Jeesus aloittaa varsinaisen matkansa kohti Jerusalemia. Hän kulkee opetuslasten kanssa ja välttelee ihmisjoukkoja, sillä hän haluaa keskittyä opetuslastensa opettamiseen. Ja opettamista he tarvitsevatkin.
Pietarin tunnustuksesta lähtien opetuslapset ovat olleet varmempia siitä, että Jeesus todella on heidän odottamansa messias. Heitä kuitenkin hämmentää kovasti Jeesuksen ilmoitus omasta kärsimyksestään. Nyt hän kertoo siitä toistamiseen, hieman eri sanoin kuin ensimmäisellä kertaa.
Jeesus palaa opetuslastensa kanssa kirkastusvuorelta. Paluuta seuraava tapahtuma on monimerkityksellinen ja hyvin inhimillinenkin. Ensinnäkin se on tyyppiesimerkki siitä, miten elämässämme tunteet ja olosuhteet vaihtelevat. Olemme varmasti kaikki kokeneet tilanteita, joissa olemme olleet innostuneita, asiat ovat onnistuneet ja kaikki tuntuu menevän täydellisesti. Yhtäkkiä tilanne kuitenkin kääntyy päälaelleen, aivan kuin törmäisi seinään ja hyvien tunteiden korkeuksista putoaakin alas.
Jeesuksen omat sanat ”Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” tuntuu viittaavan siihen, että Jeesus itsekin koki kirkastusvuorelta alastulemisen samanlaisena tyrmäyksenä.
Jeesuksen messiaaksitunnustamisen jälkeen Jeesus ottaa mukaansa opetuslasten lähipiirin eli Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja he nousevat vuorelle, joka todennäköisesti on Hermon, vaikka myös Taboria on esitetty. Kirkastusvuorikokemus on vaikeasti selitettävä, mutta se sisältää joka tapauksessa paljon erilaisia merkityksellisiä yksityiskohtia.
Jeesus johdattaa opetuslapsensa jälleen kohti pohjoista. Matka alkaa Galilean järven pohjoisrannalla olevasta Betsaidasta ja päättyy Filippoksen Kesarean ympäryskyliin lähellä Hermonia. Tällä kertaa matka ei ole varsinainen julistusmatka, vaan Jeesus haluaa kertoa ja opettaa jotakin tärkeää opetuslapsilleen. Opetus tapahtuu matkatessa.
Tavallaan opetuslasten kokemusta voisi verrata edellisessä kappaleessa olleeseen sokean parantamiseen, joka tapahtui kaksivaiheisesti. Tässäkin opetuslapset olivat ensin ymmärtäneet Jeesuksen profeettana ja opettajana, mutta nyt he lopulta tajuavat hänen olevan jotakin enemmän: Messias.
Jeesus joutuu eräänlaisen piispantarkastuksen kohteeksi. Koska temppeli sijaitsi Jerusalemissa, oli se luonnollisesti juutalaisuuden keskus, ja siellä majailivat arvostetuimmat juutalaiset opettajat ja johtajat. Tämän lisäksi Jerusalem ja sen myötä Juudean alue oli oikeaoppisuuden kehto. Vaikka Galilea oli selkeästi juutalaisaluetta, se oli jo sen verran sivussa, että siellä vaikutti enemmän diasporajuutalaisille tyypillisempi, hieman liberaalimpi juutalaisuus. Siksi esimerkiksi Jeesuksen kotiseudusta puhuttaessa juutalaiset olivat hieman epäuskoisia. Eihän sieltä kai mitään hyvää tule?
Heti ruuan jälkeen Jeesus käski oppilaidensa nousta veneeseen ja mennä etukäteen vastarannalle Betsaidaan. Sillä aikaa Jeesus lähettäisi väkijoukon pois. Hyvästeltyään ihmiset Jeesus meni vuorelle rukoilemaan. Illan tultua oppilaiden vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli yksin maissa. Jeesus huomasi, että oppilaat joutuivat soutamaan vaikeassa vastatuulessa. Aamuyöllä, kello kolmen ja kuuden välillä, Jeesus tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Oppilaat säikähtivät näkemäänsä ja huusivat kauhusta, sillä he luulivat Jeesusta aaveeksi. Samassa Jeesus kuitenkin jo rauhoitteli heitä: »Minä tässä vain olen. Älkää pelätkö.»
Nykyaikana iltapäivälehtien uutisista iso osa keskittyy erilaisten julkkisten elämän seuraamiseen. Hyvin pienistäkin asioista, kuten kaupassakäynnistä saatetaan tehdä juttu. Jeesuksen aikana ei tietenkään ollut iltapäivälehtiä, mutta siitä huolimatta sen ajan ihmiset olivat kiinnostuneet julkkisten elämästä ja heihin liittyvistä juoruista. Tuon ajan uutiset kiersivät kansan suussa juoruina ja ne saattoivat saada aika kummallisiakin käänteitä. Osittain siitä kertoo tämänkertainen katkelma Markuksen evankeliumista.
Jeesuksen viimeinen maanpäällinen viikko alkoi huimissa tunnelmissa. Hän oli suosionsa huipulla, kaikkien pitämä ja odottama. Ilmassa ei ollut merkkiäkään siitä, että vain muutamassa päivässä kaikki kääntyisi päälaelleen. Jatka lukemista Mitä odotat?→
Sanotaan, että on helpointa olla uskovainen, kun on vaikeaa. Tämä on varmaan totta, koska vaikeus kannustaa meitä kääntymään Jumalan puoleen ja hakemaan hänestä turvaa. Tämä näkyy hyvin kuningas Daavidin elämässä. Hän oli nuoresta pitäen kuuliainen ja omistautunut Jumalan soturi. Niin kauan, kuin hän joutui taistelemaan, hän menestyi ja pysyi lähellä Jumalaa. Mutta kun tuli seesteisempi aika ja hyvinvointi, alkoi Daavidin alamäki. Hän syyllistyi murhaan ja aviorikokseen.
Meidän elämässämme ei välttämättä ole samanlaisia käänteitä kuin Daavidilla, mutta samat lainalaisuudet koskevat meitäkin. Kun asiat ovat hyvin, olemme usein alttiimpia myös kiusauksille. Tämän kertainen kysymys kuuluukin, osammeko luottaa ja uskoa Jumalaan niin siunauksessa kuin kiusauksessakin. Jatka lukemista Kiusaus ja siunaus→
Ulkomaanmatkoilla joudutaan yleensä menemään turvatarkastuksen läpi. Siinä läpivalaistaan sekä matkatavarat että matkustaja. Tarkistetaan, että kukaan ei vie tai tuo maahan mitään laitonta tai haitallista.
Tällainen läpivalaisu olisi hyvä myös omassa käytössä ihmissuhteissa. Voisi nähdä ihmisten motiivit, aidot tunteet ja tarpeet. Tällainen näkökyky on Jeesuksella. Hän näkee meidän lävitsemme. Keitä olemme. Hän näkee meidät kuitenkin rakkaudella, ei tuomiten, vaan toivoen, että voisimme kasvaa hänessä paremmiksi. Jatka lukemista Jeesus näkee lävitsesi→
