Katolinen kiirastulioppi herättää usein närää protestanteissa. Se nähdään pakanallisena, epäraamatullisena ja pahana. Nopeasti ajateltuna, se saattaa näitä kaikkia ollakin. Ainakaan Raamatusta ei löydy mitään kovin selkeää opetusta, joka tukisi ajatusta kiirastulesta, vaikka siellä käsitelläänkin jonkin verran kuolemanjälkeistä tilaa. Vertailen tässä kirjoituksessani katolista kiirastulioppia ja protestanttien välitilaoppia. Välitilalla tarkoitetaan kuolemanjälkeistä tilaa ennen viimeistä tuomiota ja ylösnousemusta.
1. Vertailu
1.1. Johdanto
Käytännössä katolisen kiirastuliopin ja protestanttisen välitilaopin vertailu on vaikeaa. Ensinnäkin kiirastulioppi on vain osa katolisten omaa välitilaoppia. Kaikki uskovat eivät välttämättä joudu kiirastuleen, vaan pääsevät suoraan taivaaseen. Toisaalta uskosta osattomat eivät joudu lainkaan kiirastuleen, koska he eivät ole saaneet syntejään anteeksi.
Toiseksi protestanttisilla kirkkokunnilla ja suuntauksilla ei ole yhtä yhtenäistä välitilaoppia, vaan useita erilaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Esimerkiksi adventistit uskovat, että kuoleman jälkeen ihmiset lakkaavat olemasta ja ovat tiedottomassa tilassa. Ylösnousemuksessa kuolleet siis tietyssä mielessä luodaan uudelleen. Adventisteilla ei näin ollen ole varsinaista välitilaoppia. Tätä näkemystä kutsutaan annihilationismiksi.
Toisaalta löytyy käsityksiä, jotka perustuvat Jeesuksen kertomukseen Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä (Luuk. 16:19-31). Ihmiset joutuisivat siis kuollessaan tuonelaan, joka on jaettu kahteen paikkaan: Aabrahamin helmaan, johon menevät uskovat ja tuonelaan, johon menevät uskosta osattomat. Näin olisi tehty jo alustava tuomio ja tuonelan molemmat ”osastot” toimisivat tavallaan odotushuoneina viimeisen tuomion jälkeisille taivaalle ja helvetille. Jotkut ovat jatkaneet tätä tulkintaa niin, että Jeesuksen kertomus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä koski vielä vanhan liiton aikaa. Noustessaan ylös ja erityisesti astuessaan taivaaseen, Jeesus olisi ottanut Aabrahamin helman ja siirtänyt sen taivaaseen. Toisin sanoen tämän näkemyksen kannattajat ajattelevat, että uskovat menevät kuoltuaan heti taivaaseen.
Sitten löytyy niitäkin, jotka eivät ota selkeää kantaa asiaan, eivätkä pyri spekuloimaan asialla. Ihminen saattaa olla tietoisessa tilassa kuoltuaan tai sitten ei. Jaottelu uskoviin ja uskosta osattomiin saattaa tapahtua jo kuoleman jälkeen ennen viimeistä tuomiota tai sitten ei.
Joka tapauksessa näemme, että suora vertailu katolisen kiirastuliopin ja protestanttisen välitilaopin välillä on vaikeaa. Ensin pitää määritellä, mitä vertaillaan. Ennen siihen menemistä, tutustumme kuitenkin hieman Raamatun opetukseen aiheesta ja näiden oppien historiaan.
1.2. Raamattu
Raamatussa puhutaan varsin vähän elämästä kuoleman jälkeen. Erityisesti Vanhan testamentin puolella maininnat ovat vähäisiä. Kuolleen sanottiin menevän esi-isien luo (esim. 1. Moos. 25:8). Tästä ei voi vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sanonta saattoi viitata siihen, että kuolleet haudattiin yleensä sukuhautaan, jolloin kuollut fyysisesti oli esi-isiensä ruumiiden luona. Toisaalta se voi myös viitata kuolemanjälkeiseen tilaan, jossa ollaan tietoisia.
Ongelmallisen tästä näkemyksestä tekee kuitenkin se, että se ei jaa välitilaa uskon asenteen mukaan, vaan kaikki kuolleet joutuvat samaan paikkaan. Toisaalta sen ei tarvitse olla ongelma, koska välitilan ei tarvitsekaan olla vielä paikka, jossa ihmisiä palkitaan tai rangaistaan. Sen aika on vasta viimeisen tuomion jälkeen. Näin ollen välitila olisi viimeisen tuomion odotustila.
Kerran Vanhan testamentin aikaan manattiin kuollut eloon (1. Sam. 28:3-25). Tämäkään tapaus ei välttämättä kerro kuolleiden tilasta, sillä kertomuksesta ei selviä, onko kyseessä oikeasti Samuel vaiko tätä jäljittelevä henki.
Joitakin melko epämääräisiä viittauksia on siihen, että kuoleman jälkeen oltaisiin tietoisessa tilassa ruumiin ulkopuolella. Tällaisia ovat muun muassa Job 19:26, jossa Job sanoo näkevänsä Jumalan, kun liha on riistetty hänen yltään. Toinen kohta voisi olla 2. Sam. 12:23, jossa Daavid odottaa pääsevänsä kuoltuaan kuolleen poikansa luokse. Tällaisesta toivosta ei olisi mitään hyötyä, jos ajattelisi kuoleman olevan vain tyhjiin raukeamista.
Uuden testamentin puolella kuva jo hieman selkeytyy, mutta ei kovin paljoa. Jeesus kehottaa olemaan pelkäämättä niitä, jotka eivät voi tappaa sielua (Matt. 10:28). Toisaalta tästä voi vetää myös johtopäätöksen, että sielun voi tappaa. Hän myös kertoo kertomuksen Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä tuonelassa (Luuk. 16:19-31), jotka olivat kuolemansa jälkeen tietoisessa tilassa. Paavali kertoi haluavansa lähteä täältä (maailmasta), jotta voisi olla Kristuksen kanssa (Fil. 1:23).
Nämä ja monet muut antavat jonkinlaisen kuvan, mutta eivät kuitenkaan mitään varmaa. Jeesuksen Lasarus ja rikas mies -kertomus on vertaus, jonka varsinainen opetus on osoittaa Jeesuksen kieltävien epäusko, ei kertoa yksityiskohtia kuoleman jälkeisestä elämästä. Muut kohdat eivät kerro kovinkaan paljoa kuolemanjälkeisestä tilasta.
Raamatun pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että kuoleman jälkeen ennen viimeistä tuomiota on jotakin.
1.3. Välitilaoppien historiaa
Alkuseurakunnassa ei vielä ollut kovinkaan suurta kiinnostusta välitilaopin pohtimiseen. Huomion tältä vei Jeesuksen toisen tulemisen odotus, jonka katsottiin olevan aivan lähellä. Vasta myöhemmät sukupolvet alkoivat kiinnostua kuolleiden tilasta. Tämän syynä oli se, että Jeesus ei palannutkaan parin ensimmäisen kristillisen sukupolven aikana. Varhaisimpia tiedossamme olevia välitilaoppia käsitteleviä kristillisiä kirjoituksia on Pyhän Perpertuan ja pyhän Felicitan sekä heidän kumppaniensa kärsimys -niminen kirja, joka on 200-luvun alusta. Samassa kirjoituksessa on myös ensimmäiset viitteet katolisten omaksumaan kiirastulioppiin.
Samoilta ajoilta ovat myös Klemens Aleksandrialaisen ja Origeneen kirjoitukset, joissa he esittävät ajatuksen tuonelasta, jossa kuolleilla oli vielä mahdollisuus suorittaa katumusharjoituksia ja puhdistua näin tulen kautta. Varsinainen kiirastulioppi muotoiltiin ilmeisesti vasta 500-luvulla. Ja lopullisen muotonsa oppi sai kolmessa katolisen kirkon konsiilissa (Lyonin toinen konsiili, 1274; Florencen konsiili, 1438–1445; Trenton konsiili, 1545–63).
Uskonpuhdistuksen myötä kiirastulioppi sai kritiikkiä, eivätkä uudet protestanttiset kirkot hyväksyneet sitä. Erityisesti kiirastulioppia kritisoitiin kahdesta syystä. Ensinnäkin sillä ei nähty olevan raamatullista perustaa. Toiseksi se oli ristiriidassa protestanttisen vanhurskauttamiskäsityksen kanssa. Sola fide -periaatteen mukaisesti uskottiin, että Jeesuksen uhri yksinään on riittävä sovittamaan kaikki syntimme. Siksi ajatus kiirastulesta, jossa uskova voisi vielä tehdä parannusta ja pyhittyä, nähtiin omavanhurskauden edistäjänä.
1.4. Vertailu
Katolisen kiirastuliopin ja protestanttien välitilaoppien vertailu on ehkä hyvä keskittää asioihin, joista protestantit ovat suunnilleen samaa mieltä. Ensisijaisesti tämä tarkoittaa vertailua sen välillä, että katoliset uskovat kiirastuleen ja protestantit eivät. Näin tehty vertailu saattaa jäädä hedelmättömäksi, joten lienee syytä hieman yksityiskohtaistaa vertailua ja pohtia myös oppien taustalla olevia vaikuttimia ja perusteita.
1.4.1. Pelastus
Sekä katolisilla että protestanteilla kysymys välitilasta ja erityisesti kiirastulesta kulminoituu pelastuskäsitykseen. Miten ihminen saa syntinsä anteeksi ja missä laajuudessa? Protestanttisuuteen liittyy kiinteästi ajatus pelastuksesta yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Vaikka tässäkin on jonkin verran hajaannusta ja mielipide-erot koskevat ehkä enimmäkseen käsityksiä siitä, miten usko saadaan ja mitä se vaikuttaa meissä ja mitä uskoon tulemisen jälkeen pitäisi toimia, pääosin ajatellaan, että Jeesuksen sovitustyö yksin riittää täydellisesti pelastamaan meidät.
Katolisilla taas kysymys jakautuu kahtia. Toisaalta Jeesuksen sovitustyössä nähdään koko pelastuksen perustus. Ilman sitä ei kukaan voi pelastua. Katolisen kirkon mukaan ihminen myös pelastuu yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ongelma protestanttien kannalta tulee siinä, että usko Jeesukseen sovittaa meidän iankaikkisen rangaistuksen, mutta ei synnistä tulevia ajallisia rangaistuksia. Tätä voisi verrata vaikka sillä, että rikollinen joutuu kärsimään oikeudessa saamansa vankeusrangaistuksen, vaikka tulisikin uskoon.
Kiirastulioppi liittyy juuri syntien ajallisten seurausten käsittelyyn. Tätä perustellaan Uuden testamentin pyhittäytymiskäskyillä. Uskovan tulee kilvoitella ja pyrkiä pyhitykseen. Samoin Uudessa testamentissa sanotaan, että ilman pyhitystä kukaan ei voi nähdä Jumalaa (Hepr. 12:14). Niinpä kiirastulioppi vastaa kysymykseen, mitä sitten jos joku uskova ei olekaan elämänsä aikana päässyt kilvoittelussaan siihen, että olisi tullut täysin pyhitetyksi. Keskeneräiseksi jäänyt pyhitys suoritetaan loppuun kiirastulessa.
Protestanttinen pyhitysoppi, vaikka onkin paikoin hyvinkin sekalainen riippuen eri kirkkokunnista, näkee pyhityksen Jumalan työnä. Vaikka näyttää siltä, että Uudessa testamentissa annetaan uskovalle ainakin osittainen vastuu pyhittäytymisestä, on varsinainen pyhitys kuitenkin Jumalan aikaansaamaa. Näin protestanttisuudessa ei siis tarvita erityistä kiirastulioppia, jossa pyhittyminen suoritettaisiin loppuun. Uskotaan, että Jumala on kykenevä pyhittämään uskovan ja näin suorittamaan alkamansa pelastustyön loppuun kunkin uskovan kohdalla.
1.4.2. Yhteisiä piirteitä
Sekä katolisella kiirastuliopilla että useimmilla protestanttisilla välitilaopeilla on yhteistä se, että kummassakin uskovat ovat kuolemansa jälkeen tietoisessa tilassa. Myös suoraan taivaaseen pääseminen ennen viimeistä tuomiota on yhteistä katolisella käsityksellä ja ainakin joillakin protestanttisilla käsityksillä. Tietenkin erona tässä tapauksessa on se, että katolisilla enemmistö, ellei kaikki, uskovista joutuu käymään siinä välissä kiirastulessa.
Yhteistä katolisella käsityksellä ja ainakin osalla protestanttisia käsityksiä on myös melko kirjaimellinen tulkintatapa, vaikka se johtaa myös eroihin itse opeissa. Katoliset lukevat kirjaimellisesti muun muassa jo mainitun kohdan pyhityksen ehdottomuudesta, jotta voi nähdä Jumalan ja myös Paavalin mainitseman uskovien koettelun, jossa kaikki väärä ja turha palaa (1. Kor. 3:15), joka nähdään suorana viittauksena kiirastuleen.
Joissakin protestanttisissa käsityksissä taas esimerkiksi jo mainittu Jeesuksen kertomus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä nähdään kirjaimellisena kuvauksena kuolemanjälkeisestä tilasta.
2. Johtopäätöksiä
Katolisen kiirastuliopin ja protestanttisen välitilaopin vertailu ei ole niin helppoa kuin ensi alkuun luulisi. Erityisesti protestanttisten käsitysten moninaisuus aiheuttaa ongelmia. Vaikeuksia lisää myös katolisuuden ja protestanttisuuden vuosisatainen muuri. Kummallakin puolella on vahvoja ennakkoluuloja, jotka estävät erilaisten käsitysten objektiivista tarkastelua. Toisaalta kummallakin puolella olevien käsitysten taustalla on sekä hyviä että huonoja perusteita. Oppeja perustellaan loogisesti Raamatulla, mutta myös perinteellä ja muilla Raamatun ulkopuolisilla lähteillä. Tässä mielessä protestantit eivät ole sen parempia.
Erot katolisten ja protestanttien käsitysten välillä ovat kuitenkin suuret yhteisistä piirteistä huolimatta. En kuitenkaan lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan katolista kiirastulioppia vääräksi sen enempää kuin pitäisin automaattisesti jotakin protestanttista näkemystä ainoana oikeana.
Kuten jo olen maininnut, kertoo Raamattu todella vähän mitään selkeää ihmisten kuolemanjälkeisestä tilasta. Tältä pohjalta niin katolinen kuin protestanttiset näkökulmat ovat melko pitkälle samalla linjalla spekuloimassa siitä, mitä kuoleman rajan takana on.
Sekä katoliselta että protestanttiselta kannalta katsoen voi kuitenkin sanoa, että varmimmalla pohjalla on, kun uskoo Jeesukseen tässä elämässä. Ilman sitä ei varmastikaan kukaan voi päästä Jumalan luo.
3. Lähteet
Erickson, Millard J.
2006 Christian Theology. Grand Rapids, Michigan: Baker Academic.
McGrath, Alister E.
1996 Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Helsinki: Kirjapaja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Intermediate_state 19.10.2010.
http://en.wikipedia.org/wiki/Purgatory 19.10.2010.
http://en.wikipedia.org/wiki/Soul_sleep 19.10.2010.
http://en.wikipedia.org/wiki/Annihilationism 19.10.2010.
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/viimtapa.html 1.11.2010.
http://hyviauutisia.net/pelastuminen/viimeiset-asiat/ 19.10.2010.
