Aloitin syyskuussa Mestarivalmentaja-koulutuksen. Olen siinä mukana muutaman muun kirkkomme pastorin kanssa. Mestarivalmentaja on johtamistaidon kurssi, joka on räätälöity esimerkiksi pastoreita varten.

Kurssi perustuu Jyväskylässä sijaitsevan Tiimiakatemian menetelmiin. Tutustumiskerralla selvisi, että menetelmät ovat erikoiset. Heillä on nimittäin koulu, jossa ei ole opettajia tai oppitunteja.

Liiketaloutta opiskelevat opiskelijat oppivat käytännössä ohjaajien valmennuksessa. Teoria muuttuu käytännöksi välittömästi.

Tutustumiskerralla viitattiinkin Jeesukseen ja siihen, miten hänen menetelmänsä sivusivat aloittamani koulutuksen menetelmiä.

Jeesus koulutti seuraajiaan kolmen vuoden ajan. Hän ei pitänyt niinkään luentoja tai oppitunteja, vaan näytti omalla esimerkillään, miten asioita tehdään. Sitten hän lähetti oppilaansa harjoittelemaan käytännössä.

Nykyään seurakunnissa toimitaan toisella tapaa. Jumalanpalvelus koostuu esiintyjistä ja yleisöstä. Suurin interaktiivisuus toteutuu yleensä kirkkokahveilla. Jos sellaisia on.

Mutta mitä jos pyrkisimmekin seurakunnissamme Jeesuksen malliin? Alkaisimmekin korostaa yhteisöllisyyttä ja jokaisen panosta. Paavalihan kirjoitti, että kun tulemme yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa.

Nykyisessä jumalanpalveluskäytännössä sille jää kovin vähän toteutumisvaraa.

Mitä jos seurakunta olisikin sellainen, että jokainen tulisi siellä kuulluksi? Mitä jos sinäkin voisit osallistua?

Julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 4/2013.