Ulkomaanmatkoilla joudutaan yleensä menemään turvatarkastuksen läpi. Siinä läpivalaistaan sekä matkatavarat että matkustaja. Tarkistetaan, että kukaan ei vie tai tuo maahan mitään laitonta tai haitallista.

Tällainen läpivalaisu olisi hyvä myös omassa käytössä ihmissuhteissa. Voisi nähdä ihmisten motiivit, aidot tunteet ja tarpeet. Tällainen näkökyky on Jeesuksella. Hän näkee meidän lävitsemme. Keitä olemme. Hän näkee meidät kuitenkin rakkaudella, ei tuomiten, vaan toivoen, että voisimme kasvaa hänessä paremmiksi.

Jeesus näkee tapojemme läpi

Meillä kaikilla on erilaisia tapoja. On hyviä tapoja ja huonoja tapoja. Monet tavoistamme ovat sellaisia, että emme edes tiedosta niitä. Pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Emme välttämättä tule edes ajatelleeksi, että joitakin asioita voi tehdä toisin, kuin itsellämme on tapana, ennen kuin näemme jonkun toisen tekevän niitä eri tavalla.

Olemme varmaan kaikki myös huomanneet, että tavoista on vaikea päästä eroon tai muuttaa. Toisaalta monet tavoistamme saattavat olla sellaisia, jotka tuovat meille esimerkiksi turvallisuuden tunnetta, emmekä edes halua niitä muuttaa, vaikka pitäisi.

Kun Jeesus kohtasi fariseuksia ja kirjanoppineita, hän kohtasi joukon tapoja. Nuo tavat olivat muodostuneet aikojen saatossa ja niistä oli tullut pyhiä. Monia niitä ei voinut edes perustella Mooseksen lailla, mutta siitä huolimatta niitä pidettiin Jumalan säätämyksenä.

Jotkin fariseusten tavat toivat heille arvostusta ja jopa rikkautta. Se olikin yksi merkittävä syy sille, että he pitivät yllä tapojakin, jotka olivat vahingollisia. He eivät halunneet muutosta, koska se olisi ollut heille epäedullista.

Mutta Jeesus näki näiden tapojen läpi. Hän ei jäänyt tuijottamaan pyhältä vaikuttavaa ulkokuorta. Eikä hän myöskään pelännyt vastustaa sitä, kun hän huomasi, että sen varjolla tehdäänkin pahaa.

Me emme ole yhtään enempää turvassa vääriltä tavoilta kuin fariseukset. Me olemme yhtä alttiita sille, että teemme tavoistamme, jopa hengellisistä tavoistamme, keinon hyötyä tai tehdä olomme mukavaksi toisten kustannuksella.

Jeesus näkee suurimman tarpeemme

Kerran Jeesuksen luo tuotiin katon läpi rampa mies. Toisella kertaa Jeesus kohtasi miehen, joka oli kiivennyt puuhut. Yhdellä kertaa Jeesusta vastaan tuli spitalitautinen. Kävi jopa niinkin, että eräs nainen tuli pesemään ja voitelemaan Jeesuksen jalat.

Näillä kaikilla henkilöillä on jotakin yhteistä. Se on se, että Jeesuksella oli kyky nähdä ilmeisimmän vaihtoehdon läpi heidän suurin tarpeensa. Ramman tai spitalitautisen kohdalla olisi ilmeisintä ollut parantaa heidät heti. Mutta se ei ollut heidän suurin pulmansa. Puuhunkiivennyt mies ja jalkoja pesevä nainen olisi voinut helposti näyttäytyä ensisilmäyksellä uteliaana ja vieraanvaraisena ihmisenä.

Mutta kunkin kohdalla Jeesus näki heidän suurimman tarpeensa ja kohtasi sen. Hän kyllä paransi fyysisesti, mutta hän kohtasi jokaisen myös aidosti ihmisenä. Hän paransi kokonaisvaltaisesti.

Nykyäänkin arvioimme ihmisiä ulkopuolen mukaan ja sivuutamme sen vuoksi usein heidän suurimmat tarpeet. Helposti seurakunnassakin keskitymme ulkopuoleen ja tunnumme olettavan, että sen muuttaminen on ratkaisu myös sisäisiin ongelmiin. Mutta Jeesus ei toiminut niin. Hän korjasi ensin sisimmän, jonka jälkeen ulkopuolikin saattoi korjautua.

Jeesus näkee syntiemme yli

Kristittyinä me helposti sorrumme jaottelemaan ihmiset ”meiksi” ja ”niiksi” sen mukaan, miten kukin suhtautuu uskoon ja uskonkysymyksiin. Saatamme nähdä maailman ja sen ihmiset yllättävänkin mustavalkoisesti hyvinä ja pahoina. Tähän jaotteluun liittyy myös se, että toisinaan tunnumme vaativan uskoa etsivien ihmisten muuttuvan hetkessä, jotta voisimme hyväksyä heidät. 

Tämän vastapainona on Jeesus, joka näkee meidän syntisyytemme, epäuskomme ja heikkoutemme yli. Me olemme tottuneet parannussaarnaan, jossa painotetaan meidän syntisyyttämme ja sitä, miten meidän pitää heti tehdä parannus. Ja se on ihan hyvä. Hämmästyn kuitenkin kerta toisensa jälkeen, miten Jeesus ei tunnu välittävän tällaisista parannussaarnoista kohdatessaan syntisiä.

Kun Jeesus kohtaa syntisen evankeliumissa, hän ottaa hänet vastaan sellaisena. Kutsuu hänet aterialle ja kohtelee ystävänä. Ja melkein poikkeuksetta Jeesuksen kohdannut henkilö haluaa tehdä parannuksen oma-aloitteisesti ilman, että Jeesus siihen erityisesti kehottaa.

Jeesus haastaa meidät

Jeesukselle tärkeintä oli kohdata ihminen aidosti. Hän ei antanut minkään estää sitä. Ei tapojen, ei sairauden tai synnin. Hänelle tärkeintä oli, että ihminen voisi kohdata Jumalan rakkauden ja tulla sen parantamaksi. Kaikki muu oli toissijaista.

Toteuttaakseen tämän Jeesus oli valmis rikkomaan sapattia, suututtamaan juutalaiset hengelliset johtajat ja toimimaan täysin epäsovinnaisesti. Hän ei välittänyt, että hänen maineensa meni, koska hän hengaili väärissä porukoissa. Hän oli valmis jopa kuolemaan meidän puolestamme.

Ja Jeesus haastaa meitä. Hän haastaa meitä uskomaan, että meillä, jokaisella, on merkitystä. Hän näkee meidät sellaisena kuin me oikeasti olemme ja hän rakastaa meitä.

Hän myös haastaa meitä seuraamaan itseään tällä samalla tiellä. Rakastamaan radikaalisti. Kohtaamaan ihmiset aidosti katsomatta ulkoiseen.

Nämä eivät ole helppoja toteuttaa, mutta onneksi Jeesus ei jätä meitä yksin. Hän asuu meissä ja rakastaa meissä.