1. Sam. 3:1–10, 1. Kor. 6:12–20, Joh. 1:43–51
Tämänkertaiset tekstimme puhuvat kutsusta. Kuitenkin yllätyin, kun huomasin Paavalin tekstin aiheen. Eihän siinä ole mitään kutsusta, miten se liittyy kokonaiskuvaan? Mutta kun aloin pohtia asiaa, huomasin, että teksteillä on toinenkin sanoma. Kyse ei ole pelkästä kutsusta vaan myös elämästä kutsujan kanssa.
Kirjeessään korinttolaisille Paavali puhuu luvallisista ja kielletyistä asioista. Hän lainaa jotakin tuntematonta lähdettä, jonka mukaan kaikki on meille luvallista. Aika radikaalia on, että Paavali hyväksyy tämän väitteen. Hän tekee kuitenkin pienen lisäyksen: kaikki ei ole hyödyksi, eikä mikään saa hallita meitä.
Paavalin opetus on hämmästyttävä, kun ottaa huomioon hänen juutalaisen taustansa. Juutalaisilla on Mooseksen laki ja siihen liittyvät monenlaiset selitykset ja lisäkäskyt. Voi siis ihan turvallisesti todeta, että juutalaisesta näkökulmasta katsoen kaikki ei todellakaan ole luvallista, joskus siitäkin huolimatta, että se olisi hyödyksi.
Paavalin kommentti tuntuu olevan jopa tosi nykyaikainen. ”Kaikki on minulle luvallista” on lause, jonka voi helposti kuulla nykyaikana. Etenkin länsimaisessa kulttuurissamme ei hirveästi pyritä tekemään rajoituksia, vaan jokaisen mielitekoja pyritään ymmärtämään aika pitkälle.
Paavali ei kuitenkaan ole tässä menossa täysin vallattomaan suuntaan, minkä osoittaa myös hänen esimerkkinsäkin siveettömyydestä ja prostituoidun palvelujen käyttämisestä. Se on esimerkki asiasta, joka hänen mukaansa ei ole hyödyllistä, ja jolla on jopa huonoja vaikutuksia. Nykyaikana tiedämme tämän vielä paremmin. Prostituutioon liittyy aina terveysriski. Siihen liittyy myös ihmiskauppaa ja monenlaista muutakin rikollisuuden muotoa. Kyse ei ole pelkästään siveettömyydestä, vaan monenlaisesta pahasta.
Kun pohdin Paavalin tekstiä ja sen yhteyksiä Samuelin ja Natanaelin kutsun kanssa, huomasin niissä oleellisen sanoman. Se selittää, miksi Paavali näyttää olevan sitä mieltä, että kaikki on sallittua. Siihen liittyy myös se, miksi kristinusko ei ole koonnut samanlaista käskyjen, kieltojen ja lakien kokoelmaa kuin juutalaiset.
Juutalaisuudessa on huomattu, että heidän kirjoitettu lakinsa on rajallinen. Se ei katakaan kaikkea ja kaikenlaisia tilanteita. Etenkin nykyaikana arkisessa elämässä voi tulla vastaan moniakin tilanteita, joissa juutalainen saattaa joutua ymmälleen, jos hän yrittää noudattaa pelkästään Mooseksen lakia. Aikojen ja olosuhteiden muuttuessa juutalaiset ovat joutuneet soveltamaan ja uudistamaan käskyjään.
Kristinuskolla ei ole tällaista painolastia. Meillä ei ole kiveen hakattuja käskyjä, jotka olosuhteiden muuttuessa osoittautuvatkin vaikeatulkinnaisiksi. Meillä on jotakin parempaa ja siitä Samuelin ja Natanaelin kutsu kertoo.
Jumala kutsui Samuelin profeetaksi hänen ollessa vasta poikanen. Yöllinen kutsu oli hämmentävä, mutta lopulta Samuel oppi tunnistamaan Jumalan äänen. Se johti sanoman vastaanottamiseen. Samuelin ensimmäisenä saama sanoma oli tuomio ylipappi Eelille. Ei mikään helppo tehtävä lapselle.
Eeli ja hänen poikansa olivat toimineet väärin tehtävässään pappeina, vaikka he eivät olleetkaan varsinaisesti rikkoneet mitään erityistä käskyä. Samuelin saama ilmoitus koski juuri tätä ulkokultaista toimintaa.
Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen opetuslapseksi kutsuttava Natanael esitellään hyvin erikoisesti. Natanael oli istunut viikunapuun juurella, mikä on yleensä opiskelupaikka ja Jeesuksen mukaan hän oli ”oikea israelilainen mies vailla vilppiä”. Nämä kuvaukset kertovat siitä, että Natanael vilpittömästi pyrki tuntemaan Jumalaa. Ja tämä vilpittömyys johti Natanaelin seuraamaan Jeesusta, vaikka hän aluksi olikin epäileväinen tätä nasaretilaista saarnaajaa kohtaan.
Samuelin ja Natanaelin kutsu yhdessä Paavalin opetuksen kanssa puhuvat siitä, mistä muuallakin Raamatussa kerrotaan: Jumalan laki on kirjoitettu meidän kristittyjen sydämeen. Se, mikä on oikein tai väärin, mikä on hyödyllistä tai haitallista, ei Jeesuksen seuraajille aukene käskylistojen kautta. Käskylistoja seuraamalla syntyy vain pinnallisia seuraajia. Sen sijaan Jeesuksen seuraajat ovat saaneet sisimpäänsä Pyhän Hengen, joka ohjaa ja opastaa.
Olemme saaneet toki myös Raamatun, jossa kerrotaan Jumalan tahdosta meitä ihmisiä kohtaan, ja josta voimme ammentaa suuria suuntaviivoja elämällemme. Mutta jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme todellista, elävää yhteyttä Jumalaan, jotta hänen tahtonsa toteutuisi meissä ja me iloiten ja luonnostamme, käskemättä, noudattaisimme hänen tahtoaan.
