Nuorena radikaalina uskovana pidin teologiaa saatanan eksytyksenä. Sana toi mieleeni välittömästi liberaaliteologian ja uskon vesittämisen.
Olen huomannut, että tämänkaltainen ajatus on yllättävän yleinen. Ainakin siinä muodossa, että tavallinen kristitty ei tarvitse teologiaa, se on vain viisaiden ja oppineiden teoreettista pohdiskelua.
Itse olen sittemmin tullut toisiin aatoksiin. Teologia ei ole pelkästään käytännöllistä, vaan myös elintärkeää. Uskon sisältö, se, miten sen kerromme, on jo itsessään teologiaa.
Ilman teologiaa olisimme uskomme suhteen sanattomia ja hukassa. Emme pystyisi puhumaan Jeesuksen jumaluudesta tai kolminaisuudesta., emme uskon tärkeydestä pelastuksen suhteen emmekä ylipäätään uskosta.
Toki teologiaa voi käyttää väärinkin. Oikeastaan voisikin sanoa, että teologia on työkalu, jota voi käyttää rakentamiseen tai rikkomiseen. Tärkeää on se, miten sitä käytetään.
Ytimessä tulisi aina olla Kristus ja hänen työnsä ja olemuksensa. Jos teologia auttaa meitä ymmärtämään paremmin uskoamme ja tuntemaan enemmän Jumalaa sekä rakastamaan lähimmäistämme, se on oikeaa teologiaa. Silloin se täyttää tehtävänsä.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 4/16.
