Ehkä oletkin kuullut Roska päivässä -liikkeestä. Sen idea on kannustaa ihmisiä keräämään ainakin yksi roska päivässä ja pistämään se roskiin. Siis pitämään huolta yhteisestä luonnosta. Jatka lukemista Roska kerrallaan
Aihearkisto: Ajatus
Heräteostoksia
Ensimmäisellä palkallani nuorena ostin kopiokoneen. Ison kopiokoneen. Se ei meinannut mahtua autoon ja kotiovestakin saatiin se sisälle vain vaivoin. Sittemmin se jäi minulla turhaksi ja vanhempani kaikessa hiljaisuudessa lahjoittivat sen pois. Jatka lukemista Heräteostoksia
Tuhat ovea, lukemattomasti mahdollisuuksia
Kun olin tullut uskoon aloin ajatella, että minun pitäisi evankelioida ihmisiä. Ujona ja introverttinä miehenalkuna tämä aiheutti minulle kuitenkin ongelmia. En oikein tiennyt, miten minun pitäisi sanomani kanssa ihmisiä lähestyä. Enkä ollut varma uskallanko.
Oletko historiantekijä?
Kun joku tekee jotakin merkittävää sanotaan usein, että hän tekee historiaa. Jonkun toisen merkittävän teon tai tapahtuman yhteydessä saatetaan puhua siitä, että muutetaan historiaa. Jopa kaikkein kekseliäimpien ja uudistusmielistenkin kohdalla käytetään näitä samoja sanoja. Jatka lukemista Oletko historiantekijä?
Oletko valmis?
Muutin Säteen kanssa kesäkuun lopulla Turkuun. Yksi ensimmäisiä uutisia, mitä uudessa kotikaupungissani kuulin, oli että täällä on hiippailija.
Joku murtautuu öisin ihmisten asuntoihin. Yllättävintä tässä on se, että kyseinen hiippailija pääsee asuntoihin sisälle ilmeisesti omalla avaimellaan. Kevään aikana poliisille on ilmoitettu yli 20 tapausta hiippailijasta.
Kasvetaan yhdessä
Aloitin syyskuussa Mestarivalmentaja-koulutuksen. Olen siinä mukana muutaman muun kirkkomme pastorin kanssa. Mestarivalmentaja on johtamistaidon kurssi, joka on räätälöity esimerkiksi pastoreita varten.
Tuoretta uskoa
Lämpötilaan kuulemma tottuu kahdessa viikossa. Siis jos on helle tai kova pakkanen, niin se muuttuu siedettävämmäksi ajan kuluessa. Jatka lukemista Tuoretta uskoa
Treenaamassa
Kyllästyin kesän aikana viimein siihen, että minulla on niin huono kunto, ja syyskuun alussa aloitinkin juoksukoulun. Ainoana motiivinani oli tosiaan vain kuntoremontti, jolle toivoin kannustusta juoksukoulun osallistumismaksusta ja juoksuryhmän sosiaalisesta paineesta.
Ajattelin, että syyskausi tulee olemaan luultavasti vaikea ja joudun kamppailemaan itseni kanssa treeneihin menossa. Treenit oletin suorittavani läpi mahdollisimman helpolla tavalla, kunhan jotenkin niistä selviytyisi. Että voisi sitten sanoa juosseensa.
Mutta parin juoksuviikon jälkeen huomasin jotakin erikoista. Aloinkin innostua. Eräänä päivänä yllätin jopa itseni pohtimasta, että menisinkö itsekseni juoksemaan. (En mennyt, sen sijaan vein koiran pitkälle kävelylenkille.)
Samalla huomasin, että aloin asettaa itselleni päämääriä. Jos vaikka jossain vaiheessa, ehkä jo ensi vuonna, voisi juosta vaikkapa puolimaratonin. Ajatuksena tämä ei ollut uusi, mutta suhtautumistapani oli. Aiemmin ajattelin, että kehitystä pitäisi tulla nopeasti ja maratonille ensi sitten ensiviikolla.
Nyt sen sijaan tuntuu hyvältä juosta pienempiä lenkkejä ja pikku hiljaa kasvatella kuntoa, jotta jonain päivänä sitten jaksaisi juosta pidempäänkin.
Hengellisessä elämässä on hieman samaa. Raamattu kehottaa meitä kilpailemaan, pyhittymään ja kasvamaan. Tämä ei onnistu ilman harjoitusta ja opettelua. Eikä se ole myöskään nopeaa. Joku onkin sanonut, että oppiminen on paljon hitaampaa kuin nopeampaa. Siksi ei pidä kiirehtiä.
Siunausta syksyyn!
Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 3/2014.
Eläimellistä rakkautta
Saimme koiran viime marraskuussa. Koira on ehtinyt antaa minulle jo useita hyviä opetuksia puhumattakaan siitä, että sen ulkoiluttamisen varjolla olen tavannut paljon uusia ihmisiä.