Treenaamassa

Kyllästyin kesän aikana viimein siihen, että minulla on niin huono kunto, ja syyskuun alussa aloitinkin juoksukoulun. Ainoana motiivinani oli tosiaan vain kuntoremontti, jolle toivoin kannustusta juoksukoulun osallistumismaksusta ja juoksuryhmän sosiaalisesta paineesta.

Ajattelin, että syyskausi tulee olemaan luultavasti vaikea ja joudun kamppailemaan itseni kanssa treeneihin menossa. Treenit oletin suorittavani läpi mahdollisimman helpolla tavalla, kunhan jotenkin niistä selviytyisi. Että voisi sitten sanoa juosseensa.

Mutta parin juoksuviikon jälkeen huomasin jotakin erikoista. Aloinkin innostua. Eräänä päivänä yllätin jopa itseni pohtimasta, että menisinkö itsekseni juoksemaan. (En mennyt, sen sijaan vein koiran pitkälle kävelylenkille.)

Samalla huomasin, että aloin asettaa itselleni päämääriä. Jos vaikka jossain vaiheessa, ehkä jo ensi vuonna, voisi juosta vaikkapa puolimaratonin. Ajatuksena tämä ei ollut uusi, mutta suhtautumistapani oli. Aiemmin ajattelin, että kehitystä pitäisi tulla nopeasti ja maratonille ensi sitten ensiviikolla.

Nyt sen sijaan tuntuu hyvältä juosta pienempiä lenkkejä ja pikku hiljaa kasvatella kuntoa, jotta jonain päivänä sitten jaksaisi juosta pidempäänkin.

Hengellisessä elämässä on hieman samaa. Raamattu kehottaa meitä kilpailemaan, pyhittymään ja kasvamaan. Tämä ei onnistu ilman harjoitusta ja opettelua. Eikä se ole myöskään nopeaa. Joku onkin sanonut, että oppiminen on paljon hitaampaa kuin nopeampaa. Siksi ei pidä kiirehtiä.

Siunausta syksyyn!

Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 3/2014.

Jaa tämä:
Share

Karismaattinen Wesley

Noin 70 miljoonaa ihmistä kattavan maailmanlaajuisen metodistisen perheen isänä pidetään anglikaanipappi John Wesleytä. Wesleyn toimintaa, kuten metodistista herätystäkin, kuvataan useimmiten pyhitysliikkeenä, jossa korostettiin henkilökohtaista uskoa ja uskonelämän kilvoittelua.

Vaikka John Wesley ehkä ennen kaikkea oli pyhityssaarnaaja, hän oli myös nykytermein ilmaistuna karismaatikko, jonka työssä näkyi Pyhän Hengen yliluonnollinen työ.

Tässä kirjoituksessa keskitynkin John Wesleyn omaan elämään karismaattisesta näkökulmasta. Jätän pohdinnat Wesleyn teologiasta aiheen suhteen vähemmälle. Uskon kuitenkin, että Wesleyn elämäntilanteiden tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään myös, miten tärkeää Pyhän Hengen vaikutus Jumalan valtakunnan työssä on.

Jatka lukemista Karismaattinen Wesley

Jaa tämä:
Share

Matkalla osa 6: Jaakobin kirje

Lähestymme matkamme, tai matkaoppaamme, loppua. Olemme käsitelleet uskossa elämistä eri näkökulmista Jaakobin kirjeen teemojen mukaan. Tästä on muodostunut kuva uskonelämästä, joka toteutuu erilaisten suhteiden kautta. Suhteissamme Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Olemme huomanneet, että Jumalan valtakunnassa näkökulma asioihin on usein erilainen, jopa nurinkurinen maalliseen näkökulmaan verrattuna.

Jatka lukemista Matkalla osa 6: Jaakobin kirje

Jaa tämä:
Share

Matkalla osa 4: Jaakobin kirje

Jaakobin kirjeen kolmas luku saattaa yllättää lukijan. Tähän saakka Jaakob on ollut melko maanläheinen ja puhunut kaikille kristityille. Nyt hän tuntuu kohdentavan sanansa opettajille ja opettajiksi pyrkiville. Aivan ensimmäisenä löydämmekin kehotuksen, jonka mukaan kovinkaan monen ei kannata ryhtyä opettajaksi, sillä opettajat saavat ankaramman tuomion.

Jatka lukemista Matkalla osa 4: Jaakobin kirje

Jaa tämä:
Share

Matkalla osa 2: Jaakobin kirje

Miten elämme uskoamme todeksi?

Edellisessä osassa käsittelimme, mitä uskon eläminen todeksi merkitsee ja tutkailimme siihen liittyviä ominaisuuksia. Nyt pohdimme, miten uskon eläminen todeksi toteutuu käytännössä. Tästä Jaakob kirjoittaa kirjeessään jakeissa 1:19–2:13. Käsiteltävä katkelma puhuu Raamatun oikeanlaisesta ymmärtämisestä, aidosta jumalanpalveluksesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Jatka lukemista Matkalla osa 2: Jaakobin kirje

Jaa tämä:
Share

Pastori Veli Loposen kotisivu