Kun roomalaiseen perheeseen syntyi lapsi, lapsen isän tehtävä oli hyväksyä hänet. Jos isä ei hyväksynyt, lapsi joko tapettiin tai hylättiin paikkaan, josta joku saattoi ottaa tämän mukaansa. Yleensä tällaiset hylätyt lapset päätyivät orjiksi. Yleensä nämä hylätyt lapset olivat tyttöjä.

Kun perheen tytär meni naimisiin, oli kahdenlaisia avioliittosopimuksia. Toisen mukaan tytär pysyi isänsä holhouksen alla, ja isä päätti tyttärensä tekemisistä tämän aviomiehestä huolimatta. Toisen mukaan tyttären holhous siirtyi hänen aviomiehelleen. Kukaan nainen ei ollut ilman holhoojaa. Jos joku nainen jäi leskeksi eikä hänen isänsä ollut hänen holhoojansa, hänelle määrättiin joku muu lähisukulainen holhoojaksi. Naisen holhooja vastasi naisen tekemisistä ja antoi luvan naiselle esimerkiksi omaisuuden käyttöön.

Holhoojasta riippui paljon, kuinka vapaata elämää nainen sai elää. Tytär saatettiin kasvattaa lähes täydellisessä eristyksessä. Samalla joku nainen saattoi olla korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa ja omata paljon valtaa ja rikkautta.

Tämä kaikki koskee ensisijaisesti Jeesuksen ajan roomalaista kulttuuria. Juutalainen kulttuuri erosi tästä jonkin verran, mutta sielläkin naisen asema vaihteli. Kerran eräs mies alkoi kuitenkin järkyttää tätä asetelmaa, ja sen vaikutuksia näemme vieläkin.

Minulla on kolme esimerkkiä Jeesusta seuranneista naisista. Ne eivät ole ehkä niitä ilmeisimpiä, kuten Magdalan Maria, mutta yhtä kaikki merkittäviä.

 

Jeesus otti naisia opetuslapsikseen

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Luuk. 10:38–42.

Nykyaikana tässä kuvattu tilanne ei ole mikään ihmeellinen juttu. Tilastollisesti ajatellen naiset taitavat kuluttaa enemmän kirkon penkkejä kuin miehet. Naiset saavat koulutusta siinä missä miehetkin ja voivat jopa kouluttautua papeiksi. Jeesuksen aikana tilanne oli kuitenkin erilainen.

Juutalaisessa ajattelussa nainen oli usein toisarvoinen. Eräs rabbi on sanonut, että hän mielummin polttaisi Raamatun kuin antaisi naisen lukea sitä. Vaikka sapattikäskyyn ja siihen liittyvään synagogajumalanpalvelukseen suhtauduttiin hyvin vakavasti, naisten kohdalla siinäkin tehtiin poikkeus. Naisten ei tarvinnut osallistua synagogajumalanpalvelukseen, koska ajateltiin, että siitä ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä naisille. Pohtivatpa jopa jotkut oppineet juutalaiset, onko naisella ollenkaan sielua. Samaa pohtivat myös jotkut keskiajan kristityt teologit. Paikoin oli myös hyvinkin laajalle levinnyt käsitys, että nainen ei mitenkään voi noudattaa Jumalan säädöksiä, vaan nainen on kaiken synnin alkusyy.

Tietenkään tilanne ei oikeasti ollut aivan näin synkkä. Joissakin paikoissa naisen asema saattoi olla todella hyvä ja arvostettu. Mutta tällaisia asioita oli Jeesuksen ajan juutalaisen kulttuurin taustalla vaikuttamassa. Tähän kulttuuriin myös kuului se, että juutalaiset oppineet ottivat opetuslapsikseen vain miehiä.

Naisillekin oli tarjolla opetusta. Etenkin nuorille tytöille saatettiin tarjota samaa opetusta kuin nuorille pojille. Tietyn iän jälkeen opetus yleensä kuitenkin lopetettiin ja keskityttiin vain poikien opettamiseen.

Tässä raamatunkohdassa Jeesus on käymässä Martan, Marian ja Lasaruksen kotona. Martta toimii osansa mukaisesti vieraanvaraisena ja pitää huolta, että vieraalla on kaikkea, mitä hän tarvitsee. Maria toimii päinvastoin. Hän jää Jeesuksen seuraan ja antaa Martan touhuta yksin. Ainakin me yleensä luemme tämän niin, että Martan sanat Jeesukselle viittaisivat siihen, että Maria yrittää luistaa kotitöistään.

Kyse ei kuitenkaan ole Marian laiskuudesta, kaukana siitä. Kyse on siitä, että Maria ottaa ihan väärän roolin. Hänellä ei ole oikeutta istua Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan tämän opetusta, koska se on opetuslasten paikka. Ja opetuslapset olivat aina miehiä. Maria siis asettui asemaan, joka rikkoi räikeästi yleistä käytäntöä. Eikä Martan huoli kohdistukaan Marian laiskuuteen, vaan siihen, että Maria ei olisi saanut olla siinä, missä hän oli.

Jeesuksen antama vastaus Martalle on vähintään yhtä radikaali kuin Marian istuminen Jeesuksen jalkojen juureen. ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Jeesus itse asiassa sanoo, että antaa Marian istua vain paikallaan, sillä hän on minun opetuslapseni ja tämä on hänen paikkansa.

Jeesuksen vastaus oli leimallista myös varhaisille kristityille, jotka ottivat naiset seurakuntaan tasavertaisina seurakuntalaisina. Yksi hyvä esimerkki tästä on eräs Paavalin niin sanotuista vaikeista kohdista. Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisessa luvussa Paavali tuntuu käskevän naisia alistumaan ja olemaan hiljaa. Jakeessa 11 Paavali kirjoittaakin: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena”.

Mietit ehkä, että eihän tässä ole mitään samaa kuin tuossa Jeesuksen tilanteessa. Ongelma on kuitenkin se, että me kiinnitämme huomiomme tässä aivan vääriin sanoihin. Paavalin idea ei ole käskeä naisia olemaan hiljaa ja alistuvaisia, vaan hän käskee heitä oppimaan. Kirjeessään Paavalilla on hyvin käytännönläheinen ja tasavertainen lähestymistapa. Alkutekstin oppimista tarkoittava sana on käskymuodossa. Hiljaisuus ja alistuvaisuus eivät viittaa hiljaa ja kynnysmattona olemiseen, vaan tapaan, jolla pitää oppia. Oppikaa rauhassa ja ottakaa opetus todesta, voisi olla kuvaavampi käännös.

Vielä seuraavassa jakeessa olevat Paavalin sanat ”mutta minä en salli, että vaimo opettaa” on myös nähtävä tämän valossa. Alkutekstin aikamuodon perusteella voidaan todeta, että Paavali ei käskenyt naisten olla aina hiljaa ja opettamatta, vaan tulisi aika, jolloin voisi opettaa. Se tapahtuu silloin, kun on saanut tarpeeksi opetusta ja osaa opettaa.

Näissä molemmissa kohdissa on vahva sanoma meille kaikille. Emme saa estää toisia saamasta opetusta ja pääsemästä Jeesuksen luo. Ne myös kehottavat meitä oppimaan lisää ja sitä kautta myös opettamaan muita. Jeesus haluaa, että kaikki ihmiset voisivat olla hänen opetuslapsiaan.

 

Jeesus suhtautui naisiin kuten miehiinkin

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille,  ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. 

–– Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” Joh. 4:5–26.

Jeesus kiersi opetuslastensa kanssa Juudean ja Galilean väliä. Juudea oli etelässä Kuolleenmeren eteläosasta ylöspäin ja Galilea oli pohjoisessa Gennesaretinjärven yläpuolella. Siihen väliin jäi samarialaisten alue. Yleensä juutalaiset eivät samarialaisten alueella kulkeneet, koska he eivät pitäneet toisistaan.

Itse asiassa välit saattoivat toisinaan olla hyvinkin väkivaltaisia. Jos joku galilealainen erehtyi matkustamaan Jerusalemiin johonkin juhlaan samarialaisten alueen kautta, häntä todennäköisesti pilkattiin ja kiusattiin matkalla. Räittiin päälle ja saatettiin heitellä kivillä, puilla tai mädillä hedelmillä. Takaisin Galileaan kulkevia kohdeltiin hieman paremmin.

Tässä ollaan siis luultavasti matkalla kohti pohjoista. Tapahtumassa on montakin seikkaa, joissa Jeesus toimii hyvin epätavallisella tavalla. Yksi on se, että Jeesus aloitti keskustelun samarialaisen kanssa. Tässä sanotaankin, että näin ei yleensä tehty. Asian erikoisuutta lisäsi jonkin verran se, että henkilö, jota Jeesus puhutteli, oli nainen.

Tässäkin asiassa juutalaisten käytännöt erosivat, mutta yleensä keskenään tuntemattomien miesten ja naisten väliseen kanssakäymiseen suhtauduttiin epäillen. Tiukimmat juutalaiset, kuten nykyäänkin, välttivät kaikkea julkista kosketusta toisen sukupuolen kanssa, vaikka kyseessä olisi ollut oma puoliso. Jopa vastakkaisen sukupuolen edustajan näkemistä saatettiin pitää pahana, vaikka hän olisi ollut oma vaimo tai sisko.

Nyt Jeesus kuitenkin alkaa puhua tuiki tuntemattoman naisen kanssa, joka kaiken lisäksi on vielä samarialainen. Tämä oli suoranainen skandaali. Eikä tämä edes riittänyt, vaan kaiken lisäksi paljastuu, että samarialaisen naisen moraali on hyvin arveluttava.

Juutalaisen opin mukaan mies sai ottaa viisi avioeroa. Tämä nainen oli ollut viisi kertaa naimisissa, ja nyt hän oli miehen kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Viisi eri eroa oli aika paha juttu, vaikka käytännössä se sallittiinkin. Mutta tässä mentiin sen yli.

Ilmeisesti naisen elämäntapa oli yleisesti tunnettu ja hän myös sai kärsiä sen vuoksi. Yleensä kylien naiset menivät yhdessä hakemaan vettä kaivolta, joka sijaitsi normaalisti kylän ulkopuolella. Tämä nainen oli kuitenkin yksin kaivolla. Se johtui luultavasti siitä, että häntä ei huolittu muiden naisten seuraan, koska ajateltiin, että hänen seuransa saastuttaa heidätkin. Toisaalta hän saattoi olla kyllästynyt muiden pilkkaan ja pahanpuhumiseen.

Mutta Jeesus puhui hänen kanssaan. Hän hyväksyi hänet, pyysi häneltä vettä ja alkoi myös opettaa häntä. Tämä on linjassa sen kanssa, miten Jeesus kaikkialla toimi. Hän oli aina valmis ottamaan vastaan niitä, joita muut halveksivat ja hyljeksivät.

Tämäkin Jeesuksen esimerkki saa vastakaikua myös Paavalin kirjeistä. ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista” (1. Kor. 11:11). Paavali usein painottaa sitä, että sukupuolella, iällä, kansallisuudella, yhteiskuntaluokalla, tiedoilla tai taidoilla ei ole väliä, vaan olemme kaikki samalla viivalla ja siksi meidän täytyy kohdella kaikkia samalla tavalla.

Jeesus tuli jokaista ihmistä varten. Johannes 3:16 sanoo, että Jumala rakasti koko maailmaa. Kaikkia meitä ja kaikkia tuolla ulkona. Me emme saa hyljeksiä ketään, sillä Jeesuskaan ei hyljeksinyt ketään.

 

Jeesus asetti naisen uskovan esikuvaksi

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.  Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” 

––

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Luuk. 7:36–50. 

Jeesus sai paljon seuraajia, ja tätä kautta hän sai myös paljon huomiota. Juutalaisilla oli uskonnollisena auktoriteettina fariseusten ja saddukeusten puolueet, joihin kuului kirjanoppineita, pappeja ja opettajia eli rabbeja. Kun Jeesus sai julkisuutta, myös nämä hengelliset auktoriteetit kiinnostuivat hänestä. Niinpä evankeliumeissa on aika paljon Jeesuksen ja fariseusten, saddukeusten ja kirjanoppineiden keskusteluja ja yhteenottoja. Jeesus sai myös toisinaan lounaskutsuja näiltä hengellisiltä johtajilta.

Tuossa kulttuurissa yhdessä lounastaminen oli suurin ystävyyden ja keskinäisen luottamisen ja arvostamisen ilmaus. Yhteinen ruokailu viestitti siihen osallistuvien läheisyydestä. Niinpä juutalaiset olivat hyvin tarkkoja siitä, kenen kanssa he söivät. Jeesuksen ristiinnaulitsemiskertomuksissa sanotaan, että juutalaisten hallintomiehet kieltäytyivät menemästä Pilatuksen palatsiin, koska eivät halunneet saastua, kun suuri pääsiäissapatti oli juuri alkamassa. Evankeliumeista ilmenee myös se, että hurskas juutalainen ei syönyt kenenkään tunnetun syntisen tai publikaanin eli veronkerääjän kanssa.

Se, että tässä kertomuksessa fariseus kutsuu Jeesuksen kotiinsa syömään, kertoo fariseuksen kiinnostuksesta Jeesusta kohtaan ja myös yleisen mielipiteen painoarvosta. Emme voi tietää varmaksi, mutta ehkä tämä fariseus koki velvollisuudekseen kutsua Jeesuksen luokseen, koska hänestä oli tullut niin merkittävä. Simon, joka oli fariseuksen nimi, saattoi siis kerätä itselleen suosiota kutsullaan.

Etenkin tällaiset ateriat, joita järjestivät rikkaat ja korkea-arvoiset, olivat samalla myös yleisön kiinnostuksen kohteita. Vaikka itse aterialle syömään pääsi vain isännän kutsusta, oli tilaisuus muuten avoin, mikä tarkoitti, että ateriointia saattoi olla seuraamassa suurikin joukko ihmisiä. Koska nyt kutsun saajana oli Jeesus, saattoi Simonin talossa olla aikamoinen tungos.

Sekä Simon että Jeesus myös tiedostivat yleisön ja pyrkivät käyttämään sitä hyväkseen. Simon ei selvästikään pitänyt Jeesuksesta ja siksi laiminlöi kaikki vieraanvaraisuuden ja kohteliaisuuden säännöt. Jeesus luetteleekin niitä keskustelun lomassa. Simon ei antanut vettä jalkojen pesuun. Hän ei antanut öljyä pään voitelemiseen. Hän ei tervehtinyt Jeesusta suudelmalla.

Nämä kaikki olivat asioita, jotka olivat isännän velvollisuus, jolla hän osoitti vieraanvaraisuutta vierastaan kohtaan. Laiminlyömällä nämä velvollisuutensa Simon itse asiassa pilkkasi Jeesusta. Toimillaan hän viestitti paikalla olevalle yleisölle, että Jeesus ei olekaan todellinen vieras. Hän ei nauti Simonin luottamusta ja ystävyyttä.

Ateria sai muitakin erikoisia piirteitä, sillä yksi yleisön joukossa oleva nainen alkoi tehdä kaikkia niitä vieraanvaraisuuden osoituksia, joita Simonin olisi pitänyt tehdä. Tästä alkaa se keskustelu, jossa Jeesus nuhtelee Simonia huonosta vieraanvaraisuudesta.

Jälleen rikotaan monia tapoja. Nainen on ilmeisesti prostituoitu, joten kunnon juutalaisen ei pitäisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Nainen kuitenkin lähestyy Jeesusta, pesee hänen jalkansa ja kuivaa ne hiuksillaan. Voidakseen kuivata Jeesuksen jalat naisen on täytynyt avata hiuksensa, mikä on hyvin läheisen suhteen merkki. Tuossa kulttuurissa kukaan kunnollinen aikuinen nainen ei esiintynyt ilman huivia hiukset vapaana.

Jeesus hyväksyy tämän kaiken. Hän ei estele naista mitenkään, vaan ennemminkin kannustaa häntä. Lopulta, lyhyen vertauksen kautta Jeesus jakaakin kiitosta ja nuhdetta. Fariseus, jonka pitäisi olla pyhä ja nuhteeton, saa nuhteita, kun taas tämä nainen, jota kukaan ei arvosta, saa kehua. Hänet Jeesus asettaa jopa uskovan esikuvaksi.

Meillä onkin paljon opittavaa tästä naisesta. Hän ei pelännyt ihmisten pilkkaa tai ylenkatsontaa. Hän ei antanut sen erottaa itseään Jeesuksesta. Hän myös antoi Jeesukselle kaiken. Voide, jolla hän voiteli Jeesuksen jalat oli hyvin arvokasta. Kaikki oli toissijaista Jeesuksen rinnalla.

 

Mitä tästä sanomme?

Jeesuksen seuraajina oli paljon naisia, mikä oli hyvin erikoista tuona aikana. Se varmasti aiheutti monissa närää ja hämmennystä, mutta Jeesus ei antanut sen haitata toimintaansa. Suhtautumisellaan naisiin ja muihin tuon ajan syrjittyihin Jeesus antoi meille esimerkin, miten toimia.

Meillä ei sukupuolten välinen tasa-arvo ole enää niin suuri ongelma kuin Jeesuksen aikana, mutta vieläkin löytyy puutteita, joita voimme pyrkiä korjaamaan. Samalla voimme huomata, että tämän ei tarvitse olla pelkkä nais–mies-kysymys. Jeesuksen tuoma ilosanoma oli, että Jumala rakastaa meitä kaikkia. Hän haluaa, että jokainen ihminen voisi kuulla tuon sanoman ja tulla Jeesuksen opetuslapseksi.

Tämän kautta hän haluaa myös muuttaa maailmaa. Juuri kristillinen julistus on auttanut tasoittamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, poistamaan orjuutta ja parantamaan köyhien asemaa. Se ei tarkoita vain suuria linjoja, vaan jokaisen meidän elämäämme. Miten kohtelemme lähimmäisiämme, joita tapaamme kadulla, töissä, koulussa, kaupassa, missä vain.

Lopulta Jeesuksen toiminta on hyvä todistus siitä, miten Jumala on heikkojen puolella. Meidän ei tarvitse olla suuria ja voimakkaita. Meidän ei tarvitse olla mitään erikoista, jotta meidät hyväksyttäisiin. Jumala hyväksyi meidät, kun olimme kaikkein huonoimmillamme.

 

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Brauch, Manfred T.: Suorat sanat, Paavalin opetuksen vaikeita kohtia, Perussanoma 2000.

Bruce, F.F.: Suorat sanat, Jeesuksen opetuksen vaikeita kohtia, Perussanoma 1997.

Cohick, Lynn H.: Women in the World of the Earliest Christians, Baker Academic 2009.

Keener, Craig S.: Paul, women and wives, Hendrickson 2004.

Witherington, Ben III: Socio-Rhetorical commentary on 1 and 2 Corinthians, Eerdmans 1995.

Witherington, Ben III: Socio-Rhetorical commentary on Titus, 1–2 Timothy and 1– 3 John, Apollos 2006.

Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia -lehdessä 2/2010.