Jeesuksen vertaukset jatkuvat. Teemana on Jumalan valtakunta ja kuvasto on maanviljelyksestä. Vaikka Jeesus tuskin samalla kertaa puhui näitä kaikkia vertauksia, on helppo ymmärtää, miksi Markus on koonnut ne yhteen. Ei pelkästään yhteisen sanomansa vuoksi, vaan myös vertauskuvien samankaltaisuuden vuoksi. Neljättä lukua voisi siis kutsua vaikkapa viljelysvertauspuheiksi.

Tällä kertaa käsittelemme kahta vertausta ja vertauspuheiden lopetusta. Vertauksin puhuminen oli selkeästi Jeesuksen pääasiallinen tapa opettaa laajoja väkijoukkoja. Opetuslapsilleen hän selitti vertaukset ja piti opetuksia myös selkokielellä.

Jeesus jatkoi puhettaan: »Jumalan valtakunta on tällainen: Viljelijä kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää uuteen päivään samalla, kun siemen on omia aikojaan kasvanut. Maa tuottaa sadon aivan itsestään. Ensin korren, sitten tähkän, sitten kypsät jyvät tähkään. Mutta kun sato on kypsynyt, viljelijä kerää sen talteen sirpillä.»

Jeesus jatkoi: »Mihin voisimme verrata Jumalan valtakuntaa? Se on kuin maahan kylvetty sinapinsiemen. Sinapinsiemen on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta kun se on kylvetty ja taimi nousee maasta, se kasvaa puutarhan suurimmaksi kasviksi. Se tekee niin suuria oksia, että linnut voivat pesiä sen varjossa.»

Jeesus käytti monia tällaisia vertauksia puhuessaan ihmisille, sen mukaan kuin he kykenivät ymmärtämään. Ilman vertauksia Jeesus ei heille puhunut. Mutta oppilailleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.

Markus 4:26–34

Viljelijä ja itsestään kasvava vilja

Kumpikin vertaus kuvaa Jeesuksen sanojen mukaan Jumalan valtakuntaa. Hän ei kuitenkaan puhu tuonpuoleisesta Jumalan valtakunnasta, vaan sen tulemisesta meidän keskellemme. Niinpä Jeesus selkeästi jatkaa kylväjävertauksessa alkanutta teemaa, jossa hän opettaa oman toimintansa merkityksestä ja vaikutuksista.

Vertaus viljelijästä ja itsestään kasvavasta viljasta on mielenkiintoinen. Jeesus korostaa viljan kasvamisen salaisuutta, se todella kasvaa itsekseen. Samalla hän kuitenkin yksinkertaistaa asiaa, niin että varmasti moni kuulijakin jää miettimään syitä sille. Viljeleminenhän ei koskaan ole niin helppoa, miltä Jeesus saa sen kuulostamaan.

Viljelemisessä pitää muokata maata, kastella ja lannoittaa, kitkeä rikkaruohoja ja hoitaa monenlaista muutakin puuhaa. Viljelijän työ kasvuaikana on siis paljon muutakin kuin lepäämistä ja kasvavan viljan tarkkailemista.

Syy tälle yksinkertaistukselle oli, että siemen tekee samaa kuin viljelijäkin. Sekin nukkuu maassa ja lopulta nousee ylös. Ylösnouseminen tässä on sama sana, jolla kuvataan Jeesuksen ylösnousemusta. Siemen on Jeesus, joka on istutettu maahan, ja joka tuottaa satoa, kun se nousee.

Jeesuksen aikana ylösnousemus oli juutalaisille tuttu termi. Ajateltiin, että ylösnousemus tapahtuu aikojen lopulla Herran päivänä. Sitä ennen Jumala lähettää Messiaan, joka palauttaa Daavidin valtakunnan loistoonsa ja tuomitsee viholliskansat.

Vertauksellaan Jeesus sanoo, että Jumala toteuttaa lupauksensa hyvin erilaisella tavalla, mitä oli odotettu. Ensinnäkin se tapahtuu hiljaa ja alkaa todella pienesti. Tämä on suora viittaus Jeesuksen alkaneeseen toimintaan. Vaikka hän oli saanut paljon huomiota ja seuraajia, hänet oli helppo sivuuttaa.

Jeesushan oli oppimaton ja syntyisin ihan väärästä paikasta. Hän toimi syrjäisessä Galileassa ja tuntui välttelevän vallankaappauksen aloittamista. Mutta mihinkään tästä ei kannata jäädä jumiin, vaan nähdä, että pienestä alusta syntyy jotakin suurta: Jumalan valtakunta ilmestyy.

Vielä vertauksen lopuksi Jeesus viittaa Joelin kirjan ennustukseen, joka ikään kuin alleviivaa kaikkea sanottua. Joel kirjoittaa: ”Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää.” (Joel 4:13a) Tämä viittaus tuo vertaukseen myös varoituksen. Pientä ja vaatimatonta alkua ei kannata ylenkatsoa, koska siinä samalla ylenkatsoo Jumalan suuria töitä. Kuitenkin elonkorjuun aika oli tulossa, kuten oli luvattu.

Sinapinsiemen

Toinen vertaus siirtyy viljan viljelemisestä puutarhakasveihin. Sinapinsiemeneen. Vertauksen kuvauksesta saattaa saada sen mielikuvan, että Jeesuksen mukaan sinappikasvi kasvaisi suureksi puuksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Jeesuskin puhuu puutarhan kasveista, puskista ja vastaavista, ei puista.

Idea on kuitenkin sama kuin edellisessä vertauksessa: jostakin hyvin pienestä tulee hämmästyttävän iso. Vertauksessa puhuttu sinappikasvi voi kasvaa jopa kolmemetriseksi. Kun siemen on halkaisijaltaan vain millin tai pari, on kokoero valtava.

Vertaus sinapinsiemenestäkin sisältää viittauksia Vanhan testamentin profeettoihin. Jo alku, ”mihin voisimme verrata Jumalan valtakuntaa?”, kuulostaa ihan Jesajan kirjan lainaukselta: ”Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?” (Jes. 40:18) Viittaus onkin mahdollisesti ihan tarkoituksellinen. Jeesus haluaa haastaa kuulijoidensa käsityksiä Jumalan valtakunnasta.

Viittaukset jatkuvat. Jeesus mainitsee, että sinappipuun kasvaessa se tulee niin suureksi, että jopa linnut voivat tehdä pesiä sen oksille. Tämä on selkeä viittaus useampaan Vanhan testamentin kohtaan. Esimerkiksi Hesekiel kirjoittaa näin: ”Minä istutan sen Israelin korkealle vuorelle, ja se tekee oksia, tekee hedelmää ja kasvaa mahtavaksi setripuuksi. Sen suojassa pesivät kaikki linnut, kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa.” (Hes. 17:23)

Kuva Jumalan istuttamasta puusta, jonka oksilla linnut pesivät, oli juutalaisille tuttu kuva Messiaan valtakunnasta. Ja Jeesus halusi vertauksellaan sanoa, että tämä kuva oli nyt hänen toiminnassaan toteutumassa. Sen alku olisi pieni ja vaatimaton, kuten sinappipuun siemen, mutta lopulta se kattaisi koko maailman.

Ja kun katsomme tämän päivän maailmaa, voimme todeta, että osaksi tämä on jo toteutunutkin. Kaiken alku oli todella mitätön: yksi kiertelevä saarnaaja syrjäseuduilla ja hänen epämääräinen kahdentoista miehen opetuslapsijoukkonsa. Heidän ensi kertaa julistamansa sanoma on julistettu lähes kaikilla maailman kolkilla, Jeesuksen seuraajaksi tunnustautuu yli 2 miljardia ihmistä eli noin kolmannes ihmiskunnasta. Kristinusko on muuttanut maailmaa monella tapaa: se on johtanut tieteen kehittymiseen, ihmisten välisen tasa-arvon kasvuun, sosiaalihuollon syntymiseen ja vaikka mihin.

Miksi vertauksilla?

Vertauskokonaisuus päättyy selitykseen vertausten käytöstä. Jeesus ei käyttänyt vertauksia tehdäkseen opetuksistaan epäselvempiä ja vaikeammin ymmärrettäviä, vaan päinvastoin hän otti huomioon kuulijoiden ymmärryskyvyn.

Vertaukset jäivät hyvin mieleen ja antoivat ajattelemisen aihetta. Lisäksi vertausten käyttö mahdollisti puhumisen vapaasti, koska muuten Jeesuksen julistus olisi saatettu tulkita vallankumouksellisena tai isänmaalliset juutalaiset olisivat suuttuneet hänen perinteisestä poikkeavasta tulkinnasta Messiaan valtakunnasta.

Ilmeisesti Jeesus käytti vertauksia pääasiallisena opetustapana puhuessaan yleisesti suurille joukoille. Opetuslapsilleen hän selitti vertaukset. Selityksen tarve kertoo siitä, että vaikka Jeesus pyrki ymmärrettävyyteen, hänen julistuksensa oli kuitenkin niin uutta, että he eivät sitä ymmärtäneet.

Tämä toimii muistutuksena meillekin. Raamattu ei ole aina kovin selvä kirja, vaan sen ymmärtäminen vaatii myös vaivannäköä. Lisäksi tarvitaan halua oppia ja aidosti kuulla, mitä Jumala sanoo.