Kristillisen elämän pelisäännöt eivät ole samanlaisia kuin mihin olemme tottuneet. Määrittävänä tekijänä on siinä on rakkaus. Olemme saaneet Jumalan armon ja rakkauden omaksemme, joten sitä meidän tulee myös jakaa eteenpäin. Toisaalta juuri Jumalan rakkaus on myös suurin voimavaramme.

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee. Efesolaiskirje 6:10–20

Paavali summaa Efesolaiskirjeen lopussa opetuksensa kristittynä elämisestä kuvalla taisteluvarustuksella. Kuvaus oli tuttu Paavalin lukijoille, sillä se noudatti aika pitkälle Rooman valtakunnan sotilaan varustuksia. 

Vaikka kuvauksessa puhutaan selvästi hengellisestä taistelusta tai sodankäynnistä, se on kuitenkin aika konkreettista ja arkipäiväistäkin. Kuvauksellaan Paavali antaa meille välineitä uskonvaellukseemme. Siksi hän ehkä onkin valinnut näin räväkän kuvan meille esimerkiksi. Toisaalta herättämään ja kiinnittämään huomiomme, mutta myös osoittaman aiheen vakavuutta.

Paavali näyttää meille kolme asiaa, jotka tulee tiedostaa, jotta vaeltaa uskossamme perille saakka.

Tiedosta, että meitä vastaan hyökätään

Ensimmäiseksi Paavali kiinnittää huomiomme taisteluun. Meitä vastaan hyökätään. Hän tekee kuitenkin heti alussa selväksi, että vihollinen ei ole toiset ihmiset. Tämä on tärkeää muistaa, sillä helposti keskitymme juuri ihmisiin. Puheemme on helposti me-ne-muotoista ja uskosta osattomat tai toisin ajattelevat leimataan tavalla tai toisella vääriksi.

Muistan eräänkin julistuksen, jossa puhuja viittasi uskoa vastustaviin ihmisiin vihollisina ja suorastaan demonisina. Tällainen ajattelu ja puhe johtaa kuitenkin siihen, että alamme nähdä seurakunnan ulkopuoliset ihmiset lähinnä käännytyskohteina ja potentiaalisina uhkina uskollemme. Se on aivan päinvastaista, miten Jeesus toimi. Hän nimenomaan tietoisesti pyrki viettämään aikaa uskosta osattomien parissa, välitti heistä ja näin saikin pilkkanimen ”Syntisten ystävä”.

Paavali siis sanoo heti alkuun, että ihmiset eivät ole vihollinen, vaan Paholainen. Se vastustaa Jumalaa ja yrittää tuhota Jumalan suunnitelmat hävittämällä hänen seurakuntansa. Paavali sanoo, että taistelumme on hengellistä. Se tarkoittaa, että vastassamme ei ole ihmisten epäusko tai syntisyys, vaan meille näkymätön henkivalta, joka oikeasti taistelee Jumalaa vastaan.

Tässäkin kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa, sillä helposti ajaudumme ajatuksissamme ääripäihin, jotka eivät auta millään lailla. Ensinnäkin voimme olettaa, että mitään persoonallista pahaa ei olekaan. Paholaisen uhka ei ole todellinen, vaan maailman pahuus on seurausta ihmisen omista pahoista teoista.

Toiseksi voimme ajatella, että paha on paljon enemmän, mitä se oikeasti on. Saatamme nähdä paholaisen vaikutusta kaikessa. Vastaavasti ajattelemme, että sitä vastaan pitää taistella oikein erityisellä tavalla.

Todellisuus on näiden keskellä. Persoonallinen paha on olemassa. Se vaikuttaa maailmassa siinä missä Jumalakin. Se ei kuitenkaan ole tasavertainen Jumalan kanssa, vaan itse asiassa se on jo Jeesuksen sovitustyön tuloksena kukistettu. Siksi se yrittää valheilla ja huijauksilla harhauttaa meidät oikealta tieltä.

Pahan hyökkäys voi olla monenlaista. Sen päämäärä on kuitenkin tavalla tai toisella johtaa meidät harhaan uskostamme. Yksilöuskovan tai seurakunnan kohdalla hyökkäys voi olla jokin oikea syntiin johtava kiusaus, mutta se voi olla myös jokin harhauttava asia, mikä vie huomiomme ja voimavaramme toissijaisiin.

Tiedosta, miten pukeutua Jumalan tarjoamaan varustukseen

Toiseksi Paavali esittelee meille keinon taistella vastaan. Se on Jumalan antama taisteluvarustus. Kehotus pukeutua siihen viittaa vahvasti kasteeseen. Sellaisena se onkin yhtenevä Paavalin muissa kirjeissä esiintyvän opetuksen kanssa siitä, miten pukeudumme vanhurskauteen tai uuteen ihmiseemme.

Kielikuva ontuu tietenkin siinä, että jos se kuvaa kastetta, niin mehän olemme jo pukeutuneet eikä erillistä kehotusta tarvittaisi. Kehotus viittaakin enemmän siihen, että tiedostamme, taisteluvarustuksen olemassaolon ja mitä siihen kuuluu.

Taisteluvarustus on enimmäkseen puolustusta varten. Se viittaa edellä mainittuun hyökkäykseen puolustautumiseen, mutta myös siihen, että me emme ensi sijassa ole hyökkääjiä. Hyökkäys on jo tapahtunut ja taistelu on sen suhteen voitettu Jeesuksen työssä. Siksi emme tarvitse hyökkäysaseita.

Taisteluvarustuksesta Paavali nostaa joitain osia. Ensimmäisenä on totuus. Se on luovuttamaton osa uskoamme ja evankeliumin perusta. Maailma elää valheen vallassa, synti on rikkonut alkuperäisen luomakunnan ja Jumala on Jeesuksessa tuonut totuuden maailmaan. 

Toisena on vanhurskaus. Se viittaa ennenkaikkea Jumalan vanhurskauteen ja hänen oikeudenmukaisuuteensa. Se viittaa myös sovitukseen, siihen että meidät on Jeesuksessa sovitettu ja Jumala tulee korjaamaan koko maailman.

Kolmantena on rauhan evankeliumi. Maailmassa on synnin vuoksi sotatila. Ihmisen ja Jumalan välit ovat rikkoutuneet ja myös ihmisten keksinäiset välit ovat enemmän ja vähemmän rikki. Jumalan evankeliumi tuo tähän kaikkeen rauhan, sovinnon. Se korjaa rikkoutuneet välit ja synnyttää rakkauden.

Neljäntenä on usko, joka turvautuu kaikessa Jeesukseen. Se on sen tiedostamista, että me emme itsessämme voi välttämättä paljoa, mutta Jeesus meidän kanssamme on voittaja.

Viidentenä on pelastuksen kypärä, joka muistuttaa meitä siitä, että me olemme Jumalan lapsia, pelastetut vihollisen käsistä.

Kuudentena ja viimeisenä on Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Tämä ei viittaa niinkään Raamattuun, mikä ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen, vaan evankeliumin sanaan, jonka Jumala on antanut. Raamatussa monessa kohtaa sanotaan, miten Jumala tuhoaa vihollisensa sanallaan ja virvoittaa sanallaan omiaan. Sanallaan hän on myös luonut maan. Jumalan sana paljastaa totuuden, tuo sovituksen ja tuomion sekä uudistaa kaiken.

Paavali antaa myös ohjeen, miten tähän taisteluvarustukseen pukeudutaan. Se tapahtuu rukoillen. Paavali ei tarkoita, että rukoilemme esimerkiksi Jumalan pukevan meidän päällemme sen tai että rukouksessa kävisimme jotakin erityistä taistelua hengen maailmoissa. Sen sijaan hän tarkoittaa rukouksen olemusta, yhteyttä Jumalaan. Rukouksessa me keskustelemme kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, olemme konkreettisesti hänen edessään. Ja mitä enemmän vietämme aikaamme hänen kanssaan, sitä vahvemmin me myös olemme pukeutuneet hänen tarjoamaansa taisteluvarustukseen.

Tiedosta, miten pysyä pystyssä ja vahvana

Kolmanneksi Paavali kertoo meille miksi meidän tulee tiedostaa olevamme hyökkäyksen kohteena ja että Jumala tarjoaa meille taisteluvarustusta. Jotta voisimme taistella ja selvitä pystyssä pysyen. Että kestäisimme ja jaksaisimme loppuun saakka.

Perusta taistelulle ja pystyssä pysymisessä ei ole meissä, vaan Jumalassa. Lopulta sekä se, että olemme hyökkäyksen kohteita että sitä varten annettu taisteluvarustus ohjaavat huomiomme Häneen. Ja tämä onkin Paavalin opetuksessa hienoa. Salaisuus menestyksekkääseen uskonelämään ei ole teologisissa tutkinnoissa, ihmeellisissä armolahjoissa ja kokemuksissa tai muussa sellaisessa. Se on yhteydessä.

Siinä missä rukous, yhteys Jumalaan, on se, millä me puemme hänen antaman taisteluvarustuksen päällemme, se on myös se, mikä auttaa meidät pysymään pystyssä. Ja kyse tosiaan on yhteydessä. Yhteydessä Jumalaan ja yhteydessä toisiimme. Kun luette tämän katkelman loppuun, niin siellä tulee selvästi ilmi se, että emme rukoile Jumalaa vain omien asioidemme ja taisteluidemme vuoksi, vaan myös muiden puolesta.

Paavali kehottaa rukoilemaan hänen puolestaan. Tämän voisi muuttaa myös muotoon, että rukoilkaa toistenne puolesta. Kun teemme niin me kannamme toinen toisiamme, kuljemme yhteisessä rintamassa.