Markus 7:1–23
Jeesus joutuu eräänlaisen piispantarkastuksen kohteeksi. Koska temppeli sijaitsi Jerusalemissa, oli se luonnollisesti juutalaisuuden keskus, ja siellä majailivat arvostetuimmat juutalaiset opettajat ja johtajat. Tämän lisäksi Jerusalem ja sen myötä Juudean alue oli oikeaoppisuuden kehto. Vaikka Galilea oli selkeästi juutalaisaluetta, se oli jo sen verran sivussa, että siellä vaikutti enemmän diasporajuutalaisille tyypillisempi, hieman liberaalimpi juutalaisuus. Siksi esimerkiksi Jeesuksen kotiseudusta puhuttaessa juutalaiset olivat hieman epäuskoisia. Eihän sieltä kai mitään hyvää tule?
Fariseukset ja lainopettajat tulivat todennäköisesti vartavasten Jeesusta tapaamaan ja nimenomaan väittelemään hänen kanssaan. He siis lähtökohtaisesti etsivät jo jotakin vikaa Jeesuksesta, josta voisivat älähtää. Ja syytähän siihen löytyi heti. Opetuslapset ruokailevat pesemättömin käsin.
Käsien pesu ennen ruokailua ei johtunut hygieniasyistä, vaan se liittyi rituaaliseen puhtauteen. Perusteena käsienpesulle oli iseien perinnäissääntö, joka oli juutalaisten oppineiden, erityisesti fariseusten tulkintaa Mooseksen laista. Alun perin pesusääntö kosi vain pappeja ja heitäkin siinä tapauksessa, jos he syövät jotakin uhriksi tuotua. Fariseuksen halusivat tehdä koko kansasta Jumalan papiston. Siksi heidän tavoitteenaan oli saattaa koko kansa noudattamaan Mooseksen lakia kokonaisuudessaan.
Nämä säännöt eivät olleet vain uskonnollisia, vaan niihin liittyi myös vahva poliittinen lataus. Kansa haluttiin nimenomaan eristää muista kansoista, erityisesti roomalaisista valloittajista. Niiden noudattaminen loi siis kansallismielisyyttä, joka oli apuna myös myöhemmissä juutalaiskapinoissa.
Vieraat kysyvät Jeesukselta syytä sille, että opetuslapset rikkovat perinnäissääntöä. Jeesus ei vastaa suoraan kysymykseen, vaan keskittyykin koko ongelman ytimeen. Tätä selittääkseen Jeesus ottaa esimerkin toisaalta ja asettaa rinnakkain Mooseksen antaman käskyn ja perinnäissäännön. Jeesuksen mukaan perinnäissääntö on tapa olla noudattamatta Mooseksen antamaa käskyä. Kyse on vähän samasta, kun liikemies löytää laista porsaanreiän, jolla hän välttyy maksamasta verojaan.
Jeesuksen esimerkki on sellainen, mihin nykyaikanakin voimme sortua. Siinä vastakkain ovat ainakin näennäisesti lähimmäisen rakastaminen käytännön teoin ja Jumalan kunnioittaminen. Juutalaiset oppineet järkeilivät, että Jumalan kunnioittaminen menee aina lähimmäisen rakastamisen ja perhevelvollisuuksienkin edelle. Mutta Jeesus osoittaa, että tosiasiassa lähimmäisen rakastaminen on aina Jumalan kunnioittamista ja se menee aina ensi sijalle.
Jeesuksen esimerkkinä käyttämä sääntö koettiin juutalaisten parissa vaikeaksi ja lopulta se kumottiinkin vuoden 90 tienoilla.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus kutsuu väkijoukon luokseen. Väkeä on todennäköisesti ollut seuraamassa jo Jeesuksen ja fariseusten välistä keskustelua, mutta nyt hän ilmoittaa yleisesti, että aikoo opettaa jotakin.
Jeesuksen opetus on jatkoa edelliselle ja koskee nimenomaan rituaalipuhtautta. Jeesus osoittaa, kuten on jo edellä käynyt ilmi, että rituaalipuhtautta tärkeämpää on eettinen puhtaus. Edeltävä on näennäistä, pinnallista, kun taas jälkimmäinen on todellista puhtautta.
Jeesuksen esimerkkiä kutsutaan vertaukseksi, vaikka se vaikuttaa aivan päivänselvältä. Kuitenkin jälkeen päin opetuslapset tulevat Jeesuksen luo ja pyytävät tätä selittämään vertauksen. Ehkä syynä opetuslasten ymmärtämättömyydelle on juutalainen tausta. Rituaalinen ja eettinen puhtaus kietoutuivat niin tiukasti yhteen, että eroa oli vaikea nähdä. Jeesuksen opetus onkin äärimmäisen radikaali. Hän suorastaan hylkää Mooseksen lain, mikä koskee rituaalista puhtautta.
Selvästi Jeesuskin on olettanut puhuneensa selvästi ja nuhtelee opetuslapsia heidän ymmärtämättömyydestään. Jeesuksen opetus on lähellä Paavalin ajatusta, että kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyllistä (1. Kor. 10:23). Todellinen puhtaus on sisäistä, josta nousevat myös motiivit teoillemme.
Vaikka saatamme naurahtaa opetuslasten ymmärtämättömyydelle, olemme me saman ongelman edessä. Mekin helposti saatamme uskotella itsellemme, että kaikki elämässämme on hyvin, kunhan ulkoisesti vain näyttää siltä. Hyvä esimerkki tästä ovat monet sulkeutuneet lahkot, jotka pyrkivät elämään enemmän tai vähemmän erossa yhteiskunnasta, että se ei saastuttaisi, mutta samaan aikaan lahkon sisäinen toiminta ja opetus voi olla hyvinkin vinksallaan ja väärää.
