Armon vastaanottaminen vai odotus?

Tiituksen kirje on ollut itselleni hieman vieras. Yleensä muistan siitä vain sen, että siellä on se sama lista seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista kuin 1. Timoteuskirjeessäkin. Niinpä valitessani tämän projektin aihetta, päätin kääntyä Tiituksen puoleen. Ilmeisimmät aiheet, Timoteuksen naisviittaukset esimerkiksi, ovat loppuunkaluttuja, joten tämä oli itselleni tuoreempi tapaus.

1. Tekstin esittely

Valitsemassani jaejaksossa mielenkiintoni herätti jakeen 13 puhe Suuresta Jumalasta ja Pelastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Onko tässä oikeasti näin korkeakristologinen lausunto? Olin tottunut niihin tavanomaisiin paikkoihin, kuten Joh. 1:1, kun puhutaan Jeesuksen jumaluuden todisteista Uudessa testamentissa. Tämä oli uutta, vaikka kohdan olin monta monituista kertaa lukenutkin.

Tätä lähdin selvittämään, mutta vähänpä arvasin, mihin päätyisin…

 

2. Tekstin muodostaminen ja käännös

2.1. Alustava käännös

Tämä alustava käännös on tehty NA27:n perustekstin pohjalta, eikä siinä ole vielä käsitelty tekstikriittisiä kysymyksiä lainkaan. Tekstikriittiset kysymykset käsittelen seuraavassa alaluvussa ja aivan lopuksi esitän mahdollisen korjatun käännöksen sekä jaejakson ajatusta selittävän parafraasin.

11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. 12. Se kasvattaa meitä, niin että saatoimme sanoutua irti jumalattomuudesta sekä maailmallisista himoista, ja että eläisimme nykyisessä ajassa sävyisästi, oikeamielisesti ja hurskaasti. 13. Näin vastaanotamme autuaan toivon ja suuren Jumalan ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymisen. 14. Hän antoi itsensä meidän puolestamme, että lunastaisi meidät kaikista laittomuuksista ja puhdistaisi itselleen omaisuuskansan, joka kiihkeästi harrastaa hyviä töitä.

15. Näitä puhu ja kehota ja todista kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan halveksiko sinua.

2.1. Tekstikritiikki

Käsiteltävä jaejakso sisältää aika vähän apparaattimerkintöjä, eikä niistä mikään nouse kovinkaan merkittäväksi. Käsittelen tässä kuitenkin jokaisen, koska tekstivariantit saattavat pienelläkin muutoksella kertoa jotakin vähintään kopioitsijoiden omasta ajattelusta1 ja näin valaista kohdan merkityssisältöä.

2.1.1. Pelastaja vai pelastukseksi?

Ensimmäinen apparaatin huomio koskee jakeen 11 sanaa pelastukseksi. NA27:n leipätekstissä on sana σωτήριος eli pelastava. Sana on adjektiivi, jota tässä käytetään predikatiivisena, jolloin se saa merkityksen pelastukseksi. Apparaatti ehdottaa kolmea varianttia. Ensimmäisenä tilalle ehdotetaan sanaa σωτῆρος, joka on genetiivimuoto sanasta σωτῆρ eli pelastaja. Tämän mukaan Jumalan armo ei olisi ilmestynyt pelastukseksi, vaan se olisi Jumalan, joka on Pelastaja, armo.

Varianttia tukee lähinnä vain Codex Sinaiticus. Mitä ilmeisimmin Sinaiticuksen variantti on myöhempi muutos alkuperäiseen. Alkuperäinen on vaikeampi ja monitulkintaisempi ja siinä on hieman universalistinen painotus, jota Sinaiticuksessa on ehkä haluttu poistaa.

Toiseksi tilalle ehdotetaan τοῦ σωτῆρος ἡμῶν eli meidän pelastajamme. Jakeessa sanottaisiin siis: Jumalan, meidän pelastajamme, armo. Variantilla on vain vähän merkittäviä käsikirjoitustukia ja sitä koskee sama korjausoletus kuin edellistäkin. Vaikeampi lukutapa on muutettu helpompaan muotoon.

Kolmanneksi tilalle ehdotetaan lisättäväksi määräävä artikkeli ἡ. Se ei muuta merkittävästi käännöstä, eikä sitä myöskään tue kovinkaan moni käsikirjoitus.

Näin voidaan siis todeta, että NA27:n perusteksti on tässä tapauksessa alkuperäisin. Sille on myös monta painavaa käsikirjoitustodistusta2.

2.1.2. Jeesus Kristus vai toisin päin vai onko sillä edes väliä?

Seuraava apparaattimerkintä koskee jakeen 13 sanojen Jeesus Kristus sanajärjestystä. Muutamassa käsikirjoituksessa nämä ovat toisin päin. Lisäksi yhdessä käsikirjoituksessa on vain Jeesus ja Kristus on jätetty pois. Vaikka muutoksille on jonkin verra käsikirjoitustukea, on NA27:n leipätekstiä tukevia käsikirjoituksia paljon enemmän ja ne ovat merkittävämpiä.

Sanajärjestys voi viitata arvottamiseen, halutaanko korottaa enemmän Jeesuksen persoonaa tai ihmisyyttä vaiko messiaanisuutta ja jumaluutta. Toisaalta Paavali muissa kirjeissään vaihtelee aika vapaasti järjestystä, joten minkäänlaista vakiintunutta käytäntöä ei välttämättä ole. Mielenkiintoista on se, että yksi käsikirjoitus pudotti Kristus-sanan pois kokonaan. Jakeen merkityksen kannalta sanajärjestyksellä tai Kristus-sanan jättämisellä ei ole merkitystä.

2.1.3. Opeta ja halveksi.

Seuraava apparaatin merkintä on jakeessa 15, josta niitä löytyy peräti kaksi. Ensimmäinen koskee käskyä puhu. Apparaatin muutosehdotus vaihtaisi λάλει-sanan δίδασκε-sanaksi. Puhu oliskin opeta. Varianttia tukee vain yksi käsikirjoitus, mikä ei vielä oikeuta muutosta. Variantti ei myöskään muuttaisi jakeen merkitystä suuresti.

Toinen koskee jakeen halveksia-verbiä. Leipätekstissä on käytetty sanaa περιφρονείτω. Variantti ehdottaisi sanalle κατα-etuliitettä. Käytännössä sanalla olisi edelleen sama merkitys, vaikkakin pieni sävyero niissä on3. Muutokselle ei ole kuitenkaan tukena merkittäviä käsikirjoituksia, joten pitäydyn NA27:n leipätekstissä.

 

3. Konteksti ja rakenne

Jaejakso liittyy kiinteästi luvun kaksi sisältämiin käytännön neuvoihin eri uskoville ihmisryhmille. Jakeet 11–14 toimivat edellä annettujen kehotusten innoittajana ja perustajana, johon viittaa jakeen 11 γὰρ, sillä.

Jae 15 onkin hieman vaikeampi määritellä. Esimerkiksi vuoden 1992 käännöksessä jakeet 11–15 muodostavat oman kappaleensa. Sisältönsä puolesta jae kuitenkin liittyy luontevasti myös jakeisiin 3:1–2. Mielestäni vaikuttaakin siltä, että jakeet 2:15–3:1 ovat luvun 2 sanoman päätös, josta jakeen 3:2 kautta Paavali siirtyy käsittelemään lyhyesti jokaisen uskovan kokemaa pelastusta. Tätähän on pedattu jo jakeissa 2:13–14.

Näin ollen laajempi, kaikkien uskovien käytännön elämää koskeva kokonaisuus olisi jakeissa 2:1–3:11. Tämä kokonaisuus jakaantuisi pienempiin osiin, niin että varsinaiset ohjeet ovat jakeissa 2:1–10, jakeissa 2:11–14 ovat perusta annetuille ohjeille, jakeet 2:15–3:2 jatkaa vielä hieman käytännön ohjeissa, jonka jälkeen palataan vielä ohjeiden perusteiden vaikutuksiin elämässämme jakeissa 3:3–11.

Käsittelemämme jaejakso sijoittuisi siis kahden pienemmän osan risteyskohtaan. Käytännön syistä rajaankin hieman tutkittavaa jaejaksoa, niin että jätän jakeen 2:15 pois.

 

5. Kielioppi

Jakeet 11–14 muodostavat yhden, paavalilaisen virkkeen. Jaksossa on paljon partisiippimuotoisia verbejä, jotka toimivat sivulauseiden verbeinä. Ilmestyä-sanat, jotka esiintyvät jakeissa 11 ja 13 näyttävät liittyvän yhteen. Paavalilla syntyy tekstiin kehä, joka selittää itse itseään4.

 

6. Sanatutkimus

Kun lähdin tekemään tätä eksegeesiä, tarkoitukseni oli selvittää itselleni kutsutaanko jakeessa 13 Jeesusta Jumalaksi. Tehdessäni alustavaa käännöstä huomaisn kuitenkin jaejakson sisältävän paljon muitakin mielenkiintoisia kohtia, jotka ansaitsisivat tarkempaa tutkimusta. Lopulta suurimmaksi pohdinnan aiheeksi päätyikin jakeen 13 προσδεχομενοι-partisiippi. Niinpä päätinkin rajata sanatutkimuksen vain tähän yhteen sanaan, jotta työstäni ei paisuisi mahdottoman suuri.

Ennen sanan kimppuun käymistä haluan kuitenkin tuoda lyhyesti esille muutamia jaksosta esiin nousevia mielenkiintoisia kysymyksiä.

Ensimmäinen on jakeessa 11 ja koskee pelastusta. Paavalilla tuntuu olevan tässä viittaus universalismiin, kaikki pelastuvat5. Käytetty sana, σωτήριος, esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä. Paavalin tarkoitus ei ilmeisesti ole sanoa, että kaikki pelastuvat, vaan pelastus on osoitettu kaikille6. Kohta siis liittyisi keskusteluun predestinaatiosta.

Jakeissa 11 ja 13 esiintyy ilmestymistä-tarkoittava sana. Ensimmäinen on aoristimuotoinen verbi ja viittaa selvästi menneeseen tapahtumaan, jota Paavali ei kuitenkaan selitä. Toinen on akkusatiivissa oleva substantiivi, joka ensi silmäyksellä näyttäisi liittyvän Jeesuksen paluuseen. Merkitys kuitenkin riippuu siitä, miten tulkitsemme προσδεχομενοι-sanan. Jos käännämme sen, kuten tässä olen sen kääntänyt Paavali viittaisi molemmilla ilmestymis-sanoilla samaan tapahtumaan ja näin jaejakson loppu selittäisi jakeen 11 Jumalan armon ilmestymistä.

Jakeen 13 Suuri Jumala ja Pelastaja Jeesus Kristus herättää kysymyksiä. Onko Paavalilla tässä lista, jossa on kaksi nimeä, vai ovatko Suuri Jumala ja Pelastaja Jeesuksen määreitä? Ainokaisen artikkelin sijainti ”listan” alussa7 ja jakeen 14 aloittava ὃς, joka, viittaa mielestäni aika suorasti vain yhteen henkilöön, joka on Suuri Jumala ja Pelastaja. Tulkintaa tukee sekin, että missään muualla ei puhuta Isä Jumalan ilmestymisestä, vaan ilmestymisellä viitatataan aina Jeesukseen.

Suuri Jumala ja Pelastaja on rinnakkainen jakeen 2:10:n kanssa, jossa puhutaan Jumalasta, pelastajastamme. Erityisesti jakeen 10 termi oli merkittävä Paavalin aikaisessa roomalaisessa kielenkäytössä ja sillä viitattiin nimenomaan keisariin8. Sen lisäksi, että kohdalla on vahva kristologinen lataus, se on myös julistus Jeesuksesta todellisena kuninkaana yli kaikkien maailman valtojen.

Näiden, ehkä suurimpien kysymysten lisäksi jaksossa on muutamia pienempiä yksityiskohtia, jotka ansaitsisivat osansa. Näitä ovat muun muassa hylkäämis-verbin aoristimuoto, eläminen nykyisessä ajassa, sovitus- ja lunastusajatus ja omaisuuskansa. Mutta mennään enemmittä jaarituksitta asiaan.

6.1. Odottaa vaiko vastaanottaa?

Olen alustavassa käännöksessäni kääntänyt sanan προσδεχομενοι vastaanottamiseksi. Tämä oli ensimmäinen käännösvaihtoehtoni käännöstä tehdessäni ja vasta myöhemmin, käännöstä tarkastaessani huomasin, että mikään muu käännös9 ei olekaan päätynyt samaan ratkaisuun.

Sana esiintyy Uudessa testamentissa 14 kertaa seuraavissa kohdissa: Mark. 15:43; Luuk. 2:25, 38, 12:36, 15:2, 23:51; Ap.t. 23:21, 24:15; Room. 16:2; Fil. 2:29; Tiit. 2:13; Hepr. 10:34, 11:35; Juud. 1:21. Näistä kolme (siis mukaanlukien Tiit. 2:13) mediumin, partisiipin, preesensin, monikon nominatiivi (kursivoidut).

Yleissilmäyksellä huomaamme melko nopeasti, että sana näyttää olevan ominaista juuri Luukkaan kirjoituksissa, joissa on puolet käyttökerroista. Pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymyksessä kirjurihypoteesia kannattavien parissa onkin yhtenä oletuksena, että juuri Luukas toimi Pastoraalikirjeiden kirjurina ja toi kieliasuun oman leimansa. Yhden sanan perusteella tätä päätelmää ei kuitenkaan voi tehdä.

Kohdista 8 liittyy selvästi odottamiseen. Näistä kaksi on rinnakkaispaikkoja (Mark. 15:43 ja Luuk. 23:51, jossa puhutaan Joosef Arimatialaisesta, joka odotti Jumalan valtakuntaa). Pääsääntöisesti odottaminen liittyi joko luvatun Messiaan tuloon (etenkin Luuk. 2:25, 38) tai Jeesuksen paluuseen (Juud. 1:21). Käytännössä vain jakeissa Ap.t. 24:15 ja Juud 1:21 odottamiseen liittyy selkeä eskatologinen, Jeesuksen paluun näkökulma. Muissa odottaminen tuntuu enemmän keskittyvän Jeesuksen maanpäälliseen toimintaan ja Vanhan testamentin lupausten täyttymiseen Messiaan valtakunnan alkaessa.

Kahdessa odottamiseen liittyvässä kohdassa kyse on tavallisesta odottamisesta. Luuk. 12:36 on osa Jeesuksen vertausta, jossa palvelijat odottavat isäntäänsä häistä. Ap.t. 23:21:ssä puhutaan juutalaisista, jotka odottivat tilaisuutta päästä tappamaan Paavalin.

Kolmessa kohdassa puhutaan ihmisen vastaanottamisesta tai hyväksymisestä. Luuk. 15:2 sisältää fariseusten valituksen Jeesuksesta, joka hyväksyy syntiset ja publikaanit ja jopa syö heidän kanssaan. Room. 16:2 ja Fil. 2:29 sisältävät kehotuksen ottaa vastaan seurakuntaan uskon velijiä ja sisaria.

Lopulta Heprealaiskirjeessä on kaksi kohtaa, joissa otetaan vastaan asioita. Hepr. 10:34:ssä otetaan vastaan vainot ja vääryydet, koska tiedetään, että omistetaan jotakin parempaa. Hepr. 11:35:ssä ei oteta vastaan vapautusta, jotta saataisiin parempi ylösnousemus.

Luukkaan käytössä sanalla siis näyttäisi olevan selkeästi odottamista tarkoittava merkitys, kun taas Paavalin käytössä se on vastaanottamista. Toisaalta Luukkaan Jeesukseen liittyvä odotus koskee ennemminkin Jeesuksen ensimmäistä tulemusta kuin toista, mikä voi oleellista, kun pohdimme jaejakson sisältöä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, jakeessa 11 Paavali puhuu Jumalan armon ilmestymisestä. Aoristimuotoinen verbi viittaa johonkin tiettyyn tapahtumaan. Paavali voi viitata siinä esimerkiksi omaan kokemukseensa Damaskon tiellä, joka oikeasti oli ilmestys. Jakeessa on kuitenkin hyvin yleinen sävy, joka tuntuu ennemminkin viittaavan kaikkia uskovia yhdistävään ilmestymiseen.

On siis luontevaa ajatella, että Jumalan armon ilmestyminen tarkoittaa Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, elämistä maan päällä, kuolemista ristillä, ylösnousemista ja lopulta nousemista taivaaseen. Paavali siis sanoo, että Jeesus on tuo ilmestynyt armo. Hän välittää sen, hän tuo sen lähelle ja hän saa sen aikaan.

Tämä armo, joka Jeesuksessa on ilmestynyt maailmaan pelastukseksi kaikille ihmisille myös kasvattaa uskovia elämään oikein. Väittäisin, että se kasvattaa myös uskosta osattomia vastaanottamaan armon. Tästä koko prosessista Paavali sitten jakeesta 13 alkaen sanoo, että me näin vastaanotamme sekä toivon että Jeesuksen kirkkauden ilmestymisen. Pohjimmiltaan siis Paavali puhuisikin jostakin, jota tapahtuu juuri nyt, mutta samaan aikaan jostakin, joka saa täyttymyksensä myöhemmin.

Vastaanottamisen voi ymmärtää myös kokonaan eskatologisena. Jumalan armon kasvatus auttaa meitä poistamaan elämästämme pahan ja valitsemaan hyvän ja näin me toivotamme Jeesuksen takaisin, kun valmistamme hänelle tietä.

Eskatologisen näkökulman häivyttäminen saa mielestäni tukea jakeesta 14, jonka mukaan Jeesuksen ilmestymisen päämääränä on lunastaa hänelle omaisuuskansa, joka kiivailee hyvien töiden puolesta. Hyvät työt liittyvät mielestäni kiinteästi tähän aikaan, joka antaa kohdalle sekä vahvan käytännöllisen että tämänpuoleisen vaikutelman.

 

7. Sovellus

Koska en lopulta päätynyt muuttamaan alustavaa käännöstäni, vaikka tiedostankin sen ehkä olevan etenkin προσδεχομενοι-sanan suhteen virheellinen, en toista käännöstä tässä. Keskityn vain sovellutukseen.

Kuten jo aiemmin tuli ilmi, jakso liittyy kiinteästi luvun kaksi käytännön ohjeisiin. Siksi tässäkin on vahva käytännöllinen leima. Paavali ottaa näkökulmaksi Jumalan armon, joka aktiivisesti vaikuttaa meissä hyvää tulosta. Se tuo uskoville rohkaisua ja myös intoa jatkaa eteen päin. Rohkaisuun liittyy ajatus siitä, että emme ole yksin kilvoittelumme kanssa, vaan Jumala kantaa meitä.

Paavali ei kuitenkaan sorru halpaan armoon. Vaikka Jumalan armo meitä kasvattaakin ja vaikka Jeesus puhdistaa meitä, meillä on silti oma vastuumme. Jumalan työllä on tarkoituksensa elämässämme. Hän tahtoo, että me oppisimme elämään Jumalan tahdossa ja tekemään hyvää myös lähimmäisimmillemme.

Lopuksi selittävä parafraasi:

Jumalan armo on tullut kaikkien saataville. Se auttaa meitä hylkäämään pahan ja elämään oikein. Kun hyväksymme armon, vastaanotamme toivon ja pääsemme osallisiksi Jeesuksen kirkkaudesta. Jeesus pelastaa meidät ja hän tekee meistä oman kansansa, jotta voisimme tehdä hyvää kaikille ihmisille.

Opeta näin, eikä kukaan saa sinua halveksia.

 

8. Lähteet ja kirjallisuutta

8.1. Kirjat

Guthrie, Donald

1979 Pastoral epistles. Leicester, England: InterVarsity Press

Gyllenberg, Rafael

1939 Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja. Helsinki: Otava.

Ellicott, C. J. (toim.)

i.v. a Bible commentary for English readers, Ephesians to Revelation. London: Cassell and Company.

Rogers, Cleon L. jr. & Rogers, Cleon L. III

1998 The new linguistic and exegetical key to the Greek New testament. Grand Rapids, Michican: Zondervan.

Witherington, Ben III

2006 Letters and Homilies for Hellenized Christians vol. I, A Socio-Rhetorical Commentary on Titus, 1-2 Timothy and 1-3 John. Nottinham, England: Apollos.

8.2. Yleisteokset

Nestle-Aland Novum Testamentum Graece Ed. XXVII.

2001 Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.

Novum 5, Uusi testamentti selityksin, Kreikan–suomen sanakirja, Teologinen sanakirja.

1984 Vantaa: Raamatun Tietokirja

Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.

1992 Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY.

8.3. Sähköiset lähteet

http://www.perseus.tufts.edu/hopper/search 10.2. 2010.

 

1En tarkoita tällä sitä, että tekstivariantit olisivat pääsääntöisesti tarkoituksella tehtyjä muutoksia. Osa muutoksista kuitenkin on luonteeltaan teologisia ja tällöin variantit toimivat kopioimishetken raamatuntulkinnan valottajina. Lähtökohtaisesti varianttien pohjalta tehtävä teologia tai pohdinta kopioijien tulkinnasta on spekulatiivista ja siksi sitä on lähestyttävä asiaankuuluvalla varovaisuudella.

2Leipätekstiä tukeviin käsikirjoituksiin kuuluu muun muassa Sinaiticuksen reunakorjauksen lisäksi A, C ja D.

3περιφρονείτω on sanatarkasti ajatella yli, kun καταφρονείτω on sanatarkasti ajatella tai tuntea vastaan.

4Ei kehäpäätelmä, vaan teema rakentuu loppua kohden, joka liittyy luontevasti taas alkuun.

5Rogers & Rogers 1998, 510.

6Witherington 2006, 143.

7Witherington 2006, 146.

8Witherington 2006, 146–151.

9En nyt ihan kaikkia käännöksiä ole käynyt läpi, mutta puolenkymmentä suomalaista, saman verran englanninkielisiä ja lisäksi pari ruotsalaista ja virolaista käännöstä. Kaikissa kohta on käännetty odottamiseksi tai ainakin sinne päin (esim. KJV on kääntänyt sen sanoilla looking for, joka odottamisen lisäksi sisältää ajatuksen etsimisestä).

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.