Kuningas Manasse muistetaan Vanhan testamentin kirjoissa äärimmäisen pahana kuninkaana, jonka vuoksi Juudan kuningaskunta joutui pakkosiirtolaisuuteen. Täysin yhtenäinen ei Vanhan testamentin perimätieto kuitenkaan ole, sillä Aikakirjojen kuvauksen mukaan Manasse olisikin tehnyt parannuksen ja jopa aloittanut uskonnollisen reformin.
Tässä kirjoituksessa pohdin näiden kahden Manasse-kuvan eroja ja mahdollisia syitä. Lopulliseksi kysymykseksi nousee: ”Mistä meidät muistetaan?”
Katolinen kiirastulioppi herättää usein närää protestanteissa. Se nähdään pakanallisena, epäraamatullisena ja pahana. Nopeasti ajateltuna, se saattaa näitä kaikkia ollakin. Ainakaan Raamatusta ei löydy mitään kovin selkeää opetusta, joka tukisi ajatusta kiirastulesta, vaikka siellä käsitelläänkin jonkin verran kuolemanjälkeistä tilaa. Vertailen tässä kirjoituksessani katolista kiirastulioppia ja protestanttien välitilaoppia. Välitilalla tarkoitetaan kuolemanjälkeistä tilaa ennen viimeistä tuomiota ja ylösnousemusta.
Jatka lukemista Kiirastuli vai välitila eli mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen?
Tiituksen kirje on ollut itselleni hieman vieras. Yleensä muistan siitä vain sen, että siellä on se sama lista seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista kuin 1. Timoteuskirjeessäkin. Niinpä valitessani tämän projektin aihetta, päätin kääntyä Tiituksen puoleen. Ilmeisimmät aiheet, Timoteuksen naisviittaukset esimerkiksi, ovat loppuunkaluttuja, joten tämä oli itselleni tuoreempi tapaus.
Johanneksen evankeliumissa painottuu korkea kristologia. Jeesus esitellään Jumalan Poikana, pre-eksistenttinä Sanana ja Messiaana. Evankeliumissa leimallisia ovat monet minä olen -lauseet ja Isä ja minä olemme yhtä -puheet, jotka välittävät tätä sanomaa. Kristologian rinnalla evankeliumissa käsitellään myös muun muassa soteriologiaa (Joh. 3:16 tutuimpana jakeena), ekklesiologiaa (paimen-puheet) ja eskatologiaa (muun muassa opetukset ylösnousemuksesta). Nämä kolme kietoutuvat tiiviisti kirjan kristologiseen painotukseen ja suodattuvat sen läpi.
Käsittelen tässä työssä kahta Johanneksen evankeliumin kertomusta, joista toisessa pääpainona on soteriologia ja toisessa eskatologia.
Jatka lukemista Johanneksen evankeliumin teologisia painotuksia
Jesajan kirja aloittaa raamatullisen profeettakirjallisuuden. Sitä ennen, ainakin Raamatun sisäistä kronologiaa noudattaen, profeettojen julistus sisällytettiin lähes poikkeuksetta Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin. Niistä oikeastaan Samuel on ainoa, joka on saanut itselleen nimetyn kirjan, mutta nekään eivät sisällä kovinkaan paljoa Samuelin profeetallista julistusta.
Tässä kirjoituksessani tutkin synoptikkojen perikooppia, jossa Jeesus vangitaan. Kertomus löytyy kaikista evankeliumeista, mikä tekee asiasta hieman mielenkiintoisemman. Selvitettävänä ei ole vain synoptikkojen keskinäiset erot, vaan pohdin jonkin verran myös Johanneksen panosta asiaan. Kirjoituksessani en niinkään paneudu selvittämään lopullisia syitä mahdollisille eroavaisuuksille, vaan tyydyn listaamaan niitä ja antamaan vaihtoehtoisia tulkintoja ja selityksiä niille.
Jatka lukemista Jeesuksen vangitseminen – Synoptisten kertomusten vertailua
Nykyisessä kristillisessä kielenkäytössä Herra-nimitys sisältää vahvan kristologisen painotuksen. Jeesus on Herrana hallitsija ja Jumala, joka pelastaa ja tuomitsee. Hän on pyhä ja korkea, mutta myös läheinen ja myötätuntoinen.
Tässä tekstissäni raapaisen Herra-kristologian pintaa. Mistä se on tullut, miten sitä on käytetty ja mitä sillä on haluttu sanoa. Jatka lukemista Jeesus on Herra
Valitsin Jeremian kirjan eksegeesini kohteeksi luvun 1 jakeen 5, joka on osa Jeremian kutsua profeetan tehtävään. Erityisesti minua kiinnostaa jakeen varsin predestinaatiomainen sisältö. Vanhaan testamenttiin liittyy selkeä luojausko ja Jumalan täydellinen auktoriteetti luomakuntaansa kohtaan. Jumala säätää ja määrää. Tarkoittaako tämä jae sitä, että Jumala tekee sen jo ennalta?
Tekstin sisältöä voi lähestyä usealta kantilta. Se voi olla vertauskuvallista puhetta tai ihan kirjaimellista. Riippuen näkökulmasta myös jakeen teologinen sisältö muuttuu. Samalla myös koko Jeremian saaman kutsun sävy saattaa muuttua ehdottomasta ja vaihtoehdottomasta käskystä Jumalan armon- ja lupauksentäyteiseen kehotukseen. Jae on merkittävä siksikin, että Paavali viittaa siihen (Gal. 1:15).
Ilmestyskirja on todennäköisesti kaikkein eniten mielenkiintoa herättänyt Raamatun kirja. Siitä on luultavasti kirjoitettu enemmän kuin muista Raamatun kirjoista. Eikä se ole mikään ihmekään. Ilmestyskirjaa on vaikea ymmärtää, se tuntuu olevan aina ajankohtainen ja iätön.
Tässä käsittelen vain pienen pientä osaa tuosta kirjasta. Ilmestyskirjan 7:4-8:ssa ja 14:1-5:ssä kerrotaan 144 000 sinetillä merkitystä. Tämä joukko on herättänyt paljon ihmetystä. Keitä he ovat, mitä he tekevät? Katsotaan löytyykö tähän ehkä jokin vastaus. Jatka lukemista 144 000 – Keitä he ovat, mitä he tahtovat?
Danielin kirjan aitoudesta kiistellään. Yksi syy tähän on se, että kirjan kuvaukset historiallisista tapauksista ovat hyvin tarkkoja. Tässä kirjoituksessa pohdin Danielin kirjan historiallista kuvausta ja erityisesti Antiokus IV Epifaneen aikaa. Painotus ei ole kirjan kirjoittajakysymyksessä, vaan historiallisten kuvausten tarkastelussa ja mahdollisessa profeetallisuudessa. Jatka lukemista Antiokus ja turmion iljetys
