Jeesuksen vertaukset jatkuvat. Teemana on Jumalan valtakunta ja kuvasto on maanviljelyksestä. Vaikka Jeesus tuskin samalla kertaa puhui näitä kaikkia vertauksia, on helppo ymmärtää, miksi Markus on koonnut ne yhteen. Ei pelkästään yhteisen sanomansa vuoksi, vaan myös vertauskuvien samankaltaisuuden vuoksi. Neljättä lukua voisi siis kutsua vaikkapa viljelysvertauspuheiksi.
Tällä kertaa käsittelemme kahta vertausta ja vertauspuheiden lopetusta. Vertauksin puhuminen oli selkeästi Jeesuksen pääasiallinen tapa opettaa laajoja väkijoukkoja. Opetuslapsilleen hän selitti vertaukset ja piti opetuksia myös selkokielellä. Jatka lukemista Ymmärrätkö varmasti, mitä luet?→
Tässä katkelmassa Jeesus tähdentää Jumalan sanan ja sen kuulemisen tärkeyttä. Se on osittain jatkoa tai täydennystä kylväjävertauksessa alkaneelle selitykselle vertauksista ja niiden käytöstä.
Samalla tämä katkelma toimii hyvin esimerkkinä evankelistojen tavasta toimittaa materiaalia ja koostaa niistä eri aiheisia kokoelmia. Lampun lampunjalkaan laittaminen löytyy Matteuksella ja Luukkaalla yllättävissäkin yhteyksissä. Matteus rinnastaa lampun opetuslapsiin, jotka ovat sekä maailman valo että suola. Luukas taas yhdistää lampun sisäisen elämän puhtauteen. Tällaiset toimitukselliset ratkaisut eivät vähennä evankeliumien arvoa tai tee niistä epäluotettavia, koska niitä ei ole alun pitäenkään tarkoitettu tarkaksi esitykseksi Jeesuksen elämästä. Evankelistoilla on alusta asti ollut kirjoittamisessaan omat päämäärät ja aiheet, joita he ovat halunneet esitellä Jeesuksen elämästä. Niinpä yksi evankelista on koonnut saman aihepiirin puheita tai ihmeitä yhteen, kun toinen evankelista on sirotellut ne erikseen. Jatka lukemista Lamppu on tullut→
Seurakunta on kokonaisuus, joka toimii ja elää yhdessä. Se kokoaa yhteen erilaiset ihmiset ja tekee heistä perheen. Raamattu kuvaa tätä yhteyttä ihmisruumiilla, jossa jokainen osa toimii yhteiseksi parhaaksi. Jatka lukemista Yhdessä Jumalan edessä maailman hyväksi→
Rukous on uskonelämän ja seurakunnankin yksi peruspilareita. Rukous on yhteyttä Jumalaan ja siinä yhteydessä saamme kokea johdatusta ja kykyä elää hänen seuraajinaan. Rukouksessa voimme kertoa Jumalalle ilomme ja surumme. Rukouksessa voimme palvella toisia ja yhdessä toisten kanssa.
On siis ihan luonnollista rukoilla ja meidän tulisikin rukoilla. Mutta kaikki rukoukset eivät ole samalla tapaa mielekkäitä. Yksi rukous, mikä on itselläni aina jotenkin tökkinyt, on rukous herätyksen puolesta. Tässä kerronkin, miksi koen niin. Jatka lukemista Rukoile, mutta älä herätystä→
Kristillisen elämän pelisäännöt eivät ole samanlaisia kuin mihin olemme tottuneet. Määrittävänä tekijänä on siinä on rakkaus. Olemme saaneet Jumalan armon ja rakkauden omaksemme, joten sitä meidän tulee myös jakaa eteenpäin. Toisaalta juuri Jumalan rakkaus on myös suurin voimavaramme. Jatka lukemista Kulkekaa rakkaudessa→
Jumala on tehnyt puolestamme paljon. Onkin ymmärrettävää, että se voi synnyttää kiitollisuutta. Kiitollisuus toteutuu elämässämme paljon laajemmin, kuin olemme ehkä ajatelleetkaan. Jatka lukemista Kiittäkää rakkaudessa→
Kristillisen uskon lähtökohta on rakkaus. Jumalan rakkaus luomaansa kohtaan. Rakkaus, joka on valmis tekemään kaiken mahdollisen rakkaansa hyväksi. Rakkaus myös haastaa sen kohdetta. Aito rakkaus synnyttää aina uutta rakkautta. Niinpä Paavalikin kehottaa meitä elämään rakkaudessa. Jatka lukemista Elä rakkaudessa→
Kristillinen usko perustuu yhteyteen. Ensisijassa yhteys kohdistuu tietenkin Jumalaan, mutta se on myös yhteyttä ihmisiin, seurakuntaan. Jumala ei kutsu ketään yksinäisyyteen, vaan elämään elämää toisten kanssa, perheeseen. Ja tätä yhteyttä hän kutsuu meidätkin rakentamaan. Jatka lukemista Rakennu ja rakenna rakkaudessa→
Lapsena olin isälläni viikonloppuna ja yhtenä iltana teimme ruokaa. Ruokaa odotellessa aika kävi pitkäksi ja huomioni kiinnittyi karkkipussiin, joka oli päivällä ostettu kaupasta. Muistan, että se aiheutti minulle suunnatonta harmia. Halusin nimittäin karkkia, mutta en uskaltanut pyytää. Jatka lukemista Rukous saa paljon aikaan→
Kaikki tuntenevat sanonnan Jobin postia. Se on nimitys epätoivotuista, ikävistä uutisista. Sanonnan alkuperä on Raamatussa, siinä, kun viestinviejät tulevat tuomaan Jobille uutisia hänen onnettomuudestaan. Job on jäänyt elämään ihmisten puheisiin epätoivottuina uutisina.
Jobin kirja on varmasti monia mietityttävä kirja. Jollekin se voi olla jopa aika pelottava. Kirja käsittelee kysymystä, mitä todennäköisesti jokainen joutuu joskus miettimään: miksi? Miksi pahaa tapahtuu? Miksi pahaa tapahtuu viattomille ja hyville? Miksi pahaa tapahtuu minulle? Jatka lukemista Jobin postia→
