Ap.t. 8:26-40, 1. Joh. 4:7-21, Joh. 15:1-8
Kuvitelkaa, että joku tulee uskoon kuultuaan ensimmäistä kertaa elämässään siitä, mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt. Tämä henkilö elää kuitenkin maassa, jossa ei ole muita kristittyjä, eikä kukaan muu siellä tiedä mitään kristinuskosta. Hänelle ei voi sanoa, että kunnon kristitty lukee päivittäin Raamattua ja käy säännöllisesti seurakunnassa, koska sellaisiakaan ei ole. Miten ajattelisitte hänen käyvän? Jatka lukemista Suoritus vai rakkaus?
4. Moos. 21:4–9; Efesolaiskirje 2:1–10; Joh. 3:14–21
Tällä kertaa meidän tekstimme puhuvat synnistä, armosta ja pelastuksesta. Olemme siis kristillisen sanoman ytimessä, perusasioissa. Monelle tulee todennäköisesti näistä teksteistä mieleen pelastus, jota vielä odotamme: iankaikkisuus Jumalan kanssa. En kuitenkaan lähesty tekstejä tällä kertaa siitä näkökulmasta, vaan tuon kysymyksen arkeemme. Tähän hetkeen. Jatka lukemista Haluamme
2. Moos. 20:1-17, 1. Kor. 1:18-25, Joh. 2:13-22
Jos nykyään joku puhuu tosissaan siitä, että kaikki maailman armeijat pitäisi lakkauttaa, että kaikkien pitäisi ryhtyä kasvissyöjiksi eikä kukaan saisi ansaita liian paljon tai liian vähän, hänen ajateltaisiin olevan joko vihervasemmistolainen tai naiivi idealisti. Jopa meidän kristittyjen parissa. Kuitenkin kaikki nämä ovat asioita, jotka nousevat Raamatussa ihanteiksi, jopa kuvaksi taivaasta. Jatka lukemista Hengellistä idealismia
2. Kun 2:1–12; 2. Kor. 4:3–6; Mark. 9:2–9
Alkuvuoden teema Jumalan tuntemisesta jatkuu. Tämänkertaiset tekstimme puhuvat todellisuudesta ja siitä, miten sen näemme tai käsitämme. Kristillisistä lähtökohdista katsoen todellisuus ja sen arvo on riippuvaista Jumalasta. Jo hyvin varhain kristityt alkoivat ajatella, että mitä kauempana joku on Jumalasta sitä vähemmän hän on ikään kuin olemassa. Näin esimerkiksi synti vaikuttaa meissä niin, että olemme vähemmän ihmisiä, joiksi Jumala on meidät luonut. Jatka lukemista Millainen todellisuus
Psalmi 111, 1. Kor. 8:1–13, Mark. 1:21–28
Viime kerralla käsittelin Jumalan tuntemisen tärkeyttä suhteessa kristittynä elämiseen. Tällä kertaa ollaan samankaltaisella teemalla liikkeellä. Tekstimme ovat keskenään hyvin erilaisia, ja voi olla vaikea nähdä niiden yhteyttä. Sellainen kuitenkin on. Ne puhuvat Jumalan suuruudesta. Jatka lukemista Jumala on suurin
1. Sam. 3:1–10, 1. Kor. 6:12–20, Joh. 1:43–51
Tämänkertaiset tekstimme puhuvat kutsusta. Kuitenkin yllätyin, kun huomasin Paavalin tekstin aiheen. Eihän siinä ole mitään kutsusta, miten se liittyy kokonaiskuvaan? Mutta kun aloin pohtia asiaa, huomasin, että teksteillä on toinenkin sanoma. Kyse ei ole pelkästä kutsusta vaan myös elämästä kutsujan kanssa. Jatka lukemista Kutsu elämään
Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa on kuvaus Jeesuksen syntymästä ja siihen liittyvistä tapahtumista. Sitä kutsutaan jouluevankeliumiksi. Se on myös esimerkki innostumisesta, odotuksesta ja kärsivällisyydestä. Vaikka se kertoo kauan sitten sattuneesta tapahtumasta, se puhuu myös meille tänään.
Jatka lukemista Jouluevankeliumi: esimerkki odotuksesta, kärsivällisyydestä ja innostumisestaVuoden vaihteessa on tapana tehdä erilaisia lupauksia uudelle vuodelle. Joku lupaa tehdä elämäntaparemontin ja alkaa kuntoilla sekä syödä tervellisesti. Toinen lupaa hidastaa kiireistä elämänrytmiään. Joku taas ehkä lupaa nähdä ystäviään enemmän. Tai lukea enemmän kirjoja, matkustaa ja nähdä maailmaa.
Usein tällaiset lupaukset jäävät täyttymättä. Alkuinnostuksessa kyllä saatetaan lähteä uudenvuodenpäivänä kuntosalille, mutta arjen taas alkaessa myös vanhat tavat palaavat. Vaikka kyllä jotkut lupaukset saattavat toteutuakin. Jatka lukemista Uusi vuosi – Uusi liitto
Jeesuksen viimeinen maanpäällinen viikko alkoi huimissa tunnelmissa. Hän oli suosionsa huipulla, kaikkien pitämä ja odottama. Ilmassa ei ollut merkkiäkään siitä, että vain muutamassa päivässä kaikki kääntyisi päälaelleen. Jatka lukemista Mitä odotat?
Sanotaan, että on helpointa olla uskovainen, kun on vaikeaa. Tämä on varmaan totta, koska vaikeus kannustaa meitä kääntymään Jumalan puoleen ja hakemaan hänestä turvaa. Tämä näkyy hyvin kuningas Daavidin elämässä. Hän oli nuoresta pitäen kuuliainen ja omistautunut Jumalan soturi. Niin kauan, kuin hän joutui taistelemaan, hän menestyi ja pysyi lähellä Jumalaa. Mutta kun tuli seesteisempi aika ja hyvinvointi, alkoi Daavidin alamäki. Hän syyllistyi murhaan ja aviorikokseen.
Meidän elämässämme ei välttämättä ole samanlaisia käänteitä kuin Daavidilla, mutta samat lainalaisuudet koskevat meitäkin. Kun asiat ovat hyvin, olemme usein alttiimpia myös kiusauksille. Tämän kertainen kysymys kuuluukin, osammeko luottaa ja uskoa Jumalaan niin siunauksessa kuin kiusauksessakin. Jatka lukemista Kiusaus ja siunaus
