Rukous on uskonelämän ja seurakunnankin yksi peruspilareita. Rukous on yhteyttä Jumalaan ja siinä yhteydessä saamme kokea johdatusta ja kykyä elää hänen seuraajinaan. Rukouksessa voimme kertoa Jumalalle ilomme ja surumme. Rukouksessa voimme palvella toisia ja yhdessä toisten kanssa.

On siis ihan luonnollista rukoilla ja meidän tulisikin rukoilla. Mutta kaikki rukoukset eivät ole samalla tapaa mielekkäitä. Yksi rukous, mikä on itselläni aina jotenkin tökkinyt, on rukous herätyksen puolesta. Tässä kerronkin, miksi koen niin.

Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” Johannes 4:35-38

Herätys on asia, jota seurakunnissa kaivataan ja siitä myös puhutaan toisinaan paljon. Saatetaan muistella menneitä herätyksen aikoja, kun on tullut monia uskoon ja seurakunta on kasvanut. Saatetaan myös rukoilla, että sellainen herätys tulisi jälleen.

Herätystä myös odotetaan. Tarkastellaan ajan merkkejä ja saatetaan todeta, että ”Nyt näyttää siltä, että herätys on tulossa.” Tai voidaan vähän tuskastuneenakin sanoa kaanaankielisesti, että ”On kuiva aika ja maa on kovaa.” 

Jeesuksen opetuslapsilla oli ihan samanlainen ajatus. Hekin pohtivat eri tilanteissa, että joko nyt olisi se aika. Hekin odottivat, että koska alkaa tapahtua. Mutta Jeesuksen vastaus olikin yllättävä: ”Katsokaa tuonne!” Sato on jo kypsä. Jeesus sanoo, että kyse ei ole herätyksen odottamisesta, vaan näkökyvystä. Kaikki onkin jo valmista ja kohdallaan!

Tämä on täysin linjassa Jeesuksen lähetyskäskyn kanssa. Hän on lähettänyt meidät tekemään kaikista kansoista opetuslapsiaan, ei odottamaan erityisiä aikoja. Jeesuksen mukaan kylvö on jo tapahtunut ja sato on kasvanut. Jäljellä on enää sadon korjaaminen.

Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” 

Matteus 9:36-38

Jeesus puhui monessa kohtaa opetuslapsilleen käyttäen samaa vertauskuvaa sadonkorjuusta. Tämä kertoo siitä, että Jeesus oli johdonmukainen ajatuksissaan. Satoa ei todellakaan tarvitse odottaa.

Tässä tilanteessa Jeesus antaa melko yllättävän lausunnon. Hän sanoo, että satoa on paljon. Ei todellakaan ole mikään katovuosi tai erämaakausi. Maaperä ei ole lainkaan kovaa. Päinvastoin, kylvö on onnistunut yli odotusten.

Tällä Jeesus sanoo aika selvin sanoin, että herätys ei ole pelkästään mahdollinen jo nyt, vaan että se voi olla suunnattoman suuri. Ja jos ajatellaan oikeasti tilastojen nojalla maailman tilaa, niin tänäänkin tulee uskoon suunnaton joukko ihmisiä. Ja vaikka meillä länsimaissa ja Suomessa on maallistunut yhteiskunta, ei ihmisten hengellisyys ole vähentynyt lainkaan. Vaikka kiinnostus kristinuskoa kohtaan on vähenemässä, ei ihmisten tarve Jumalalle ole lainkaan vähentynyt. Tilanne on meilläkin sama kuin Jeesuksen aikana.

Herätyksen suhteen ainoaksi ongelmaksi Jeesus mainitsee tässä sen, että sadon korjaajia on liian vähän. Ihmisiä, jotka korjaavat satoa tai edes näkevät sen, on liian vähän. 

Ratkaisuksi tälle Jeesus ehdottaa rukousta. Hän ei kuitenkaan kehota meitä rukoilemaan herätystä. Hän kehottaa rukoilemaan lisää sadon korjaajia. Hän kehottaa rukoilemaan lisää niitä, jotka näkevät sadon. Hän kehottaa rukoilemaan lisää niitä, jotka osaavat mennä ihmisten joukkoon, elää elämäänsä heidän kanssaan ja johdattaa heitä samalla Jeesuksen luo.

Jeesuksen kehotus rukoilla ei ole vain tässä, vaan sillä on myös perustelunsa. Sato on Jumalan. Ensimmäiseksi se vastaa siihen, miten on mahdollista, että pellot olisivat jo kypsiä, sillä Jumala antaa kasvun. Jeesuksen omien sanojen mukaan hän itse on se siemen, joka on kylvetty ja joka tuottaa todellista kasvua.

Toiseksi se vakuuttaa meidät siitä, että kun rukoilemme lisää sadonkorjaajia, se on Jumalan mielen mukaista ja että hän varmasti vastaa siihen. Sillä vastaaminen on hänen etujensa mukaista. Eihän kukaan maanviljelijä halua, että sato mädäntyisi pellolle.

Herätys on siis täällä, jo nyt. Meidän ei tarvitse odottaa jotakin tulevaa aikaa tai ilmestystä taivaasta. Toisaalta tämä ei tarkoita sitäkään, että saamme kirkon täyteen, kun vain oikealla tavalla avaamme kirkon ovet. Kaikkina aikoina on koettu niin vastustusta kuin menestystäkin. Pietari saarnasi yhtenä päivänä ja tuhansia ihmisiä tuli kerralla uskoon. Joitain vuosia myöhemmin Paavali saarnasi samalla paikkakunnalla pitkän aikaa ja vain muutama tuli uskoon.

Mutta Paavali ei ajatellut, että Pietarin saarnasta alkanut herätys olisi loppunut. Sen sijaan hän jatkoi eteenpäin ja koki moneen kertaan vastoinkäymisiä ja onnistumisia.

Meidän ei siis tarvitse odottaa tai rukoilla herätystä. Se, mitä tarvitsemme on näkökykyä nähdä, että herätys on täällä, pellot ovat kypsiä ja että tarvitsemme lisää työtovereita, jotta selviämme siitä kaikesta.

Siispä rukoillaan. Rukoillaan näkökykyä itsellemme ja koko seurakunnalle. Rukoillaan myös uusia sadonkorjaajia ja uutta intoa. Ja lähdetään työhön yhdessä, kuten Jeesus on meidät kutsunut.