Yksi Markuksen evankeliumin teemoja on Jeesuksen auktoriteetti, valta. Evankeliumin alussa se on asia, mikä hämmästyttää ihmisiä kenties eniten. Miten hänellä on valta puhua, toisin kuin kirjanoppineilla. Nyt häneltä tullaan suoraan kysymään tuon vallan alkuperää. Tosin tässä ylipappien, lainopettajien ja vanhinten – juutalaisten Suuren neuvoston eri ryhmien edustajat – kysymyksessä todellinen tavoite on selvittää, ajatteleeko Jeesus olevansa Messias. Niinpä tämä Jeesuksen ja juutalaisten Suuren neuvoston edustajien kohtaaminen voidaan nähdä alkusoittona sille, kun Jeesus viikon lopulla vangitaan ja häntä kuulustellaan Suuren neuvoston edessä. Siellä kysymystä ei enää verhota, vaan se esitetään suoraan.
Kärsimysviikon toinen päivä eli maanantai alkaa. Markus yhdistää toisen ja kolmannen päivän yhteen viikunapuun kohtalolla, joka sisältää saman sanoman kuin temppelin puhdistaminenkin. Jeesuksen ensimmäiset päivät Jerusalemissa ovat vaikuttavan kannanoton antamista.
Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa on kuvaus Jeesuksen syntymästä ja siihen liittyvistä tapahtumista. Sitä kutsutaan jouluevankeliumiksi. Se on myös esimerkki innostumisesta, odotuksesta ja kärsivällisyydestä. Vaikka se kertoo kauan sitten sattuneesta tapahtumasta, se puhuu myös meille tänään.
Martin Luther King piti Washingtonissa 28. elokuuta 1963 kuuluisan puheensa, ”I have a dream”, ”minulla on unelma”. Hänen unelmansa oli maailma, jossa oikeudenmukaisuus voittaa. Maailma, jossa jokainen elää rauhassa toisten kanssa.
John Wesley on jossakin yhteydessä sanonut niin, että ei ole olemassa mitään muuta uskontoa kuin sosiaalinen uskonto. Hän ei tällä tarkoittanut mitään kommunistista tai humanistista manifestia, vaan hän halusi korostaa kristillisen uskon kokemuksellisuutta. Sitä, että uskomme on yhteyttä Jumalaan ja lähimmäisiin.
Kristittyjä, kuten uskonnollisia ihmisiä muutenkin, saatetaan syyttää tyhmyydestä ja taikauskosta. Saatetaan ajatella, että uskonnollisella uskolla ei ole minkäänlaista paikkaa tai tehtävää nykyajassa, jossa tiede on näyttänyt ihmiskunnan järjen mahdollisuudet. Tällaisen kritiikin vuoksi saatamme uskovina ajatella, että järki on jotakin, mikä on uskon vihollinen. Näin ei kuitenkaan ole. Järki on meille uskoville vähintään yhtä tärkeä asia kuin niillekin, jotka eivät usko.
Traditio tai perinne voi ensi alkuun kuulostaa vähän tylsältä. Että se tarkoittaa vain vanhoja asioita, joista ei enää ole mitään hyötyä. Joissain kristillisissä piireissä sitä voidaan jopa pitää huonona asiana. Ajatellaan, että meidän kuuluu olla kaiken aikaa alussa, Raamatussa. Että kaikenlaiset tavat ja perinteet ovat kuollutta uskonnonharjoitusta.
Olin jokunen vuosi sitten ryhmän kanssa matkalla ulkomailla. Olimme menossa tiettyyn paikkaan ja etsimme sitä. Apuna oli tietenkin kännykän karttasovellus. Määränpäätä etsiessämme yksi ryhmäläisistä kertoi, miten oli ollut samankaltaisessa tilanteessa. Navigaattorina oli toiminut henkilö, jolla oli ollut tabletti, josta hän tiiviisti seurasi edistymistä. Määränpäänä oleva paikka oli aukion reunalla, niin että kun ryhmä saapui aukion vastakkaiselle laidalle, määränpääkin näkyi jo. Mutta navigaattorina ollut henkilö ei luottanut aistihavaintoihin, vaan piti katseensa tiukasti tabletissaan. ”Nyt pitää kääntyä vasemmalle ja kiertää myötäpäivään”. Sen sijaan, että ryhmä olisi kulkenut aukion yli suorinta tietä, seurattiinkin karttaohjelman ohjeita, ja määränpäähän kierrettiin aukion laitaa pitkin.
Jeesuksen viimeinen etappi Jerusalemin matkalla on Jeriko, joka on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Jerusalemista. Itse kaupungissa käynnistä ei Markus kerro mitään. Varsinainen tapahtuma sijoittuu Jerikon ulkopuolelle, kun ollaan sieltä poistumassa.
Tämä on Markuksen viimeinen parantamisihme. Sokeiden parantaminen oli yksi messiaan tuntomerkeistä, joten kertomus on merkittävä. Se sisältää paljon muitakin asioita, joilla on vaikuttava sanoma.
Jeesuksen matka jatkuu kohti Jerusalemia. Hän kulkee nyt joukon edellä, mikä kuvaa toisaalta kiirettä ja toisaalta päättäväisyyttä. Seuraavan ihmisjoukon kuvaus on erikoinen. Siellä olivat opetuslapset, mutta myös heidän perässä kulkevat ihmiset.
Saatamme helposti ajatella, että opetuslapsilla tarkoitetaan kahdentoista opetuslapsen ydinjoukkoa ja ihmisiksi mainitut olisivat sitten suurempi Jeesusta seuranneiden opetuslasten joukko. Jeesus on kuitenkin taittanut matkaansa Jerusalemiin pääosin salassa. Olisiko siis Jeesus välttämättä halunnut kulkea suuren opetuslapsijoukon kanssa, mikä olisi herättänyt huomiota?
