Mark. 14:12–25

Markus siirtyy Jeesuksen elämän viimeiseen vuorokauteen. Hän virheellisesti kirjoittaa, että kyse olisi happamattoman juhlan ensimmäisestä päivästä. Todellisuudessa se oli vasta seuraava, eli pääsiäispäivä. Meidän näkökulmastamme Markuksen lausunnossa ei ole virhettä, koska vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Tuohon aikaan vuorokausi vaihtui illalla auringon laskiessa, ja näin pääsiäinen alkoi vasta torstai-iltana.

Jeesuksen ohjeistus kahdelle opetuslapselle siitä, miten heidän tulee valmistaa illan ateria, muistuttaa Jeesuksen saapumista Jerusalemiin. Kummassakin tapauksessa Jeesus lähettää kaksi opetuslasta valmistelemaan asiaa ja antaa heille tiedoksi erityisiä yksityiskohtia tehtävän onnistumiseksi.

Ehkä viikon alussa kyse oli Jeesuksen sopimasta asiasta aasien omistajien kanssa, mutta tällä kertaa hänen antamansa yksityiskohdat ovat niin erikoisia, että niiden on oltava muuta. Tosin vesiastiaa kantavaa miestä on tulkittu monin tavoin. Hän saattoi olla Jeesuksen salainen seuraaja. Mies kantamassa vettä olisi ollut siis salainen merkki Jeesuksen opetuslapsille. Asiasta olisi sovittu aiemmin ja nyt toimittiin näin, jotta Jeesuksen ja hänen opetuslasten pääsiäisateria ei herättäisi ulkopuolisten huomiota. Jeesus varmasti halusi aterian olevan vain heidän keskinen.

Veden kantaminen oli tuohon aikaan naisten ja orjien tehtävä, joten vettä kantavia miehiä ei välttämättä katukuvassa näkynyt paljon. Yksityiskohta oli siis erikoinen ja herätti huomiota. 

Tosin tähän oli yksi tunnettu poikkeus. Jeesuksen aikana oli juutalainen lahko nimeltä essealaiset. He elivät luostarimaisissa yhteisöissä erossa naisista. Näin mies saattoi olla myös essealainen. Toisinaan onkin pohdittu, oliko Jeesuksella yhteyksiä essealaisiin, sillä jotkin hänen opetuksistaan muistuttavat essealaisten opetuksia.

Pääsiäisenä Jerusalem oli aivan täynnä väkeä. Esimerkiksi Josefus, Jeesuksen ajan juutalainen historioitsija, kertoo, että vuonna 66 Jerusalemissa oli pääsiäisjuhlilla yli kaksi miljoonaa ihmistä. Syy tälle väenpaljoudelle oli tietenkin pääsiäisen merkitys juutalaisena juhlana, mutta myös se, että pääsiäisateriaa ei saanut syödä missään muualla kuin Jerusalemissa.

Pääsiäisaterian valmistaminen aloitettiin iltapäivällä pääsiäislampaan uhraamisella. Lammas vietiin temppeliin, jossa papit uhrasivat sen. Sen jälkeen perheet valmistivat lampaan ja muun syötävän, jotta vuorokauden vaihduttua auringonlaskun jälkeen voitiin siirtyä pääsiäisaterialle. Ateria saattoi kestää puolille öille saakka.

Jeesuksen lähettämien kahden opetuslapsen tehtävä oli tehdä tämä kaikki. Ruokailutilaa ei tarvinnut sen kummemmin valmistella, sillä Jeesuksen ohjeiden kautta löytynyt yläsali oli jo valmiiksi järjestetty ruokailua varten. Jäljellä oli pääsiäislampaan teurastaminen temppelissä ja sen valmistaminen. 

Markuksen kuvaus painottaa myös Jeesuksen arvovaltaa. Opetuslapset kysyvät, missä hän haluaa syödä pääsiäislampaan. Ruokailutilaa kysyessään opetuslapset viittavat opettajansa sanoihin: missä minä voisin syödä oppilaitteni kanssa. Jeesus oli kyseisen aterian isäntä.

Tästä tehtävän annosta siirrytään suoraan iltaan ja aterian alkupaloihin. Juutalainen pääsiäisateria koostui monesta osasta. Aterian aikana isäntä kertoi eri osien merkityksen ja suhteen israelilaisten vapautumiseen Egyptistä. Silminpistävää on, että Markus ei kerro näistä aterian yksityiskohdista ja merkityksistä mitään. Siihen on luultavasti hyvä syy, mihin palaamme myöhemmin.

Markus palaa hetkeksi luvun alun tunnelmiin Jeesuksen pettämisestä. Nyt Jeesus itse ilmoittaa opetuslapsilleen, että yksi heistä tulee ilmiantamaan hänet. Tämä kertomus on kaikissa evankeliumeissa. On arveltu, että tämä ilmoitus tapahtui aterian alussa, kun syötiin kitkeriä yrttejä. Siinä vaiheessa kaikki söivät samasta astiasta, muutoin kullakin oli oma astiansa.

Tosin Jeesus saattoi sanoillaan puhua laajemmin, kyse on henkilöstä, joka on hänen lähipiirissään. Arkisilla aterioilla astiat olivat yhteisiä ja niin esimerkiksi leipää kastettiin yhteiseen kastikeastiaan. Pääsiäisaterialla näin ei kuitenkaan todennäköisesti ollut. 

Jeesuksen sanojen tarkoitus oli siis sanoa, että pettäjä on hänen läheisensä, perhettä. Siinä on lisäksi viittaus Psalmiin 41:10, jossa läheinen ystävä kääntyy kirjoittajaa vastaan. Kyse oli erityisen inhottavasta teosta, sillä yhdessä aterointi kuvasti läheistä yhteyttä, veljeyttä, luottamusta ja rauhaa.

Jeesuksen ilmoitus järkyttää jokaista opetuslasta. He kaikki rupeavat kysymään, ”En kai minä?”. Reaktio on yllättävä, mutta myös ymmärrettävä. Se kertoo siitä, että vaikka normaalitilanteessa saatamme kokea itsemme vahvaksi ja luottamuksen arvoiseksi (näinhän esimerkiksi Pietari suhtautui), emme koskaan voi tietää, miten toimimme erikoistilanteessa. Jos vaikka meidät pakotetaan pettämään tai teemme sen vahingossa. Tuskin kovin moni rikollisistakaan on lapsesta saakka haaveillut rikollisen urasta. Se on ennemminkin sellaista, mihin ajaudutaan.

Markuksen evankeliumissa Juudasta ei tässä yhteydessä erikseen tunnisteta ilmiantajaksi. Lukija sen kuitenkin jo tietää. Missään vaiheessa ei myöskään kerrota, milloin Juudas poistui Jeesuksen seurasta hakemaan ylipapit vangitsemaan Jeesusta. Tärkeää kuitenkin on huomata, että Juudas on mukana viimeisellä ehtoollisella. Hän ei ollut tarinan pakollinen pahis, vaan Jeesuksen valitsema ja rakastama opetuslapsi. Mitä tapahtui, oli tragedia.

Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen, ei luultavasti helpota, päinvastoin. Hän toteaa, että hän lähtee, kuten hänestä on ennustettu. Tämä on toisaalta viittaus Jeesuksen lähestyvään kuolemaan, mutta myös hänen paluuseensa Isän luo taivaaseen.

Lisäksi hän toteaa, että ilmiantajalle olis parempi, jos hän ei olisi syntynytkään. Lause muistuttaa Jeesuksen aiempaa lausahdusta lankeemukseen eksyttäjän kohtalosta (9:42). Nämä yhdessä voidaan nähdä vakavana varoituksena pettämisen ja eksyttämisen pahuudesta.

Ilmiantajan kohtalon kurjuuden voi nähdä kahdella tapaa. Toinen, ehkä perinteisempi, on ilmiantajan rangaistus, mikä on toki oikeutettu. Tässä nähdään kahden maailman kohtaaminen: Jeesuksen kohtalo osana Jumalan hyvää suunnitelmaa ja ihmisen juonet osana hänen omia pahoja suunnitelmiaan. Juudasta ei siis tarvitse nähdä tahdottomana pelinappulana.

Toinen näkökulma taas liittyy Juudaksen tunteisiin. Evankeliumeissa Jeesus selvästi rakastaa Juudasta loppuun saakka. Hän ei missään vaiheessa hyljeksi tai vieroksu Juudasta. Niinpä tässäkin voidaan nähdä myös Jeesuksen myötätunto ilmiantajaansa kohtaan siinä, mitä Juudas joutui kokemaan sekä emotionaalisesti että fyysisesti, kun hän tajusi tekonsa vakavuuden. Samankaltaista myötätuntoa Jeesus osoittaa myös toiselle pettäjälle, Pietarille, ja jopa teloittajilleen, kun hän rukoili heidän puolestaan. Tämä näkökulma puhuu armon suuruudesta.

Lopulta siirrytään ehtoollisen asettamiseen. Leivän siunaaminen, murtaminen ja jakaminen kuului aterian isännän rooliin. Tunnemme joitakin varhaisia tällaisista siunauksista. Esko Haapa lainaa kommentaarissaan (s. 242) yhtä: ”Ole ylistetty, Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, joka annat leivän kasvaa maasta.” Tämä rukous ja leivän murtaminen tehtiin juuri ennen pääsiäislampaaseen, pääruokaan, siirtymistä.

Kuten jo todettiin, Markus ei kerro pääsiäisaterian juutalaisista merkityksistä tai yksityiskohdista. Sen sijaan hän kertoo vain sen uuden merkityksen, minkä Jeesus aterialle antoi. Tässä Jeesus on uusi Mooses, joka johdattaa ihmiskunnan vapauteen Jumalan antamana pääsiäiskaritsana.

Leipä ei viittaa pelkästään Jeesuksen uhriin ristillä. Se on myös voimakas kuvaus siitä, miten Jeesus on läsnä ehtoollisessa ja miten hän on tarjolla jokaiselle. Ehtoollinen kokonaisuutena julistaakin Jeesuksen uhria, mutta myös hänen jatkuvaa läsnäoloaan meissä ja seurakunnassa. Se on muistutus menneestä ja lupaus tulevasta.

Erikoista on, että Markus sivuuttaa tällä aterialla pääsiäislampaan kokonaan. Sehän oli kuitenkin aterian pääasia. Syy on kuitenkin ymmärrettävä. Uuden liiton pääsiäislammas ei olisi se päivällä teurastettu karitsa, vaan Herra Jeesus, joka nyt makasi opetuslastensa vieressä. Näin Jeesuksen antamassa pääsiäisaterian uudessa merkityksessä pääosaan nousevatkin leipä ja viini, jotka kuvaavat Jeesusta itseään.

Juutalaisella pääsiäisaterialla juotiin yhteensä neljä maljaa viiniä. Jeesuksen esiin nostama malja oli mahdollisesti kolmas, joka päätti aterian ja jonka jälkeen luettiin siunaus. Yllättäen Jeesus ei kuitenkaan valitse tavan mukaisesti pöytäseurueen arvokkaimmaksi katsomaansa henkilöä toimittamaan rukousta, vaan tekeekin kaiken itse. Tämäkin kuvaa sitä, miten ehtoollisessa ollaan täysin Jeesuksen asettamalla aterialla, jonka valmistamiseen meillä ei ole mitään sijaa. Siksi me metodisteina pidämmekin ehtoollispöydän täysin avoimena emmekä kiellä ketään tulemasta.

Maljan antamiseen liittyvät sanat rinnastuvat leivän antamiseen, mutta lisäävät merkittävän yksityiskohdan: kyse on liitosta, jonka Jeesus asettaa. Sekin tuo uuden merkityksen pääsiäisateriaan, johon ei kuulu ajatus liitosta. Jeesus tuokin aterialle mukaan Vanhan testamentin kokonaisuudessaan: hänessä se kaikki saa täyttymyksensä ja tätä hetkeä kaikki siinä on valmistellut.

Jeesuksen loppusanat ennen kiitosvirttä ovat kohtalokkaat. Ne viittaavat jälleen hänen kuolemaansa, mutta ne voidaan ymmärtää myös lupauksena. Hän menee pois, mutta hän jättää meille aterian, joka vahvistaa ja ravitsee meitä sen ajan, minkä elämme tässä ajassa. Siinä ateriassa hän on läsnä meidän elämässämme.