Elä rakkaudessa

Kristillisen uskon lähtökohta on rakkaus. Jumalan rakkaus luomaansa kohtaan. Rakkaus, joka on valmis tekemään kaiken mahdollisen rakkaansa hyväksi. Rakkaus myös haastaa sen kohdetta. Aito rakkaus synnyttää aina uutta rakkautta. Niinpä Paavalikin kehottaa meitä elämään rakkaudessa.

Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Efesolaiskirje 4:25–5:2

Elä rakkaudessa pysymällä totuudessa

Ensimmäiseksi Paavali kehottaa pysymään totuudessa. Valheesta luopuminen ei tarkoita vain sitä, että ei valehtele, vaan se viittaa tässä laajemminkin asenteisiin ja koko elämään. Kehotus rinnastuu Paavalin usein antamaan ohjeeseen luopua entisestä elämästä. 

Entinen elämämme Jumalan valtakunnan ulkopuolella perustuu valheeseen, vaikka emme erityisesti olisikaan valehdelleet. Kun elämme erossa Jumalasta emme elä elämäämme, kuten se on tarkoitettu. Elämämme on siis tavallaan näennäistä, valetta.

Valheesta luopumisen vastapainoksi Paavali kehottaa puhumaan keskenämme totta. Tämä rinnastuu valheesta luopumisen kanssa siinä, että erityisesti meitä kehotetaan puhumaan totta uskonveljien ja -sisarten kanssa. Se ei tietenkään tarkoita, että uskosta osattomille saisimme valehdella, miten tahdomme.

Totuuden puhumisessa onkin sama ajatus kuin valheesta luopumisesta. Se ei tarkoita vain sitä, että puhumamme asiat pitävät paikkansa. Totuus on sitä laajempi käsite. Meidän tulee puhua totuutta, oikeita asioita, tärkeitä ja rakentavia asioita. Samantapaisesta on kyse tämän jälkeen, kun Paavali kehottaa meitä puhumaan sitä, mikä on hyvää ja hyödyllistä kuulijalle.

Totuudessa pysymiseen liittyy myös Paavalin opetus vihastumisesta. Mielenkiintoista on, että hän ei kiellä meitä vihastumasta tai riitelemästä. Saatamme helposti ajatella, että tällaiset negatiiviset tunteet olisivat väärin, mutta eivät ne ole. Ne ovat luonnollisia tapoja reakoida ja niiden peittäminen olisi tavallaan valehtelemista.

Pääasia vihastumisen ja riitelyn kohdalla on, että pyritään pitämään maltti ja järki mukana, niin että se ei johda syntiin. Vaikka vihastuisimmekin, meidän tulee pyrkiä solmimaan riitamme. Paavalin ohje sopia riidat ennen nukkumaanmenoa on ohje, jota nykyaikanakin voitaisiin suositella. Nukkuminen nimittäin tavallaan sementoi tilanteita ja yön jälkeen voi olla vaikeampi lähteä hakemaan sovintoa. Ja kyllähän sitä nukkuukin paremmin, kun riidat on ennen sitä sovittu.

Elä rakkaudessa tekemällä hyvää

Toiseksi Paavali kehottaa tekemään hyvää. Hän ottaa esimerkiksi varkaan, jonka tulee varastamisen sijaan tehdä töitä ansaitakseen toimeentulonsa. Tämä on ihan päivänselvä ohje. Mutta tälläkin kertaa Paavalilla on suurempi kuva mielessä. Ensinnäkin Paavali puhuu hyväntekemisestä, ei vain työstä, josta saadaan toimeentulo. Kehotus koskee siis rikkovan ja vahingoittavan toiminnan muuttamista rakentavaksi ja korjaavaksi. Toiseksi varastaminen voidaan nähdä tässä yleisenä pyrkimyksenä päästä elämässä helpommalla toisten kustannuksella.

Vielä Paavali laajentaa ja perustelee kehotustaan. Varkaan ei tule lopettaa varastamista ja alkaa tekemään töitä vain ansaitakseen toimeentuloaan ja ollakseen jälleen kunnon kansalainen. Paavalin mukaan tulee mennä vielä pidemmälle. Työn tekemisen päämääränä on toisten auttaminen, jotta olisi jotain, jota voi antaa tarpeessa oleville.

Paavalin ohje hyväntekemiseen on lähellä John Wesleyn laatimia yleisiä ohjeita. Ja ehkä Wesley olikin ajatuksen löytänyt juuri tästä. Wesley laati yleiset ohjeet metodistisille pienryhmille säännöksi. Ne ovat: 1. Älä tee pahaa, 2. Tee hyvää ja 3. Pysy Jumalan rakkaudessa. Wesleyn ajatus siis oli sama kuin Paavalillakin. Ei riitä, että olemme tekemättä pahaa, vaan meidän tulee myös tehdä hyvää.

Kehotuksessaan hyvän tekemiseen Paavali vetoaa Pyhään Henkeen, joka on annettu meille sinetiksi. Se viittaa tietenkin siihen, että uskoon tullessamme ja uudestisyntyessämme me saamme Jumalan Pyhän Hengen. Jumala itse Pyhässä Hengessä asuu meissä. Se toimii sekä vakuutena, että olemme pelastettuja, mutta myös voiman lähteenä Jumalan tahdon mukaisessa elämässä.

Pyhän Hengen sinetti on kuin Jeesus-paita tai kalamerkki auton puskurissa. Tällainen ulkoinen merkki, joka kertoo, että olemme uskossa, tuo samalla myös hieman erityisemmän vastuuntunteen siitä, että pitää käyttäytyä ihmisiksi. Kalamerkin autoonsa laittanut henkilö harvemmin haluaa törppöillä tahallaan liikenteessä. Samoin Jeesus-paita päällä koittaa olla mahdollisimman fiksusti.

Elä rakkaudessa olemalla lempeä

Kolmanneksi Paavali kehottaa meitä olemaan lempeitä. Ystävällisyys ja lempeys tarkoittavat, että pyrimme aidosti noudattamaan Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäisiämme. Meidän tulisi pyrkiä rakentamaan rauhaa ja antamaan anteeksi. 

Tämä kehotus muistuttaa meitä siitä, että kyse ei ole vain tunteista. Muutenhan olisimme pulassa, sillä on ihan mahdotontakin rakastaa jokaista tunnetasolla. Rakkaus on paljon muutakin kuin tunnetta. Jopa parisuhteessa se on yhtä lailla tietoinen päätös kuin tunnekin. Ollaksemme lempeitä ja rakastavia, meidän on päätettävä pyrkiä olemaan sellaisia. Meidän tulee opetella ja harjoitella sitä. Lisäksi voimme rukoilla Jumalaa, että hän opettaisi meitä rakastamaan, kuten hän rakastaa meitä.

Ja tämä johtaakin meidät Paavalin hienoon loppuhuipennukseen. Kaikki nämä kehotukset eivät ole pelkästään käskyjä ja taakkoja meille, vaan samalla Paavali opettaa meitä siitä, millainen Jumala on. Tässä katkelman lopuksi Paavali perustelee kehotuksiaan sillä, että Jumala on antanut meille anteeksi ja rakastanut meitä. Hän on juuri kaikkea sitä hyvää, mitä Paavali kehottaa meitä tavoittelemaan.

Jumala puhuu meille vain totta. Hän haluaa antaa meille parastaan. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Hän rakastaa. Hän on ottanut meidät lapsikseen ja on antanut oman Poikansa uhriksi meidän edestämme, että meillä olisi todellinen elämä.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *