Kuka kirjoitti Jesajan kirjan?

Jesajan kirja aloittaa raamatullisen profeettakirjallisuuden. Sitä ennen, ainakin Raamatun sisäistä kronologiaa noudattaen, profeettojen julistus sisällytettiin lähes poikkeuksetta Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin. Niistä oikeastaan Samuel on ainoa, joka on saanut itselleen nimetyn kirjan, mutta nekään eivät sisällä kovinkaan paljoa Samuelin profeetallista julistusta.

1. Johdanto

Tässä kirjoituksessa pohdin Jesajan kirjoittajakysymystä, joka erityisesti 1700-luvulta lähtien on otettu kriittiseen tarkasteluun. Tuolloin kirja ensi kertaa jaettiin osiin ja sen osille pyrittiin löytämään uudet kirjoittajat. Pääosin osia on kolme, joilla on omat kirjoittajat tai kirjoittajaryhmät: alkuperäinen Jesaja1, Deuterojesaja2 sekä Tritojesaja3.

 

2. Kirjoittajakysymys

Jaan kysymyksen kirjoittajan henkilöllisyydestä kolmeen osaan. Näissä käsittelen lyhyesti erilaisia perusteluita puolesta ja vastaan.

2.1. Sisäiset viitteet

2.1.1 Jesajan päällekirjoitus

Jesajan kirja alkaa päällekirjoituksella, jossa mainitaan nimi Jesaja. Tästä luonnollisin johtopäätös on tietenkin se, että kirjan kirjoittaja on Jesaja. Kirjoitukset oli tuohon aikaan myös tapana aloittaa mainitsemalla kirjoittajan nimi. Mitään varsinaista syytä ei siis ole sille, että kieltäisimme 700-luvulla eläneen Jesaja-nimisen profeetan osallisuuden tämän kirjan kirjoittamiseen. Tätähän eivät kriittisen kannan omaavatkaan kiellä. Suurimmaksi kiistakapulaksi muodostuu siis se, onko koko kirja yhden ja saman henkilön kirjoittama.

Jesaja mainitaan kirjassa nimeltä 16 jakeessa, joista kymmenen on luvuissa 36–39, jotka kuuluvat niin sanottuun historialliseen interludiin. Loput kuusi jaetta sijoittuvat lukujen 1–20 välille. Nämä ovat pääosin Jes. 1:1:n kaltaisia päällekirjoituksia, ja ne sijoittuvat yleensä luvun/profetian alkuun. Näin ollen voisi sanoa, että varmuudella kirjan oman todistuksen mukaan ainakin luvut 1, 2, 7, 13 ja 20 ovat Jesajan kirjoittamia. Muissa luvuissa on usein selkeä yhteys näihin lukuihin, joten näiden ”varmojen” lukujen määrä on paljon suurempi. Usein esimerkiksi luvut 1–12 mielletään Jesajan aidoksi tekstiksi. Päällekirjoituksen puuttuminen ei kuitenkaan todista kirjan epäyhtenäisyyden puolesta.

2.1.2 Rinnakkaiskohdat

Jesajan kirjassa on sekä Kuningasten kirjan että Miikan kanssa rinnakkaisia jakeita. Ensimmäisessä on kyse kertovasta tekstistä4 ja toisessa profetiasta5. Nämä rinnakkaiskohdat saattavat viitata siihen, että Jesajan kirja on koottu useasta lähteestä.

Toisaalta ne saattavat yhtä lailla puhua Jesajan yhtenäisyyden puolesta. Tällöin ne kertoisivat meille profeetta Jesajan aktiivisuudesta ja vaikutusvallasta. Aktiivisuudesta siinä, että hän toimi profeetan toimensa lisäksi historioitsijana. Ajatus, että Jesaja oli Juudan kuninkaan hovin jäsen, mahdollisesti jopa kuninkaallista sukua, tukisi tätä puolta. Aamoksen lainaus taas viittaisi siihen, että Jesaja oli niin tunnettu ja arvostettu profeetta, että hänen aikalaisensa saattoivat lainata ja viitata hänen profetioihinsa.

Aamoksen profetia voi toki selittyä silläkin, että Jumala on antanut molemmille profeetoille saman sanoman. Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuu kuitenkin sanoman kielellinen samankaltaisuus, sillä profetia ei yleensä tarkoita sanasta sanaan sanelua, vaan profetian vastaanottaja vastaa itse sanoman ulkonaisesta muodosta varsinaisen sisällön tullessa Jumalalta.

2.1.3 Kielelliset perusteet

Kielellisesti ja muodollisesti tarkasteltuna Jesajan kirja vaikuttaa epäyhtenäiseltä. Kirja ei ole koottu kronologisesti ja kielen laatu vaihtelee6. Toisaalta läpi koko kirjan on tiettyjä kirjallisia muotoja7, jotka saattavat viitata yhteen kirjoittajaan.

Kielelliset ja muodolliset erot voidaan selittää usealla kirjoittajalla. Kirja on joko tiettynä aikana koottu useasta eri lähteestä tai se on muodostunut käytössä pikku hiljaa kiinteäksi tekstikokonaisuudeksi. Kielelliset erot voi kuitenkin selittää profeetta Jesajan pitkällä toiminta-ajalla8, tekstien eri tarkoituksilla ja mahdollisesti myös kirjurin käytöllä. Epäyhtenäinen kronologia saattaa johtua siitä, että Jesaja tai mahdollinen myöhempi toimittaja on halunnut koota kirjan sisällön, ei kirjoitusajankohdan mukaan.

2.2 Ulkoiset viitteet

2.2.1 Septuaginta ja tekstilöydöt

Sekä Qumranin löytö että Septuaginta edustavat vanhinta meille säilynyttä materiaalia Vanhasta testamentista. Ne voidaan ajoittaa vuosien 250–100 eKr. välille. Molemmissa Jesajan kirja on yhtenäinen kokonaisuus, jossa ei ole merkkiä siitä, että kirjaa olisi pidetty useasta lähteestä koottuna. Erityisenä piirteenä voinee mainita Qumranista löydetyn Jesaja-käärön, jossa lukujen 39 ja 40 vaihdos on kesken palstaa, joka todistaa yhtenäisyyden puolesta.

Näistä kahdesta tekstistä Qumranin Jesaja-käärö on mielestäni vakavammin otettavissa. Vaikka Septuaginta on eittämättä juutalaisten kääntämä, siinä ei selvästikään ole noudatettu samoja periaatteita kuin heprealaisten tekstien kopioimisessa. Niinpä osa Septuagintan sisältämistä kirjoista on lyhempiä tai jopa pidempiä kuin alkutekstinä olleet heprealaiset kirjat. Tämä viittaa siihen, että kääntäjät ovat pitäneet oikeutettuna jopa tekstin muuttamista. Näin ollen Septuaginta ei välttämättä todista Jesajan kirjan yhtenäisyydestä, koska kyseessä saattaa olla yhtä hyvin tarkoituksellinen yhdistäminen esimerkiksi hämmennyksen välttämiseksi.

Qumranin Jesaja-käärö noin vuodelta 100 eKr. on siis parempi todiste kirjan yhtenäisyyden puolesta. Sekään ei kuitenkaan anna lopullista vastausta. Kirjan muoto ehkä oli vain vakiintunut 100-luvulle eKr. tullessa, eikä qumranilaisilla ollut syytä jakaa kirjaa osiin.

2.2.2 Uusi testamentti

Uudessa testamentissa lainataan usein Jesajaa ja näiden lainausten perusteella voi päätellä, että Uuden testamentin aikaan kirjaa pidettiin kokonaisuudessaan Jesajan tekstinä. Uuden testamentin henkilöt käyttivät kuitenkin lähes poikkeuksetta kreikankielistä Vanhaa testamenttia eli Septuagintaa.

Vastaavasti Uudessa testamentissa Vanhan testamentin selitys ja lainaaminenkin vaikuttaa välillä jopa mielivaltaiselta. Esimerkiksi Matteus yhdistää Jeremian ja Sakarjan kautta tulleen profetian yhdeksi ja nimeää lähteeksi Jeremian9. Vaikka Uuden testamentin lainaukset siis osoittavat, että ilmeisesti sinä aikana Jesajaa pidettiin yhtenäisenä kirjana, se ei todistanut sitä aukottomasti. Kirja kuitenkin kulki Jesajan nimellä, joten Jesajaan viittaaminen oli luonnollisinta, vaikka kirjan kirjoittaja ei Jesaja olisi ollutkaan.

2.2.3 Raamatun ulkopuoliset perusteet

Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jesajan kirjan kirjoittajasta on joitakin. Siirakin kirja on peräisin 100-luvun eKr. alusta ja siinä Jesajaa pidetään yhtenäisenä Jesajan kirjoittamana teoksena. Josefus ensimmäiseltä kristilliseltä vuosisadalta piti Jesajaa myös aitona ja yhtenäisenä.

Usean kirjoittajan puolesta taas puhuu mm. Talmud n. 200-luvulta jKr.10 sekä Aben Ezra 1100-luvulta11.

Kirjoittajakysymys ei siis ole ollut täysin selvä edes ennen varsinaisen kritiikin syntyä 1700-luvulla. Etenkin Aben Ezran viittaus Samuelin kirjaan todistaa, että juutalaiset eivät pitäneet ongelmallisena kirjoituskokoelman nimeämistä tunnetun henkilön mukaan. Samaa puhuvat myös useat apokryfikirjat 300–100 -luvuilta eKr., joiden kirjoittajiksi merkittiin Salomo, Mooses, Daavid ja moni muu Vanhan testamentin tärkeä vaikuttaja.

2.3 Tulkinnalliset viitteet

Itse lähden siitä lähtökohdasta, että Raamatun tekstien pitäisi puhua ennen kaikkea oman aikansa lukijoille. Tämä korostuu Vanhan testamentin profeettojen kohdalla, joiden julistus lähes poikkeuksetta koski ensisijaisesti aikalaistensa tapahtumia. Tällä en tarkoita sitä, että mainitut profeetalliset sanomat eivät olisi sisältäneet mahdollisesti myös ennustuksia tai lupauksia tulevasta ajasta. Sanomilla täytyi kuitenkin olla selkeä kiinnekohta omaan aikaansa. Tämän vuoksi kirjoittajakysymys nousee kysymykseksi, kun puhutaan tekstin tulkinnasta.

Useassa kohdassa Jesajan kirjaa on hyvin autettisen oloista aikalaiskuvausta esimerkiksi pakkosiirtolaisuudesta ja sen jälkeisestä ajasta. Tämä viittaisi näiden kohtien myöhäiseen kirjoitusajankohtaan. Tällöin ne sisältäisivät selkeän sanoman kulloisessakin tilanteessa oleville ihmisille. Jumalalle toki olisi mahdollista julistaa ennalta, että nyt mitätön kyläpahanen tulee maailmanvallaksi ja sen kukistaa toinen vielä tuntematon maailmanvalta. Alkuperäisille lukijoille ennustus olisi kuitenkin täysin merkityksetön, kuten Hiskian vastaus Jesajallekin osoittaa: ”Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut.” Itsekseen hän näet ajatteli: ”Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.”12.

Käytännössä tämän ei todista puolesta tai vastaan. Jumala voi julistaa tulevaiset, mutta toisaalta Jesajan kirjan tapauksessa kyse saattaa olla eri aikoina kirjoitetuista teksteistä.

 

3. Johtopäätös

Jesajan kirja on huima kokonaisuus, kirjoitti sen kuka tahansa. Mielestäni kirjoittajakysymys ei kirjan kohdalla ole mitenkään oleellinen. Sillä voi olla vaikutus tekstin tulkintaan, mutta ei kovin suuri, sillä omasta näkökulmastani on aika sama asia tekstin sisällön ja merkityksen kannalta, onko se annettu edeltä ennustuksena vai aikalaisen lohdutuksena. Kirjoittajakysymys koskee siis lähinnä vain kirjan arvovaltaa. Siinäkään kirjoittajakysymys ei mielestäni vaikuta paljoakaan suuntaan tai toiseen, sillä kirjassa itsessään ei väitetä, että koko teksti olisi yhden ja saman Jesajan kynästä13. Näin ollen kysymys arvovallasta kohdistuisikin kunkin omaan käsitykseen kirjoittajasta ja sen merkityksestä.

Mainittujen kirjoittajaan liittyvien viitteiden perusteella jättäisin kysymyksen kirjoittajasta avoimeksi. On selvää, että osa kirjasta on siinä nimeltä mainitun Jesajan tekstiä. Loput saattavat olla Jesajan oppilaiden14 tai muiden samassa hengessä julistaneiden profeettojen sanomaa15. Missä eri tekstien raja kulkee ja miten kirja pitisi jaotella, on sitten eri asia. Tähän vaikuttaa paitsi kysymys kirjoittajasta myös mahdollisesta toimittajasta. Erityisesti, jos kirja on koottu useasta eri lähteestä, toimittajakysymys nousee hyvinkin suureen asemaan.

Toimittajakysymys saattaa olla oleellinen vaikka teksti itsessään olisi alunperin Jesajalta. Toimittajan mahdollisuus saattaisi myös selittää joitakin kirjoittajan henkilöllisyyteen asetettuja kysymyksiä. Esimerkiksi mitä jos Jesaja ei alunperin maininnutkaan profetiassaan Kooresta nimeltä, vaan puhui nimettömästä kuninkaasta, jonka täyttymyksenä myöhäisempi toimittaja on Kooreksen nähnyt. Toimittajakysymys tulee vastaan silloinkin, jos Jesajan kirja olisi alunperin ollut kasa useita yksittäisiä kirjoituksia Jesajalta, jotka myöhemmin on koottu yhteen kirjaksi. Samantapainen syntyhistoriahan on annettu myös evankeliumeille. Ensin on ollut joukko eri puolilla kiertäviä kokoelmia Jeesuksen puheista, joiden pohjalta evankelistat ovat kirjoittaneet yhtenäiset kirjansa.

Mielenkiintoisena käänteenä voisi myös mainita, että nykytutkimuksessa Jesaja on alettu jälleen nähdä yhden kirjoittajan tuotoksena. Kirjoitusajankohta vain on siirretty pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Niin tai näin, mielestäni on perusteltua sanoa, että Jesaja Aamoksen poika on tavalla tai toisella ollut osallisena nimeään kantavan kirjan syntymisessä. Varsinaista kirjoittajakysymystä tärkeämpi on kuitenkin Jumalan osallisuus kirjan kirjoittamisessa. Riippumatta kirjoittajien määrästä tai ajankohdasta, voidaan aiemmin mainittujen seikkojen perusteella sanoa, että Jesajan kirjaa on pidetty inspiroituna Jumalan sanana hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien, eikä siihen kirjoittajan henkilöllisyys ole vaikuttanut.

 

Lähteet

Raamattu (33/38; 92)

Biblical Illustrator osa 8: Isaiah

A Bible Commentary for English Readers osa Job to Isaiah

Rudolf Smend: Vanhan testamentin synty

Timo Lehikoinen: Jesaja-kurssin luentomonisteet

www.jewishvirtuallibrary.org (Talmud)

 

1Luvut 1–39

2Luvut 40–55

3Luvut 56–66

4Jes. 36–39/2. Kun. 18:13–20; 2. Aikak. 32

5Jes. 2:2–4Miika 4:1–3

6”Profeetta Jesajalta peräisin oleva aineisto on verrattain hyvin tunnistettavissa huolimatta kirjan pitkästä syntyprosessista ja myöhäisestä kokonaishahmosta. Profeetan kieli on alkuvoimaisuudessaan ja usein leikittelevässä taituruudessaan vailla vertaa koko Vanhassa testamentissa. Kirjan myöhemmät redaktorit saattoivat omaksua profeetan sanontoja (paljastaen siten usein itsensä!), mutta eivät kyenneet jäljittelemään Jesajan tekstin kielellistä loistokkuutta.” Rudolf Smend: Vanhan testamentin synty s. 112

7”’Israelin pyhä’ on Jesajan kirjalle tunnusomainen sanonta Jumalasta (esiintyy vain 25 kertaa Jesajassa, vain 5 kertaa muualla VT:ssa).” Timo Lehikoinen: Jesaja-kurssin luentomonisteet s. 15

8Mahdollisesti jopa 60 vuotta!

9Matteus 27:9

10”King Hezekiah and his company wrote Isaiah, Proverbs, Songs, and Ecclesiastes.” Talmud: Bava Batra I

11Döderlein, in 1775, was the first modern scholar who took up this position. Before then the traditional view does not seem to have been questioned, except by the Jewish commentator, Aben Ezra (+1167 A.D.), who, in very obscure language, appears to hint that the title of the book does not quarantee the authorship of every part of it, any more than in case of the books of Samuel, of which Samuel himself could only have written the first twenty-four chapters (his death being recorded in I Sam. Xxv. 1).” Biblical Illustrator osa 8 s. X.

12Jes. 39:8

13Myös A Bible Commentary for English Readers osa Job to Isaiah, s. 413: ”Were the authorship of Isaiah disproved, it would not follow that we had a spurious book, a conterfeit and a forgery, or even, as in the case of the Ecclesiastes, a case of personated authorship without the animus decipiendi.”

14Jes. 8:16 viittaisi siihen, että Jesajalla tosiaan oli oppilaita

15Kuten aiemmin mainittu Talmudin katkelma ainakin välillisesti osoittaa

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.