Fariseusten ansa

Mark. 10:1–12

Jeesus siirtyy viimein Juudeaan. Hänen reittinsä kulkee Jordanin itäpuolta pakanain alueelta pohjoisesta etelään. Suorin reitti Jerusalemiin veisi Jordanin länsipuolta, mutta välissä on Samaria. Juutalaisten ja samarialaisten välit olivat huonot ja lisäksi Samariaa saatettiin pitää jopa pakanoiden alueita saastaisempana. Siksi juutalaiset, varsinkin Jerusalemiin mennessään, kiersivät Samarian.

Matkalle on lähdetty jälleen suuren väkijoukon seuraamana. Jeesus käyttää matka-aikaa hyväksi opettaakseen kansaa tapansa mukaan. Epäselväksi jää, tapahtuuko Jeesuksen opetus liikkeellä, vai taukopaikoissa. Joka tapauksessa mukana on jälleen myös fariseuksia, jotka aloittavat Jeesuksen kanssa keskustelun. Heidän kysymyksensä ei kuitenkaan nouse uteliaisuudesta, vaan halusta saada Jeesus ansaan. Koetteluksi käännetty sana sisältää myös viitteen Jeesuksen kärsimykseen pääsiäisenä. Fariseusten kiusa on jo tulevan kärsimyksen alkusoittoa.

Fariseusten esittämä kysymys on haastava monella tapaa, ja todennäköisesti he tietävätkin ainakin jollakin tasolla jo etukäteen Jeesuksen mielipiteen asiasta. Ensinnäkin kysymykseen liittyy uskollisuus Moosesta kohtaan. Myöntämällä Mooseksen olevan oikeassa, Jeesus todistaisi olevansa perinteinen juutalainen, mikä veisi pohjaa hänen julistustyöltään. Mooseksen vastustaminen taas osoittaisi hänen olevan kansan vihollinen. Riippumatta siis vastauksesta, Jeesus saisi osakseen paheksuntaa.

Toinen syy, miksi fariseusten kysymys on haastava, tulee ilmi paikasta, jossa kysymys esitettiin. He matkasivat Jordanin rannalla Juudean erämaassa, jossa Johannes Kastaja oli toiminut. Johannes oli vangittu ja mestattu juuri kuningas Herodesta kohtaan esittämänsä avioliittokritiikin vuoksi. Kysymyksessä oli siis myös vahvasti poliittinen puoli, sillä häntä voisi vastauksen perusteella mahdollisesti syyttää jopa maanpetoksesta. Luultavasti siksi Jeesus vastaakin fariseuksille melko yleisellä tasolla ja vasta yksityisesti opetuslasten kanssa selittää tarkemmin.

Kysymys avioerosta on ovela siksikin, että juutalaisessa opetuksessa sitä ei ole koskaan kyseenalaistettu juuri Mooseksen antamien säädösten vuoksi. Juutalaisten oppineiden keskustelu aiheesta liittyi enemmänkin avioeron kelvollisiin syihin. Käytännössä asiasta oli kahta tulkintaa. Toinen oli hyvin vapaamielinen, jonka mukaan mies saattoi hylätä vaimonsa mistä tahansa syystä, vaikkapa siksi, että oli löytänyt toisen, kauniimman ja nuoremman. Toinen taas oli hyvin tiukka ja rajoitti avioeron vain selkeästi tapauksiin joissa oli tapahtunut aviorikos.

Asiaan liittyy sekin, että avioerosta oli tullut eräällä tapaa moniavioisuuden jatke. Juutalainen laki ei kieltänyt moniavioisuutta, mutta käytännössä usean vaimon pitäminen tuli kalliiksi ja oli siksi erittäin harvinainen. Avioeron myötä oli mahdollista olla moniavioinen peräkkäisten avioliittojen kautta.

Jeesuksen vastaus on ovela, sillä hän nostaa kissan pöydälle heti kättelyssä ja antaa fariseusten siteerata hänelle Mooseksen antamaa säädöstä. Mooseksen säädöksen ensisijainen tarkoitus oli suojella heikompaa osapuolta eli vaimoa. Ilman laillista avioeroa, jonka osoituksena mies antoi vaimolle erokirjan, hylätty vaimo olisi todella huonossa asemassa. Hän ei voisi mennä uudelleen naimisiin, eikä hänellä olisi juurikaan mahdollisuuksia elättää itseään.

Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että Jeesus sanoo Mooseksen antaneen säädöksensä juuri ihmisten kovasydämisyyden vuoksi. Ajatus siinä on se, että miehet eivät voisi elää Jumalan alkuperäisen säätämyksen mukaan, joten heille suotiin myönnytys, joka piti huolta myös vaimosta.

Sen sijaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että avioliitto on pysyvä. Avioeron ei siis pitäisi edes olla vaihtoehto. Jeesuksen tavoin etenkin tiukempaa tulkintaa perustelivat jotkin muutkin juutalaiset juuri luomiskertomuksella. Yhtenä osana juutalaisten oppineiden keskusteluissa olikin kysymys juuri uudelleen avioitumisesta. Tiukempaa kantaa kannattavat olivat sitä mieltä, että luomiskertomuksen perusteella uudelleen avioituminen on kiellettyä niin kauan kuin entinen, hylätty puoliso on vielä elossa.

Jeesus on selkeästi samalla linjalla, mikä tulee ilmi yksityisestä keskustelusta opetuslasten kanssa. Hän tuntuu hyväksyvän kyllä avioeron, mutta ei uudelleen avioitumista, sillä se on aviorikos. Tässä opetuslapsille osoitetussa selityksessä Jeesuksella on mielenkiintoinen yksityiskohta. Hän sanoo, että myös vaimo voi hylätä miehensä. Juutalaisen lain mukaan se ei ollut mahdollista.

Ehkä Jeesuksella oli tässä mielessä keskustelu fariseusten kanssa ja nimenomaan siihen liittyvä Johannes Kastajan kohtalo. Kun Herodes oli mennyt naimisiin Herodiaan kanssa, oli Herodiaan ensin pitänyt ottaa ero edellisestä miehestään Filippuksesta. Tässä tapauksessa Jeesus olisi ottanut kantaa tähän kuumaan poliittiseen perunaan, joka kosketti kuninkaallisia.

Toinen, todennäköisempi selitys on, että maininta vaimon oikeudesta ottaa ero on Markuksen lisäys. Markus kirjoitti evankeliuminsa todennäköisesti pakanoille ja paikoin siinä onkin selittäviä kohtia. Roomalaisessa maailmassa naisilla oli hieman paremmat oikeudet ja niihin liittyi se, että vaimo saattoi ottaa eron miehestään. Tämä sama näkyy myös Paavalin kirjeissä, kun hän kirjoittaa korinttilaisille (1. Kor. 7:10–16) antaa yhtälaiset oikeudet erota sekä miehelle että vaimolle. Mutta Paavali toistaa Jeesuksen näkemyksen, että avioeron jälkeen ei saa mennä uudelleen naimisiin. Mielenkiintoista on se, että Paavali tekee kuitenkin selkeästi Mooseksen säädöksen kanssa ristiriitaisen tunnustuksen ja antaa eronneille luvan mennä uudelleen alkuperäisen puolison kanssa naimisiin (5. Moos. 24:1–4). 

Se kertonee siitä, mistä Jeesuksenkin näkemys, että avioero ei kuitenkaan Jumalan silmissä ole todellinen ero, vaan se kuvastaa vain sitä inhimillistä kovasydämisyyttä, johon Jeesus aiemmin viittasi.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.