Kukko laulaa

Mark. 14:53–72

Jeesus viedään heti vangitsemisen jälkeen ylipapin taloon oikeudenkäyntiä varten. Se kuvastaa hyvin sitä, että ylipapit, vanhimmat ja lainopettajat haluavat hoitaa Jeesuksen pois tieltä salaa tai ainakin ilman erityistä hälyä. Samasta puhuu sekin, että oikeudenkäyntiä ei lykätä pääsiäisen ja sapatin yli, vaan se aloitetaan heti pääsiäisyönä.

Ylipapin talo ei ollut mikään virallinen oikeudenkäyntipaikka tai juutalaisen Suuren neuvoston kokoontumistila. Neuvosto kokoontui temppelissä, ja siellä tämäkin oikeudenkäynti olisi pitänyt pitää. Toki myöhäinen aika voisi olla syy ylipapin kodissa kokoontumiselle, mutta ei nyt sillä pääsiäisyönä temppeliä pidettiin aina auki.

Käytännössä siis oikeudenkäynnin sijainti oli laiton. Laitonta oli sekin, miten oikeudenkäynti järjestettiin. Normaalisti se alkoi syytetyn puolustuspuheenvuorolla, jossa hän sai esittää todisteita syyttömyytensä puolesta. Tällaista mahdollisuutta Jeesukselle ei annettu. Jopa itse tuomiota jouduttiin kaivamaan aika pitkään, sillä syyttäjän todistajat eivät antaneet yhteneviä todistuksia.

Lopulta löytyy ainakin kaksi todistajaa, jotka todistivat kuulleensa Jeesuksen uhanneen hajoittaa temppelin ja rakentaa uuden kolmessa päivässä. Tämä todistus muistuttaa Joh. 2:19:ssä Jeesuksen antamaa selitystä, kun juutalaiset kysyivät millä perusteella hän ajoi temppelistä rahanvaihtajat pois. Markus ei tällaista lausuntoa mainitse muualla, joten evankelistat täydentävät toisiaan tässä.

Syytös temppelin tuhoyrityksestä liittyy Markuksellakin temppelin puhdistamiseen. Toimillaan Jeesus oli selkeästi asettunut vastustamaan temppeliä ja sen nykytoimintaa. Uuden temppelin rakentaminen voitiin ymmärtää helposti kilpailevan temppelin perustamiseksi ja suoraksi haasteeksi juutalaisille johtajille.

Tämäkään todistus ei kuitenkaan ollut vakuuttava, joten ylipappi alkoi kysellä suoraan Jeesukselta, jos hän tunnustaisi syyllisyytensä. Eikä Jeesus yrittänytkään kieltää sitä. Ylipapin kysymys on erikoinen kreikaksi. Se on nimittäin täsmälleen sama kuin Pietarin tunnustus muutama luku aikaisemmin. Pietari tunnusti Jeesuksen messiaaksi, ylipappi kysyy, onko Jeesus messias. Jälkimmäinen eroaa ensimmäisestä siis vain kysymysmerkillä.

Ylipappi lisää vielä määrityksen ylistetyn Jumalan poika. Jo Psalmeissa messias, Jumalan voideltu, rinnastetaan Jumalan pojan kanssa. Siinä ei siis sinällään ole vielä mitään erikoista. Eikä siinäkään, että Jeesus tunnustaa lopulta julkisesti olevansa messias. Messiaaksi ilmoittautuminen ei ollut mitenkään laitonta. Se saattoi kyllä herättää närää sekä pilkkaa.

Sen sijaan Jeesuksen vastauksen jatko on syyllistävä: siinä Jeesus selkeästi rinnastaa itsensä Jumalaan. Hän antoi siis neuvostolle vapaat kädet tuomita hänet jumalanpilkasta. Lisäksi Jeesus antoi ymmärtää olevansa kuningasmessias, mikä antoi mahdollisuuden viedä hänet Pilatuksen eteen. Juutalaisilla ei nimittäin ollut lupaa tuomita ketään kuolemaan, muutenhan he olisivat heti tuomion jälkeen kivittäneet Jeesuksen. Nyt kuitenkin he saivat syyn viedä hänet Pilatuksen eteen kapinasta syytettynä. Siitä rangaistuksena oli teloittaminen ristillä.

Vieläkin oikeudenkäynnin laittomuudet jatkuvat. Tuomion jälkeen ilmeisesti jotkut neuvoston jäsenet alkoivat vartijoiden kanssa pahoinpidellä Jeesusta. Jeesuksen silmät peitetään ja häntä lyödään ja kehotetaan kertomaan kuka lyöjä oli.

Markusmaiseen tapaan tässäkin kulkee rinnakkain kaksi kertomusta. Jo jakson alussa kerrotaan, miten Pietari seurasi Jeesusta ja hänen vangitsijoitaan ylipapin pihaan. Talon sisäpiha oli avoin, joten sinne ei tarvinnut mitenkään murtautua. Koska oli yö, hän meni tulen ääreen lämmittelemään muiden ulkonaolevien seuraksi.

Siellä yksi ylipapin orjattarista tunnistaa Pietarin Jeesuksen seuraajaksi. Merkittävää on, että orja kutsuu Jeesusta nasaretilaiseksi. Heistä oli jo siis muotoutunut selkeä liike, jolla oli oma nimitys. Pietari kuitenkin kieltää edes ymmärtävänsä mitä orja tarkoittaa. Hän yrittää päästä tilanteesta myös siirtymällä syrjemmäksi, sisäpihan ulkoportin viereen.

Mutta orjanainen tuli sinnekin. Ehkä hän oli ovenvartija, joka nyt palasi tauon jälkeen paikalleen. Siellä nainen osoitti Pietarin muillekin ja lopulta muutkin tunnistivat hänet, onhan hän galilealainen. Galilealaisuus tuli ilmi todennäköisesti Pietarin murteessa.

Silloin Pietari alkoi kiroten vannoa, että ei tunne lainkaan Jeesusta. Juuri sillä hetkellä kukko kiekui toisen kerran. Ilmeisesti kukon kieunta havahdutti Pietarin ja hän muisti Jeesuksen aterialla lausuman ennustuksen.

Se, miten Markus on koonnut nämä kaksi kertomusta, korostaa monia asioita. Ensinnäkin se antaa esimerkin Jeesuksen aiemmasta puheesta itsensä kieltämisestä, mikä johtaa elämän saamiseen ja itsensä varjelemisesta, mikä johtaa elämän menettämiseen. Jeesus tunnustaa avoimesti totuuden, joka näennäisesti johtaa hänen kuolemaansa, mutta todellisuudessa sitä seuraa voitto. Pietari taas kieltää tuntevansa Jeesuksen pelastaakseen itsensä, mutta päätyykin menettämään kaiken.

Toiseksi vastaparin muodostavat Jeesuksen oikeudenkäynnin lopun pahoinpitely ja Pietarin kieltäminen. Pahoinpitelijät yrittävät pilkata Jeesusta sitomalla hänen silmänsä ja haastamalla häntä todistamaan, että hän on aito profeetta. Samaan aikaan Pietari kokee juuri sen, mitä Jeesus oli tunteja aiemmin ennustanut. Pahoinpitelijöiden huomaamatta Jeesus osoittautui aidoksi profeetaksi.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *