Luultavasti ainakin enemmistö kirkossakävijöistä on tottunut uskontunnustuksiin. Vähintäänkin Apostolinen uskontunnustus lähtee jo selkärangasta, kun se jumalanpalveluksessa yhteen ääneen lausutaan.Valveutuneemmat tietävät, että Apostolinen uskontunnustus ei ole suinkaan ainoa, vaan niitä on loppujen lopuksi aika monta. Uskontunnustusten kärkenä ovat niin kutsutut ekumeeniset tai yleiset uskontunnustukset, joihin Apostolinen uskontunnustuskin kuuluu. Muut siihen kuuluvat ovat Nikean uskontunnustus ja Athanasiuksen uskontunnustus.
Nämä ovat yleisiä uskontunnustuksia, koska ainakin jollain tasolla lähes kaikki kristilliset kirkot hyväksyvät ne. Pieniä erimielisyyksiäkin on. Esimerkiksi itäistä ja läntistä kristillisyyttä erottaa Nikean tunnustuksessa kysymys siitä, lähteekö Pyhä Henki vain Isästä vaiko sekä Isästä että Pojasta.
Viime kesänä vuosikonferenssissa saimme kuulla, että Metodistikirkko ei perinteisesti hyväksy Athanasiuksen uskontunnustusta, koska jo aikoinaan John Wesley jätti sen pois. Koska kyseinen tunnustus käsittelee kolminaisuusoppia, voi luonnollisesti nousta kysymys, kieltääkö Metodistikirkko kolminaisuusopin.
Vastaus on ei. John Wesley, kuten nykyiset metodistitkin uskovat kolminaisuuteen. Metodistikirkon ensimmäinen uskonkappalekin kuuluu näin:
On olemassa vain yksi elävä ja tosi Jumala; hän on ikuinen, hänellä ei ole ruumista eikä hän ole jakautunut osiin, hänellä on ääretön valta, viisaus ja hyvyys, hän on kaiken, sekä näkyvän että näkymättömän, luoja ja ylläpitäjä. Tässä jumalaykseydessä on kolme persoonaa, jotka ovat samaa olemusta, valtaa ja ikuisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Metodistikirkko hyväksyy siis perinteisen näkemyksen kolminaisuudesta. Sama näkemys esitetään myös Athanasiuksen tunnustuksessa. Wesleyn – nykyisen Metodistikirkon – ongelma osuu tunnustuksen vaatimukseen:
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Vaikka Wesley piti Athanasiuksen tunnustuksen kolminaisuuskuvausta parhaana näkemänään, hän ei voinut hyväksyä näkemystä, jonka mukaan henkilöt, joilla on väärä käsitys ja usko kolminaisuudesta, joutuvat kadotukseen. Sehän tarkoittaisi, että lopulta vain korkeasti kouluttautuneet teologit voisivat pelastua.
Wesleyn mukaan usko ei ole vain tiedollista järkeilyä, vaan sydämen asenne. Usko on suhde Jumalaan, ei asioiden uskomista todeksi. Siksi emme voi asettaa rajoituksia pelastukselle jonkin asian tietämisen mukaan, kun kyse on ennen kaikkea uskosta Jeesukseen pelastajana.
Miksi ei voisi olla yksi Jeesuksen Kristuksen seurakunta, Jeesus pitäisi olla pääasia eikä eri kuppikunnat. Itse en kuulu mihinkään seurakuntaan koska en pidä minkään seurakunnan toimintoja toistaan parempana . Joten luen ja rukoilen itsekseni. Kaikki yhdessä olisi suurempi voima.
Paikalliset seurakunnat ja erilaiset kirkkokunnat muodostavat yhdessä Kristuksen kirkon. Näkyvä kristittyjen hajaannus ei muuta sitä. Seurakunnan valitseminen ja seurakuntayhteys ei tarkoita, että arvottaisi yhden seurakunnan muita paremmaksi, vaan se on osallistumista seurakunnan yhteyteen. Vaikka toki voimme uskossamme elää ilmankin seurakuntayhteyttä, niin ei kuitenkaan ole tarkoitus. Meidät on kutsuttu yhteen, perheeksi, jonka Pyhä Henki yhdistää.