vastaanottamaan itse. Emme voi tehdä mitään pelastuksemme eteen tai ansaitaksemme Jumalan armoa. Jeesus on tehnyt jo kaiken ja voimme vain hyväksyä sen.

Tätä korostaa vielä katkelman loppu. Kun väkijoukko tuo lapsia Jeesuksen luo, he toivovat, että hän koskisi näitä. Kosketusta tarkoittava sana oli erityinen, sillä sitä yleensä käytetään ihmeparantumisten yhteydessä. Lasten tuojat toivoivat Jeesuksen siunausta lapsille, mutta myös kosketuksen kautta tulevaa erityistä vaikutusta.

Sen sijaan, että Jeesus olisi täyttänyt lasten tuojien toiveen, hän tekeekin jotakin enemmän. Hän ottaa lapset syliinsä, laittaa kätensä heidän päälleen ja siunaa heidät. Jeesus ei tarjoa vain mekaanista toimitusta, vaan henkilökohtaisen kohtaamisen ja rakkauden. Niin Jeesus suhtautuu lapsiin, mutta myös aikuisiin.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.