Tuhlaajapojat

Tuhlaajapoikavertaus on luultavasti yksi tunnetuimpia Raamatun kertomuksia. Se sisältää kuitenkin paljon sellaista, mitä emme välttämättä huomaa, ja mistä ei normaalisti saarnatakaan.

Tuhlaajapoika-kertomus ei puhuttele vain niitä, jotka ovat eläneet huonoa elämää ja haluavat tehdä parannuksen. Se kertoo myös niistä, jotka ovat eläneet ihan hyvää elämää, sekä niistä, joita on kohdeltu väärin.

Jeesus sanoi: ”Oli kerran mies, jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi poika sanoi isälle: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudesta.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Muutaman päivän kuluttua nuorempi muutti koko omaisuutensa rahaksi ja matkusti kauas ulkomaille. Siellä hän kulutti kaiken viettäen siveetöntä elämää. Kun hän oli tuhlannut kaiken, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja poika alkoi kärsiä puutetta. Silloin hän meni erään sen maan kansalaisen palvelukseen ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Poika olisi mielellään syönyt vatsansa täyteen palkohedelmiä, joilla sikoja ruokittiin, mutta kukaan ei antanut hänelle edes niitä.”

”Silloin poika rupesi miettimään tilaansa: ’Kaikilla isäni palkkatyöläisillä on enemmän ruokaa kuin he jaksavat syödä, mutta minä kuolen täällä nälkään. Minä lähden isäni luokse ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja sinua vastaan. En enää kelpaa pojaksesi, mutta ota minut työhön niin kuin kenet tahansa palkkatyöläisen.’ Hän lähti isänsä kotia kohti. Isä näki hänet, kun hän oli vielä kaukana. Hänen tuli poikaa sääli. Isä juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja sinua vastaan. En enää kelpaa pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian juhlapuku ja pukekaa hänet siihen, antakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkaan. Hakekaa sitten syöttövasikka ja teurastakaa se, niin juhlimme tätä ilonpäivää. Tämä minun poikani oli kuollut, mutta hän on herännyt eloon! Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ He aloittivat iloisen juhlinnan.”

”Vanhempi poika oli pellolla. Lähestyessään taloa hän kuuli musiikin ja tanssin äänet. Hän kutsui yhden palvelijoista ja tiedusteli mitä on tekeillä. Tämä vastasi: ’Veljesi on tullut kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui ja kieltäytyi menemästä sisään. Isä tuli ulos ja pyysi häntä. Poika sanoi: ’Näin monta vuotta minä olen raatanut sinun hyväksesi; koskaan en ole laiminlyönyt yhtään käskyäsi. Silti sinä et ole koskaan antanut minulle edes pientä pukkia, että olisin voinut viettää juhlaa ystävieni kanssa. Mutta tämä sinun poikasi on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa. Kun hän ilmestyy tänne, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ ’Rakas poikani’, isä sanoi, ’sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki mikä on minun, on sinun. Kyllä sinunkin pitäisi iloita ja ottaa osaa juhlaan, kun oma veljesi, joka oli kuollut, on herännyt eloon; hän oli kadoksissa, mutta on löytynyt.’ ”

Luukas 15:11–32

Isä, joka juoksi

Erikoisin hahmo kertomuksessa on isä. Kaikille on luultavasti selvää, että isä edustaa Jumalaa. Jeesus antaakin meille kauniin ja rohkaisevan kuvan Jumalasta: hän juoksee vastaan heti, kun näkee pienenkin viitteen katumuksesta.

Kertomuksen isän rakkaus on kuitenkin tätä suurempi ja se tulee ilmi heti alusta saakka. Nuoremman veljen toive saada osuutensa isänsä perinnöstä jo nyt oli erikoinen. Tuohon aikaan ei ollut perintöveroja, joten ei ollut mitään syytä tehdä perinnön suhteen erikoisjärjestelyjä, mitä nykyaikana saatetaan tehdä. Päinvastoin, perinnön pyytäminen isän eläessä oli sama kuin poika olisi toivonut isänsä kuolevan. Isä ei kuitenkaan kieltäydy poikansa toiveesta.

Isän rakkauden rajoja koetellaan vielä enemmän, kun nuorempi veli myy saamansa perinnön ja lähtee ulkomaille. Tuohon aikaan, kuten vastaavanlaisissa kulttuureissa edelleenkin, lapset olivat vanhempiensa vanhuuden turva. Nuorempi veli möi oman osuutensa maasta vieraalle, mikä tarkoitti, että isän perintö hylättiin. Kaiken lisäksi poika lähti ulkomaille ja hylkäsi isänsäkin.

Lopulta poika tulee kuitenkin kotiin rahansa tuhlanneena, epäonnistuneena ja toivottomana. Isä ei tässäkään kohtaa hylkää poikaansa, vaan juoksee tätä vastaan, kun näkee hänet kaukana. Viimeisenä isä itse häpäisee itsensä. Ei pelkästään ottamalla vastaan häntä syvästi loukanneen poikansa ja hyväksymällä hänet jälleen pojakseen. Vielä enemmän isä häpäisee itsensä, kun hän juoksee poikaa vastaan. Tuossa kulttuurissa kukaan itseään arvostava vanhempi mies ei juossut.

Isän rakkaus ja armo kesti loukkaukset, häpäisyt ja hylkäämisen. Se ylitti jopa sovinnaissäännöt, niin että isä ryntäsi poikaansa vastaan ja järjesti hänelle juhlat.

Nuorempi veli, joka häipyi

Kertomuksen se henkilö, johon me yleensä eläydymme, on tietenkin itse tuhlaajapoika. Ja hän sopiikin hyvin esimerkiksi syntisestä, joka saa armon.

Nuorempi veli ei pidä raskaasta työstä isänsä tilalla. Hän ei välitä perheestä, sen yhteydestä ja lämmöstä. Ei vakituisesta työpaikasta, joka takaa turvallisen ja hyvän elämänlaadun. Tavallinen arki ei kiinnosta, sen sijaan ulkomaailman houkutukset kutsuvat ihanasti.

Onneksi pulmaan on ratkaisu. Nuorempi veli on oikeutettu perimään osan isänsä omaisuudesta. Sen arvolla voisi viettää huoletonta ja iloista elämää ilman töiden raskautta. Niinpä veli marssii isänsä luo ja pyytää perinnönjakoa. Hän saa sen, myy kaiken ja lähtee reissaamaan.

Matkoillaan nuorempi veli täyttää kaikki unelmansa. On juhlia, pröystäilyä, ystäviä ja hauskaa. Kunnes perintörahat loppuvat. Ja kun rahat loppuvat sulkeutuvat myös juhlien ovet, ystävät kaikkoavat ja hauskuuden sijaan tulee murhe. Alennustila. Elättääkseen itsensä nuorempi veli joutuu tekemään hanttihommia, ruokkimaan sikoja, jotka saavat parempaa ruokaa kuin hän itse.

Lyhyessä ajassa nuorempi veli käy myös läpi häpeän eri puolet. Pyytämällä isältään perintöä hän ei häpäise vain isäänsä vaan myös itsensä. Tuossa kulttuurissa perhe oli kaikkein tärkein ja nuoremman veljen itsekäs ratkaisu osoitti, että hän ei todellakaan arvosta perhettä. Hän ei ole perheen arvoinen ja mahdollisesti moni ulkopuolinen ajatteli, että hyvä, että lähtikin.

Matkoillaan nuorempi veli vietti todennäköisesti häpeällistä elämää. Siihen ei kuulunut pelkästään hurjat juhlat ja riettaus, vaan ylipäätään itsekäs ja itsekeskeinen elämä. Pinnallisuus ja huolettomuus, joka perustui valheeseen. Eikä se kestänytkään kauaa.

Lopullinen häpeä tuli romahduksen jälkeen, kun nuori juutalaispoika joutui sikojen hoitajaksi. Sika on juutalaiselle saastainen eläin ja sellaiseen koskeminen tekee koskijan saastaiseksi. Nuoren veljen rappiotila oli niin syvä, että hän joutui luopumaan kaikista itsekunnioituksen rippeistä selvitäkseen.

Tuossa tilanteessa poika alkaa tulla katumapäälle. Joku voisi ajatella, että pojan katumus ei kuitenkaan ole aitoa. Hänhän etsii vain keinoa päästä ahdingostaan. Poika muistaa kuitenkin isänsä. Hän tietää, että hänellä ei ole asiaa perheeseen kaiken tekemänsä jälkeen, mutta entä jos isä ottaisi hänet palkkalaiseksi. Sekin olisi parempi kuin nykytila.

Niin nuorempi veli aloittaa paluumatkansa. Mutta hänen yllätyksekseen isä ottaakin hänet riemuiten vastaan. Hän saa armon.

Vanhempi veli, joka kadehti

Mutta kertomuksessa on kolmaskin henkilö. Vanhempi veli, joka pysyy uskollisena isälleen ja työskentelee tilalla. Joskus saatamme eläytyä vanhempaankin veljeen, kun näemme vasta uskoontulleiden saavan erikoista huomiota tai erityisiä siunauksia Jumalalta. 

Tietyllä tapaa vanhempi veli on kertomuksen sankari. Hän jää, vaikka olisi lupaus helpommasta elämästä. Hän jää, vaikka nuorempi veli lähtee ja jättää hänet yksin isänsä kanssa hoitamaan tilaa.

Mutta siinä, missä nuoremman veljen katumus voi joidenkin mielestä olla epäaitoa pyrkimystä selvitä vaikeasta tilanteesta, myös vanhemman veljen uskollisuus voi joidenkin mielestä olla peiteltyä itsekkyyttä.

Vanhemman veljen tuntemus ei ole pelkästään kateutta nuoremman veljen kohtelua kohtaan. Muistammehan, että isä jakoi perintönsä pojilleen nuoremman veljen pyynnöstä. Vanhempi velikin oli siis saanut osansa perinnöstä. Hän ei ollut isänsä työläinen tai palvelija, vaan työtoveri, yhtiökumppani.

Vanhemman veljen reaktio osuikin siihen, että kaikki, mitä nuorempi veli saa, on pois hänen omaisuudestaan. Ja tämä kertoo siitä, että myös vanhempi veli oli itsekäs ja toimi sen mukaan. 

Mutta isän rakkaus oli yhtä suurta myös vanhempaa veljeä kohtaan. Siinäkin isä osoitti rakkauttaan asettumalla epäedulliseen asemaan, vaikka oma poika loukkaa häntä toiminnallaan. Vanhempi veli oli jäänyt ulos murjottamaan, mutta isä meni hänen luokseen pyytämään häntä osallistumaan juhlaan. Isän ei kuitenkaan olisi pitänyt näin tehdä, sillä vähempiarvoisen tuli aina mennä arvokkaamman luo. Isä alensi itsensä kohdatakseen kummankin poikansa.

Mitä sinä teet?

Yleensä jäämme tähän kohtaan. Ihailemme Jumalan armoa, rakkautta ja pitkämielisyyttä meitä kohtaan, eikä kertomuksen yhtäkkinen loppu ehkä siksi jää meitä vaivaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että Jeesus lopetti kertomuksensa kesken ja sen pitäisi ihmetyttää meitä.

Yleensä, kun kertomus loppuu kesken, sen halutaan haastaa meitä ajattelemaan. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten itse toimisin? Niin tässäkin. Jeesus lopettaa kertomuksensa kesken, koska se on vielä kesken. Se jatkuu sinun ja minun kohdalla.

Olet ehkä nuorempi veli, joka on hukannut kaiken, mutta on saanut armon. Olet todella, kuten kertomuksen isä sanoo, kuollut ja jälleen herännyt eloon. Ja se on juhlan arvoinen paikka. Mutta kertomus ei pääty tähän. Elämä ei ole nuoremmalla veljellä pelkkää juhlaa tämän jälkeen. Tulee seuraava aamu ja asioita täytyy alkaa järjestelemään. Tehdä sovinto niiden kanssa, joita on loukannut, alkaa tehdä työtä toimeentulon eteen. Elää arkea, joka koettelee. Olenko oppinut kokemuksistani mitään?

Ehkä oletkin vanhempi veli. Et oikein halua tulla sisään, koska tuntuu, että muut saavat enemmän huomiota kuin sinä. Muut saavat niitä lahjoja, jotka kuuluisivat sinulle. Sinun paikkasi on viety.

Mutta oikeasti isä rakastaa sinuakin. Hän on valmistanut sinulle juuri sinun oman paikkasi, jota kukaan muu ei voi täyttää tai viedä. Meidän ei tarvitse katsoa toisia ja ajatella, että heidän takiaan menetämme jotakin. Jumala on rikas antaja ja häneltä riittää yllin kyllin meille kaikille.

Koetpa olevasi kumpi veljeksistä tahansa, sinua kutsutaan olemaan myös isä. Kutsumuksemme seurakuntana on olla Kristuksen ruumis tässä maailmassa. Välittää hänen rakkauttaan luomakunnalle ja viedä hänen kutsuaan jokaiselle. 

Jeesuksen vertaukset tässä luvussa – eksynyt lammas, kadonnut raha ja tuhlaajapoika – ovat vastausta fariseusten syytöksille, että Jeesus hyväksyy seuraansa syntisiä. Mutta kuitenkin toiminnallaan Jeesus osoitti Isän rakkautta lapsiaan kohtaan ja antoi myös meille esimerkin. Jeesusta syyttäneet fariseukset olivat kuin vanhempi veli, joka jäi ulkopuolelle loukkaantuneena, mutta joiden olisi pitänyt olla kuin isä, joka juoksee kotiinpalaavaa lastaan vastaan.

Kertomus isästä, jolla oli kaksi poikaa, on kaunis kuva Jumalan rakkaudesta. Se on mahtava lupaus Jumalan armosta. Mutta se on myös suuri haaste meille elää elämäämme Kristuksen opetuslapsina.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.