Lain ydin

Mark 12:28–34

Väittely- ja keskustelutilanteen päätteeksi Jeesuksen kanssa keskusteluun osallistuu lainopettaja, joka on seurannut sivusta, miten Jeesus vastaa kysyjille. Lainopettaja on vaikuttunut Jeesuksen vastauksista, eikä hän esitäkään kysymystään kiusaamistarkoituksessa. Päinvastoin, hän esittää tärkeän kysymyksen, jota juutalaiset rabbit olivat itse pohtineet.

Juutalaisten laissa on 613 määräystä. 248 käskyä ja 365 kieltoa. Juutalaiset opettajat ja laintulkitsijat olivat alkaneet pohtia, miten nämä käskyt voidaan tiivistää. Mikä käsky olisi sellainen, joka sopisi yhteen jokaisen 613 käskyn kanssa? Osa pohdinnoista oli hyvin samankaltaisia, mitä Jeesuksen vastauskin.

Esimerkiksi Jeesuksen aikalaiselta rabbi Hilleliltä kysyttiin, pystyisikö hän opettamaan koko lain niin lyhyessä ajassa, että kuulija jaksoi seistä sen ajan yhdellä jalalla. Hillelin vastaus oli: ”Älä tee lähimmäisellesi sitä, mitä itse vihaat. Siinä on koko laki, ja kaikki muu on sen selitystä.” Vastaavan kaltaista ajatusta esitti myös samoihin aikoihin elänyt juutalainen filosofi Filon: ”Se on täydellinen, joka omistaa molemmat, rakkauden Jumalaan ja rakkauden ihmiseen, joka on sekä Jumalan että ihmisen ystävä.”

Jeesuksen vastaus lainoppineen kysymykseen on hyvin samankaltainen kuin Filonilla, vaikka sen muodostaminen on erilainen. Jeesus yhdistää vastauksessaan kaksi Mooseksen lain kohtaa. 

Jeesuksen vastauksella on kuitenkin merkittävä ero Filoniin ja varsinkin Hilleliin. He tuskin ajattelivat, että tämä lain tiivistäminen tarkoittaisi samalla muiden käskyjen syrjäyttämistä. Se oli kuitenkin Jeesuksen varsinainen ajatus, ja sen myös lainoppinut hyväksyi.

Jeesuksen vastauksen ensimmäinen osa on lainaus juutalaisten uskontunnustuksesta, jonka he edelleen rukoilevat päivittäin. Jatko ei ole varsinaisesti toisen käskyn nosto ensimmäisen rinnalle tai ykkös- ja kakkossijan listaamista. Sen sijaan Jeesus yhdistää nuo käskyt yhdeksi. Jumalan rakastaminen on yhtä kuin ihmisen rakastaminen. Myöhemmin Uudessa testamentissa tämä ajatus jatkaa eloaan.

Paavalin mukaan rakastaminen on lain täyttymys (Room. 13:8). Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä toisten rakastamisesta tehdään pääkäsky. Samoin Jaakobin kirjeessä lähimmäisen rakkaus nostetaan kärkeen (Jaak. 2:1–13). Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä taas toistuvasti perustellaan käskyä rakastaa lähimmäisiä sillä, että jos ei rakasta veljeä, jonka voi nähdä, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei voi nähdä (1. Joh. 4:20).

Me olemme tottuneet Jeesuksen esittämään rakkauden kaksoiskäskyyn. Ymmärrämme Jumalan rakastamisen suhteen lähimmäiseen. Samoin ymmärrämme, että lähimmäisen rakastamisessa esimerkkinä on rakkaus itseen, se, miten luonnostamme pidämme itsestämme huolta. Meiltä kuitenkin jää yleensä huomaamatta se, miten radikaali ajatus kyseessä kuitenkin on. Sitä se oli varsinkin Jeesuksen aikana.

Se tulee hyvin ilmi lainopettajan vastauksesta: ”Ja rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Tämä lainopettajan vastaus heijastelee jo Vanhasta testamentista nousevaa ajatusta siitä, miten rakkaus on kaikkia uhreja tärkeämpää. ”Uskollisuutta minä vaadin, uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja.” Hoos. 6:6 

Juutalaiset olivat määritelleet uskonsa tärkeimmät osa-alueet. Hekin nostivat lähimmäisenrakkauden näihin tärkeimpiin asioihin. He sanoivat, että ”maailma on  kolmen asian varassa, lain, uhripalveluksen ja laupeudentyön”. Tässä lainopettaja poikkeaa tästä ajatuksesta ja tiputtaa uhrit kokonaan pois. 

Jeesuksen vastaus todistaa, että lainopettaja on oikeilla jäljillä. Uhrien aika oli tullut päätökseen. Tässä mielessä tämä keskustelu päättää hyvin temppelin puhdistamisesta alkaneen prosessin. Puhdistuksessa Jeesus oli pysäyttänyt temppelin uhritoiminnan hetkeksi. Nyt, samassa temppelissä, hän toteaa, että temppelin uhrit ovat merkityksettömiä samoin kuin temppeli itsekin.

Tärkeimmäksi kaiken keskellä nousi rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Siitä Jeesus myös antoi omalla elämällään esimerkin kaikessa, mitä hän teki. Hän sivuutti lain, kun se aiheutti kärsimystä ihmisille. Hän piti aina ihmisten kohtaamista tärkeämpänä kuin lain käskyjen täyttämistä.

Jeesuksen vastaus on haaste myös meille nykyaikana. Seuraammeko me Jeesuksen antamaa esimerkkiä ihmisten rakastamisen suhteen? Tunnetaanko meidät siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus ja välitämme aidosti ihmisistä? Vai pidämmekö tärkeämpänä lain yksityiskohtien täyttymistä ja ulkoisten puitteiden ylläpitämistä?

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.