Kun olin tullut uskoon aloin ajatella, että minun pitäisi evankelioida ihmisiä. Ujona ja introverttinä miehenalkuna tämä aiheutti minulle kuitenkin ongelmia. En oikein tiennyt, miten minun pitäisi sanomani kanssa ihmisiä lähestyä. Enkä ollut varma uskallanko.

Samoihin aikohin aloin käymään eräässä seurakunnassa ja sen nuortenilloissa. Seurakunnan nuortentoiminnassa tapahtui juuri silloin muutoksia, kun iso osa vakionuorista muutti pois tai jäi jostakin muusta syystä pois toiminnasta. Samalla uusia nuoria tuli mukaan.

Näin meille syntyi oma, tiivis nuortenporukka. Meilläkin mieleen tuli evankeliointi. Paikkakunnalla järjestettiin joka vuosi rock-tapahtuma ja päätimme osallistua siihen. Niinpä järjestimme kaiken, kysyimme luvat, hankimme pöydän ja kahvitustarpeet ja tapahtumapäivänä menimme paikalle.

Tarkoitus oli jakaa tapahtuma-alueella kahvia ja jutella ihmisten kanssa. Etukäteen olin vähän jännittänyt sitä ja ollut hieman epäuskoinenkin, mitä siitä seuraa. Illasta muodostui kuitenkin erittäin mukava. Saimme jutella monien kanssa, ihan uskonasioistakin. Jopa minä sain muutaman kerran avatuksi suuni.

Tuon illan jälkeen järjestimme vielä pari kertaa samantapaisen tempauksen rock-tapahtumissa ja kaupunkimme torilla viikonloppuiltana.

Nuo kokemukset olivat omiaan muuttamaan käsityksiäni evankelioinnista. Uskonelämäni alkuaikana ajattelin paljon teknisemmin. Uskosta osattomat ihmiset ovat evankelioinnin kohteita ja tavallaan jopa vihollisia, jotka täytyy voittaa. Tässä taistelussa aseinamme ovat monenkirjavat traktaatit ja raamatulliset iskulauseet.

Kirkkomme vuosikonferenssi on lähestymässä. Sen teema on Tuhat ovea. Nimen yksi viittaus on evankeliointiin. Ei kuitenkaan sellaiseen evankeliointiin, mitä itse joskus ajattelin.

Se viittaa evankeliointiin, jossa kohtaamme ihmiset ihmisinä, lähimmäisinä. Se viittaa evankeliointiin, jossa emme näe uskosta osattomia voitettavina kohteina, vaan henkilöinä, jotka etsivät.

Oma kotiovesi, tilanteesta riippuen kumpaan suuntaan vain katsottuna, on ovi kirkkoon ja samalla lähetyskentälle. Jumalanpalvelus alkaa kotoa ja se jatkuu, kun astut kotiovestasi ulos.

Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti me olemme lähettiläitä, Jumalan valtakunnan edustajia. Ovemme on ovi maailmaan, mutta samaan aikaan maailmassa oleville se sama ovi voi olla ovi Jumalan luo.

Mietipä sitä, kun seuraavan kerran lähdet ulos.

Julkaistu Rauhan Sanomia -lehdessä 3/2012.