Psalmi 29; Jesaja 6:1–8; Roomalaiskirje 8:12–17
Tämän, Pyhän Kolminaisuuden päivän, teksteissä on esillä Jumala. Häntä kuvaillaan ja kohdataan niissä monella tapaa. Niinpä katsomme Jumalan eri puolia ja sitä, miten Jumalan kolminaisuus näkyy meidän kaikkien elämissämme. Samalla korostuu Jumalan suuruus ja käsittämättömyys. Olemme tänään pyhän Jumalan edessä. Jos sanot, että ymmärrät hänet, et oikeasti tunne häntä lainkaan.
Ihmeellinen Luoja
Ensimmäisessä tekstissämme, Psalmissa 29, kuvataan Jumalan suuruutta ja voimaa. Se näkyy hänen luomakunnassaan ja hänen vaikutuksessaan siinä. Jumala on luoja ja ylläpitäjä. Luomakunta, maailmankaikkeus, jota me asutamme, on paras todistus Jumalan suuruudesta. Maailmankaikkeuden halkaisija on vähintään 46,5 miljardia valovuotta. Siis valolla, joka kulkee noin 300 000 kilometriä sekunnissa, kestää tuo aika kulkea sen reunalta toiselle. Tosin, joidenkin teorioiden mukaan maailmankaikkeus laajenee kaiken aikaa tai on jopa ääretön. 46,5 miljardin valovuodenkin kokoisena se on niin suuri, että kukaan meistä ei pysty sitä käsittämään. Tässä maailmankaikkeudessa on ehkä jopa 300 000 triljoonaa tähteä, eli numero kolme ja sen jälkeen 23 nollaa. Sekin on niin suuri lukumäärä, että emme pysty sitä suhteellistamaan, niin että sen ymmärtäisimme.
Toisaalta maailmankaikkeus sisältää myös äärimmäisen pieniä osasia. Kaikki näkemämme koostuu atomeista, jotka ovat alkuaineiden pienimpiä osasia. Yhdessä hiekanjyvässä, jonka hädintuskin näkee paljaalla silmällä, on kymmenen triljoonaa atomia, siis luku 1 ja sen jälkeen 19 nollaa. Mutta atomitkin koostuvat vielä pienemmistä osista, joita kutsutaan alkeishiukkasiksi eli kvarkeiksi. Kvarkit ovat niin pieniä, että emme oikeastaan edes tiedä, kuinka pieniä ne ovat tai voiko niitä edes mitata. Eli jos maailmankaikkeuden suuruus ylittää käsityskykymme rajat, maailmankaikkeuden pienuus on vähintään yhtä käsittämätön.
Jumala on luonut tämän kaiken. Hän on ottanut huomioon ne kaikkein pienimmät osaset, mutta hän on myös äärettömästi suurempi kuin koko maailmankaikkeus. Ja puhumme vasta erilaisista kokoluokista. Pelkästään meidän Maa-planeettamme on täynnä kaikenlaisia ihmeellisiä asioita. On hyvin yksinkertaisista kemikaalisista yhdisteistä todella monimutkaisiin kokonaisuuksiin.
Kaikki se kertoo Jumalan käsittämättömästä suuruudesta ja ihmeellisyydestä. Hänen kyvyistään ja voimastaan. Hänen älykkyydestään. Hänen taiteellisuudestaan ja jopa huumorintajustaan.
Armollinen Pelastaja
Toinen tekstimme, Jesajan kutsunäky, kertoo siitä, miten Jumala on armollinen. Luojana hän rakastaa luomaansa. Hän tahtoo sille hyvää ja pyrkii myös saamaan sen aikaan. Siitäkin huolimatta, että me ihmiset olemme kääntäneet selkämme hänelle ja hylänneet hänet, Jumala ojentaa kättään meitä kohti, jotta voimme tarttua siihen.
Jesajan kokemuksessa hänen syntinsä oli se, mikä erotti hänet Jumalasta. Hän ei kokenut, että Jumala itse on vihainen tai vaarallinen. Enemmänkin voisi ajatella, että Jumalan suuruus ja pyhyys on jotakin, jonka edessä synti ei kestä. Jumalan armo ja rakkaus näkyy siinä, että hän toi ratkaisun Jesajan ahdinkoon.
Samalla tapaa Jumala on ratkaissut koko ihmiskunnan syntiongelman. Hän syntyi Pojassaan ihmiseksi ja eli meidän joukossamme täyttäen Jumalan tahdon puolestamme, kuollen ristillä meidän edestämme ja lopulta nousi kuolleista ja astui taivaisiin meidän edeltäjänämme.
Paavali kirjoittaa eräässä kirjeessään, että Jumala teki tämän kaiken, kun vielä olimme syntisiä, kun vihasimme Jumalaa. Se on äärimmäinen osoitus Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta. Hän oli valmis kärsimään meidän tähtemme ja antamaan itsensä meidän edestämme voittaakseen meidät takaisin, vaikka me emme sitä edes tahtoneet.
Läheinen Puolustaja
Kolmannessa tekstissä Roomalaiskirjeessä puhutaan Pyhästä Hengestä, joka Jeesuksen mukaan on annettu meille puolustajaksi. Ja niin hänet tässäkin kuvataan Henkenä, joka tekee meistä Jumalan lapsia. Se viittaa läheiseen yhteyteen. Jumala, joka toi tyhjästä olevaksi äärettömän suuren maailmankaikkeuden ja viisaudellaan järjesti sen kaikkein pienimmätkin hiukkaset, haluaa meidän olevan samaa perhettä hänen kanssaan. Ei puolituttuja, joita tervehditään pikaisesti kadulla, ei kavereita, joita nähdään silloin tällöin, vaan perhettä, jonka kanssa eletään yhdessä ja jaetaan ilot ja surut.
Toki Jumalan lapsena oleminen tuo myös vastuuta, mutta siinäkin Pyhä Henki auttaa opettaen ja vahvistaen. Jumalan armon kohteena oleminen tuo myös meille tehtävän, kuten kävi Jesajallekin, mutta siinäkin Pyhä Henki auttaa vahvistaen ja johdattaen. Mutta ennen kaikkea Jumala odottaa, että me annamme kunnian hänelle, ja hän antaa meille voiman ja siunaa meitä rauhalla.
