Mark. 14:26–52

Pääsiäisateria on päättynyt. Juutalaisten käskyjen mukaan pääsiäislammas piti syödä ennen aamua. Jotta tämä aikaraja varmistuisi, pyrittiin yleensä siihen, että ateria päätettiin keskiyöllä. Ateria päättyi kiitosvirteen, samanlainen oli laulettu aterian aluksikin. Virtenä oli jokin hallel-psalmeista 114–118.

Jeesus alkaa johdattaa opetuslapsiaan Öljymäelle. Juutalaisten sääntöjen mukaan pääsiäisyö piti viettää Jerusalemissa, mutta ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi pääsiäisenä kaupungin vieressä oleva Öljymäki luettiin osaksi sitä. Jeesus ei siis rikkonut tässä juutalaisten säädöksiä.

Matkalla Jeesus laajentaa aterian alkupuolella antamaansa varoitusta ja ilmoittaa, että kaikki hänen opetuslapsensa luopuvat hänestä. Jeesuksen käyttämä luopumista tarkoittava sana viittaa loukkaantumiseen tai uskon menettämiseen johonkuhun. Opetuslapset eivät siis pelkästään hylkää Jeesusta peloissaan, vaan jättävät hänet pettyneenä.

Jeesus perustelee opetuslasten hylkäämistä Vanhan testamentin ennustuksella Sakarian kirjasta. Sen mukaan Jumala rankaisee Jeesusta, mutta se ei ole loppu, vaan Jeesus kuolleista noustuaan tapaa opetuslapsensa jälleen Galileassa. Ilmoituksessa on toivoa samaan tapaan kuin siinä, miten Jeesus Luukkaan evankeliumissa sanoo rukoilleensa Pietarin puolesta ja antaa ohjeita, miten toimia, kun hän palaa takaisin. Jeesuksen hylkääminen ei ole lopullista eikä anteeksiantamatonta.

Pietari vastaakin Jeesukselle itsevarmuutta uhkuen. Hän ei ainakaan luovu Jeesuksesta. Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. Tämä uhoaminen luo dramaattisen kontrastin seuraavaksi tulevalle rukoushetkelle Getsemanessa. Jeesus, Mestari, on tuskassa ja ahdistuksessa tulevan kärsimyksen vuoksi ja haluaisi välttää sen.

Tästä on hyvä meidänkin ottaa oppia. Aivan liian usein otamme kristityn ihanteeksi kärsimyksiin heittäytymisen. Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina tämä meni äärimmilleen, kun marttyyrikuoleman tavoittelusta tuli suorastaan muoti-ilmiö. Kärsimys ei kuitenkaan ole mikään tavoiteltava asia, eikä se tee meistä välttämättä yhtään parempia. Päinvastoin, Jeesuksen ennustuksen mukaan meillekin voi käydä huonosti. Tosi paikan tullen hylkäämmekin uskon ja pakenemme.

Jeesuksen rukoushetki Getsemanessa rinnastuu hänen kirkastusvuorikokemukseensa. Ne molemmat ovat ilmestyksiä Messiaasta. Ilmestysvuorella nähtiin kirkastunut Messias kunniassaan. Getsemanessa näemme hänet kärsimyksessään. Tapahtumien rinnasteisuutta korostaa sekin, että molemmissa on samat silminnäkijät.

Jeesuksen meneminen rukoilemaan muistuttaa meitä Vanhan testamentin kertomuksista. Siinä voi nähdä viitteitä Iisakin uhraamisesta, missä Aabraham kehotti palvelijoitaan jäämään jälkeen. Samoin siinä voi nähdä sen, miten Mooses nousi vuorelle kohtaamaan Jumalaa. Hänkin jätti seuralaisiaan odottamaan matkan varrelle.

Mukaansa pidemmälle Jeesus otti opetuslastensa sisäpiirin, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Heitä hän kehotti valvomaan. Valvomista ei pidä nähdä tässä pelkästään hereillä pysymiseksi, vaan rukoilemisena ja valmistautumisena. Jeesus pyytää heitä tukemaan itseään.

Opetuslapset eivät kuitenkaan jaksa pysyä hereillä, vaan nukahtavat. Syynä voi olla myöhäinen hetki ja raskas ateria, tai sitten ahdistava tilanne, johon uni tuo pakokeinon. Jeesus joutuukin heitä herättelemään ja uudistamaan kehotuksensa. Nyt selvää on, että kyse ei ole pelkästä hereillä pysymisestä, vaan rukouksesta, jotta voisi olla valmis kiusauksen hetkellä. Epäselväksi jää, tarkoittaako Jeesus kiusauksella tulevaa vangitsemista, vai laajemmin lähipäivien tapahtumia. Yleisestä uskonelämän ohjeesta kyse ei kuitenkaan ole.

Jeesuksen rukous Getsemanessa on ilmausta hänen omasta tuskastaan. Vaikka hän on täysin selvillä kutsumuksestaan ja sen hinnasta, hän kuitenkin pyytää, että hän voisi välttyä siltä. Tässäkin hän pysyy uskollisena Isälle, ja haluaa, että hänen tahtonsa tapahtuisi kaikesta huolimatta.

Se tapa, miten Jeesus tässä kuvataan, on hämmästyttävän inhimillinen ja aito. Aiemmin mainitut kristittyjen marttyyrikertomukset ja kreikkalaisten kuvaukset viisaiden kuolemasta olivat jaloja. Niissä päähenkilö kohtasi kuoleman tyynesti ja rauhallisesti. Ei siis lainkaan, niin kuin Jeesus.

Tämä antaakin meille esimerkin elämään uskossa. Meidän ei tarvitse olla kaiken aikaa vahvoja tai ainakin näytellä sellaista. Saamme tunnustaa, että meillä on vaikeaa, eikä sekään ole väärin, jos koemme olevan täysin epätoivoisia. Päinvastoin tällainen rehellisyys tunteidemme edessä on Jeesuksen esimerkin seuraamista ja luultavasti auttaa meitä paljon paremmin tukeutumaan myös Jumalaan vaikeina hetkinä. Jeesus ei odota meiltä sellaista uhoamista ja varmuutta, mitä opetuslapset osoittivat hetkeä aiemmin.

Kolmannen rukouskerran jälkeen Jeesus herättää opetuslapsensa jälleen ja he palaavat muiden seuraan. Samassa Juudaskin saapuu ylipappien ja muiden kanssa vangitsemaan Jeesusta. Koska oli yö, seurue oli sopinut, että Juudas osoittaa vangitsijoille, kuka Jeesus on. Näin varmistettiin, että hän ei pääse yön hämäryydessä pakenemaan, eikä vahingossa vangita väärää miestä.

Jeesuksen puhuttelu rabbiksi ja hänen suutelemisensa olivat opetuslapsen tavanomainen tervehdys mestariaan kohtaan. Tässä käytetty kreikankielinen suutelemista tarkoittava sana on kiihkeää suutelemista. Se merkitsi todennäköisesti sitä, että Juudas myös samalla halasi Jeesusta ja piti tätä näin kiinni.

Samassa Jeesus jo vangitaankin. Opetuslapset yrittävät ilmeisesti tehdä hieman vastarintaa. Markus jättää miekanheiluttajan tuntemattomaksi, mutta muiden evankeliumien kertoman perusteella kyse oli Pietarista. Ylipapin palvelijasta käytetään määräistä artikkelia, hän oli siis tunnettu henkilö. Johannes tietää kertoa palvelijan nimenkin, Malkos.

Jeesuksen puhe siitä, miten hänet olisi voitu vangita pääsiäisjuhlien aikaan päivällä paljon helpommin kuvaa sitä, miten tilanteeseen liittyy paljon enemmän. Kyse on pimeyden ja valkeuden, hyvän ja pahan, kaksintaistelusta. Nyt, Jeesuksen vangitsemisen, hetkellä on pimeyden hetki, mutta se ei siltikään voita.

Vangitseminen päättyy opetuslasten pakenemiseen. Merkille pantavaa on, että niin tässä kuin miekankäyttäjänkin kohdalla puhutaan vain Jeesuksen seuralaisista tai paikallaolijoista, ei opetuslapsista. Tämä tietenkin voi viitata siihen, että paikalla oli myös muita kuin apostoleja ja opetuslapsia, mutta se kertoo vakuuttavalla tavalla myös opetuslasten luopumisesta. He eivät toimi opetuslasten tavoin, joten heitä ei sellaisiksi kutsutakaan.

Viimeisenä pakenee nuorukainen alasti. Tämä yksityiskohta kerrotaan ainoastaan Markuksen evankeliumissa ja siksi on päätelty, että hän olisi Markus itse. Siitä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. Joka tapauksessa nuorukaisen pakokin on hyvin profeetallinen.

Sen on nähty olevan toteuma Aamos 2:16, jossa kerrotaan rohkeimmankin soturin pakenevan. Toisaalta siinä voidaan nähdä myös viite syntiinlankeemuskertomukseen, jossa Aadam ja Eeva lankeemuksensa jälkeen yrittävät häpeissään peitellä alastomuuttaan.

Kaikkineen Jeesuksen rukous Getsemanessa ja vangitseminen julistavat meille Jeesuksen uhrista meidän tähtemme, mutta myös hänen inhimillisyyttään jumalallisuutensa rinnalla. Hän ei ole vain käsittämätön Jumala, vaan myös lähellä oleva, meitä ymmärtävä ihminen.