Mitä minusta tulee isona?

Yksi yleisiä kysymyksiä aikuisilla lapsille on, ”mikä sinusta tulee isona?”. Kysymys viittaa kutsumukseen. Siihen, mitä lapsi haluaa aikuisena tehdä ja mitä kokee tärkeäksi. Vastaus kysymykseen ei välttämättä useinkaan ole se, mihin lapsi kasvettuaan päättyy tai mikä olisi hänen todellinen kutsumuksensa. Kysymys kuitenkin nousee kutsumuksen ajatuksesta.

Niinpä samaa kysymystä käytetään aikuisenakin muodossa jos toisessa. Oma kutsumus saatetaan kertoa kysymystä seuraten, että ”kun olen iso, minusta tulee –”. Näin halutaan sanoa, että se, mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä minun pitäisi tehdä on jotakin muuta, mitä teen nyt.

Tietenkin me kristitytkin puhumme kutsumuksesta. Erityisesti liittyy pastorin tai vastaavan seurakunnan virkaan liittyvän kutsumukseen. Mutta kysymys kutsumuksesta on oleellinen jokaiselle kristitylle. Jokaisella kristityllä on oma paikkansa ja kutsumuksensa. Ja kutsumuksestä puhuvat myös tämänkertaiset tekstimme.

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen:

– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!

Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:

– Voi minua, minä hukun!

Minulla on saastaiset huulet,

ja saastaiset huulet on kansalla,

jonka keskellä elän,

ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,

Herran Sebaotin.

6Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

– Katso, tämä on koskenut huuliasi,

sinun syyllisyytesi on poissa

ja syntisi sovitettu.

Minä kuulin Herran äänen sanovan:

– Kenet minä lähetän?

Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin:

– Tässä olen, lähetä minut!

Jesaja 6:1–8

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen. 

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Luukas 5:1–11

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,

niin kuin oli kirjoitettu,

hänet haudattiin,

hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,

niin kuin oli kirjoitettu,

ja hän ilmestyi Keefakselle

ja sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

1. Kor. 15:1–11

1. Jesaja ja omasta aloitteesta lähtevä kutsumus

Jesajan kutsunäky on ihmeellinen. Hän saa näyssä nähdä Jumalan valtaistuimen ja koko hovin. Ja tässä ympäristössä hän saa kutsunsa. Tällaiseen näkyyn on ehkä vaikea eläytyä. Se on niin erikoista. Mutta yhtä kaikki, se kertoo myös meille jotakin siitä, miten Jumala voi kutsua meitä ja antaa meille tehtävän.

Jesajan kutsumus syntyy ainakin näennäisesti hänen omasta aloitteestaan. Häntä ei erityisesti kutsuta nimeltä eikä hänelle esitetä suoraa kysymystä. Tietenkin tilanne on erikoinen ja lukijana voimme todeta, että kyllähän Jumala kutsunsa Jesajalle tarkoitti.

Toihan Jumala Jesajan valtaistuinsaliinsa. Esitteli hänelle suuruutensa ja loistonsa. Puhdistipa vielä synneistäkin. Kuka ei kaiken tuon jälkeen olisi ollut halukas lähtemään mihin tahansa, mitä olisi ehdotettu?

No, ei ehkä kaikki. Kyllähän tuollainen tilanne olisi voinut tuoda esille myös pienuuden ja heikkouden tuntua, mikä olisi kannustanut enemmänkin pysymään hiljaa ja sivussa. Jumalallahan on kuitenkin varmasti kyvykkäämpääkin väkeä toteuttamaan suunnitelmiaan.

Niinpä Jesajan halukkuus lähteä julistamaan Jumalan sanomaa voidaankin nähdä toisaalta hänen omana valintanaan. Mutta Jumala kyllä valmisti häntä siihen ja antoi siihen mahdollisuuden.

Jesaja opettaa meille, että kutsumuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi nousta omasta aloitteestamme, kun kuulemme Jumalan yleisen kutsun tai näemme erityisen tarpeen, jossa voimme olla avuksi. Jesaja myös rohkaisee meitä vastaamaan siihen kutsuun, jos yhtään koemme sitä omaksemme, koska Jesajan tavoin Jumala puhdistaa ja varustaa myös meidät kaikella, mitä tehtävässä tarvitsemme.

2. Pietari ja omasta kiinnostuksesta lähtevä kutsumus

Pietarin kutsuminen oli suora. Aivan kuten toisessa yhteydessä Jeesus kutsui Pietarin ja hänen kumppaninsa seuraamaan itseään kalastusverkkojen äärestä, tässä toistuu sama kutsu samalla tapaa.

Ensinnäkin Jeesus herättää Pietarin mielenkiinnon osallistumalla hänen työhönsä. Jeesus antaa kalastusvinkin, joka ammattimaisen Pietarin mielestä oli huono vinkki. Hän kuitenkin noudattaa neuvoa Jeesuksen mieliksi. Ja kaikkien yllätykseksi neuvon ansiosta he saavatkin kaikkien aikojen kalansaaliin.

Kalansaalis oli niin vaikuttava, että se herätti seurueessa jopa pelkoa. Tilannehan on melkein samankaltainen kuin Jesajallakin. Siitäkin huolimatta, että nyt ollaan tavallisessa kalastusveneessä eikä kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuinsalissa. Kuitenkin se, mitä Pietari koki oli samaa, mitä Jesaja koki. Että hän on suuren pyhän edessä ja hän on itse syntinen mies.”

Jesajan tavoin myös Pietari saa synninpäästön ja sen kautta myös uuden tehtävän. Jeesuksen Pietarille antama kutsu ei kuitenkaan ole samalla tapaa epäsuora kuin Jesajan kuulema kutsu. Päinvastoin Jeesus osoittaa sanansa suoraan Pietarille.

Ja Pietarin saama kutsu nousee hänen omasta kiinnostuksen kohteestaan ja osaamisestaan: kalastamisesta. Tähän saakka olet ollut tavallinen kalastaja, mutta nyt saat käyttää taitojasi ihmisten kalastamiseen.

Pietarin työnkuva muuttui totaalisesti, mutta hän kuitenkin sai hyödyntää persoonaansa ja lahjojaan, jotka olivat tehneet hänestä ammattimaisen kalastajan. Fyysinen kunto, rohkeus ja innokkuus veivät häntä uusiin tilanteisiin. Markkinointitaidot, joita hän oli tarvinnut kalansaaliinsa myymiseen, vaihtuivat evankeliumin julistamiseen.

Pietari opettaa meille, että kutsumuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi nousta omista kiinnostuksen kohteistamme ja vahvuuksistamme. Jumala voi käyttää lahjojamme. Pietari myös rohkaisee meitä käyttämään lahjojamme Jumalan valtakunnan hyväksi, vaikka emme osaisikaan ajatella heti, että ne siihen sopisivat.

3. Ylösnousemuksen todistajat ja kokemuksesta lähtevä kutsumus

Kolmas tekstimme ei ehkä päällisin puolin puhu kutsumuksesta, mutta se kuitenkin sisältyy siihen. Paavali kirjoittaa ylösnousemuksen todistajista, jotka olivat ensimmäisiä evankeliumin julistajia. Tämä Paavalin teksti ei ole Paavalin omaa, vaan hän lainaa alkukirkon perimätietoa, eräänlaista varhaista uskontunnustusta.

Siinä hän kertoo, mitä evankeliumi sisältää ja ketkä sen todistavat.

Tämä ylösnousemuksen todistajien joukko, johon Paavali laskee myös itsensä, oli monenkirjava ryhmä. Siellä oli apostolit, seurakunnan kaitsijat, diakonit, evankelistat, profeetat, opettajat, paimenet. Ja varmasti siellä oli myös tavallisia seurakuntalaisia. Kaikkia yhdisti se, että he olivat saaneet nähdä Jeesuksen ylösnousseena, kuoleman voittajana.

Ylösnousemus teki heistä todistajia, mikä tarkoittaa, että heidän kokemuksensa toimi heidän kutsunaan. Tämä kutsu ei määrittänyt heidän tehtävänsä laatua, vaan he saattoivat toimia hyvinkin erilaisissa tehtävissä seurakunnassa ja sen ulkopuolella. Kaikki eivät todennäköisesti edes tehneet pääsääntöisesti mitään hengellistä, vaan elivät tavallista elämää uskovana.

Ylösnousemuksen todistajat opettavat meille, että kutsumuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi nousta kokemuksistamme. Kokemus voi olla hengellinen kokemus. Esimerkiksi evankelista, joka on saanut palon evankeliumin julistukselle siitä, että hänen oma uskoontulonsa oli niin vaikuttava kokemus.

Kokemus voi olla myös paljon muuta. Se voi olla jokin onnettomuus tai vastoinkäyminen, mistä selviäminen ajaakin auttamaan toisia samoista ongelmista kärsiviä. Kokemus voi olla vaikuttuminen jostakin asiasta, vaikkapa diakoniatyössä, mikä ajaa auttamaan diakoniatyössä tai jopa hankkimaan työn sosiaali- ja hoitoalalta.

Ylösnousemuksen todistajat myös rohkaisevat meitä toteuttamaan kokemuksesta nousevaa kutsumustamme, vaikka se sopisikaan johonkin yleiseen muottiin. Saamme olla kristittyinä aidosti omia itsejämme ja myös toteuttaa kutsumustamme parhaiten itsellemme sopivalla tavalla.

Jumala kutsuu meitä kaikkia. Hän kutsuu meitä eri tavoin ja antaa meille erilaisia mahdollisuuksia sekä tapoja vastata kutsuun. Hän myös varustaa meidät toteuttamaan antamaansa kutsumusta. Siksi voimme rohkeasti rukouksessa etsiä paikkaamme ja kutsumustamme, ja kun olemme sen löytäneet, voimme toteuttaa sitä iloiten.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *