Markus siirtyy Jeesuksen elämän viimeiseen vuorokauteen. Hän virheellisesti kirjoittaa, että kyse olisi happamattoman juhlan ensimmäisestä päivästä. Todellisuudessa se oli vasta seuraava, eli pääsiäispäivä. Meidän näkökulmastamme Markuksen lausunnossa ei ole virhettä, koska vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Tuohon aikaan vuorokausi vaihtui illalla auringon laskiessa, ja näin pääsiäinen alkoi vasta torstai-iltana.
Jeesuksen ohjeistus kahdelle opetuslapselle siitä, miten heidän tulee valmistaa illan ateria, muistuttaa Jeesuksen saapumista Jerusalemiin. Kummassakin tapauksessa Jeesus lähettää kaksi opetuslasta valmistelemaan asiaa ja antaa heille tiedoksi erityisiä yksityiskohtia tehtävän onnistumiseksi. Jatka lukemista Viimeinen ehtoollinen→
Markus aloittaa varsinaisen Jeesuksen kärsimyshistorian. Hän on selkeästi johdattanut lukijaa tähän hetkeen alusta saakka, ja Markusta onkin kutsuttu Jeesuksen kärsimyshistoriaksi, jolla on pitkä johdanto.
Aloitus on erikoinen. Ensinnäkin Markus jatkaa selkeiden aikamäärien kertomista, tosin nyt entistä tarkemmin, minkä on nähty olevan yhtenä merkkinä siitä, että Markus käyttää lähteenään alkukirkossa jo tunnettua suullista tai kirjallista kertomusta Jeesuksen kärsimyksestä, jossa painotetaan tärkeitä hetkiä. Oli kaksi päivää pääsiäiseen. Jatka lukemista Jeesus voidellaan→
Puheensa päätteksi Jeesus antaa vielä kehotuksen. Sen, ja koko puheen, kannalta olennaista on luvun viimeinen jae. Jeesus on puhunut kaiken vain neljälle opetuslapselleen, mutta sitä ei ole tarkoitettu pelkän opetuslasten sisäpiirin puheeksi, vaan kaikille. Tämä korostaa Jeesuksen sanojen merkitystä ja tärkeyttä.
Tämän luvun lopunkin ymmärtämistä auttaa, kun muistaa, että Jeesus on vastaamassa opetuslasten kysymykseen temppelin tuhosta. Me mielellämme siirrämme sen tulevaisuuteen, mutta siihen ei ole perusteita, vaikka Jeesuksen kuvakieli välillä sellaiseen tuntuisi viittaavankin. Syy, miksi tämä on niin vaikea mieltää, on se, että emme oikeasti käsitä, miten suuresta asiasta Jeesus puhui.
Jeesuksen apokalyptinen puhe jatkuu. Edellinen kappale päättyi kehotukseen pysyä kestävinä. Nyt taas tuleekin kehotus paeta. Se liittyy ”turmion iljetykseen”. Raamatunlukijat ovat aina pohtineet, mitä Jeesus tällä tarkoitti.
Itse termi tulee Danielin kirjasta. (11:31) Yleisesti Danielin ymmärretään viittaavan Antiokus Epifaneen Jerusalemin valloitukseen vuonna 168 e.Kr. Sen yhteydessä Antiokus tunkeutui temppeliin ja teurasti siellä sian. Lisäksi hän pystytti temppeliin Zeuksen patsaan. Myöhemmin, vuonna 40, Rooman keisari Caligula yritti pystyttää oman patsaansa temppeliin. Se ei kuitenkaan toteutunut.
Pitkä päivä Jerusalemin temppelissä alkaa olla lopuillaan ja Jeesus alkaa tekemään lähtöä pois. Silloin yksi hänen opetuslapsistaan ihailee ääneen temppelin mahtavuutta. Ihailu oli oikeutettu, koska Jeesuksen aikana Jerusalemin temppeli oli yksi tuon alueen kuuluisimpia nähtävyyksiä ja hienoimpia rakennuksia. Herodes Suuri oli aloittanut sen uudistamisen vuonna 23 e.Kr. ja edelleen Jeesuksen aikana rakennustyöt olivat kesken. Se valmistui vasta vuonna 64, vain pari vuotta ennen juutalaissotaa.
Temppelissä käydyt keskustelut jatkuvat ja taustalla vaikuttaa vahvasti temppelin puhdistaminen. Kuten rahanvaihtajien ja myyjien ajaminen temppelistä, myös tässä korostuu Jeesuksen asema temppeliä suurempana auktoritettina. Nyt kysymystä lähestytään Messiaan persoonan kautta.
Väittely- ja keskustelutilanteen päätteeksi Jeesuksen kanssa keskusteluun osallistuu lainopettaja, joka on seurannut sivusta, miten Jeesus vastaa kysyjille. Lainopettaja on vaikuttunut Jeesuksen vastauksista, eikä hän esitäkään kysymystään kiusaamistarkoituksessa. Päinvastoin, hän esittää tärkeän kysymyksen, jota juutalaiset rabbit olivat itse pohtineet.
Kun edellinen väittelijöiden ryhmä lähtee lyötynä, uusi tulee tilalle. Tällä kertaa Jeesusta tulee tenttaamaan saddukeusten ryhmä. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole ilmeisesti yritys saada Jeesusta ansaan, vaan ennemminkin motivaationa on puhdas teologinen keskustelu. Saddukeukset olivat päätelleet, että Jeesus edustaa erilaista näkemystä kuin he itse, ja siksi he tulevat haastamaan sitä.
Koska edelliset Jeesuksen vastustajat olivat epäonnistuneet yrityksessään saada Jeesus puhumaan itsensä ansaan, nyt hänen luokseen lähetettiin uusi ryhmä yrittämään sitä. Jo melko alussa Jeesuksen julkista toimintaa, fariseukset ja Herodeksen kannattajat olivat Galileassa liittoutuneet yhteen Jeesusta vastaan. Kaksi ryhmittymää olivat erilaisia ja perinteisesti vihollisia keskenään.
Markus jatkaa Jeesuksen ja juutalaisten Suuren neuvoston jäsenten väittelyä. Jeesus ei vastannut neuvoston jäsenten kysymykseen heidän haluamallaan tavalla, mutta tämä vastausta seurannut vertaus vastasi sitäkin selvemmin.
Jeesuksen vertaus nousee Vanhasta testamentista. Kuvasto tulee Jesajan kirjan viidennessä luvussa olevasta rakkauslaulusta, laulusta viinitarhasta. Vertaus sisältää myös lainauksen psalmista 118. Samaa psalmia lauloi väkijoukko Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin muutama päivä aiemmin.
