Vanhaa testamenttia lukiessa Jumalan toiminta saattaa herättää kummastusta. Hän tuntuu olevan äkkipikainen ja ailahteleva. Ero Uuden testamantin antamaan jumalakuvaan on niin suuri, että jotkut ovat jopa alkaneet ajatella, että kyse on eri jumalista.Yksi tällaisista hämmennystä herättävistä kohdista löytyy 2. Moos. 4:24–26:

Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: ”Sinä olet minun veriylkäni.” Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi ”veriylkä” puhuessaan ympärileikkauksesta.

Tässä katkelmassa Mooses on perheineen lähtenyt kohti Egyptiä Jumalan käskyn mukaisesti. Vain hetkeä aikaisemmin Jumala ja Mooses ovat keskustelleet ystävälliseen sävyyn. Niinpä tämä öinen tapahtuma tuntuu jopa mielivaltaiselta.

Onko Jumala oikeasti ailahteleva ja epäluotettava kaveri, joka voi hyökätä heti, kun käännät hänelle selkäsi, vai onko kyse jostakin muusta?

Ensinnäksi on varmaan hyvä todeta, että katkelma on vaikeaselkoinen ja monet kommentaaritkin nostavat tällä kohtaa esiin suuren kysymysmerkin. Joitakin vastauksia on onneksi saatu kaivettua esiin.

Ensimmäinen silmiinpistävä yksityiskohta liittyy ympärileikkaukseen. Mooseksen poika oli ympärileikkaamaton. Jo tuohon aikaan ympärileikkaus oli tapa ja se suoritettiin, kuten Mooseksen laissakin se määrätään, 8. päivänä pojan syntymästä.

Ympärileikkaus annettiin alunperin Aabrahamille liiton merkiksi ja sitä pitäisi noudattaa aina. (1. Moos. 17) Mooseksen poika tuskin oli tuossa vaiheessa vastasyntynyt, eihän kukaan olisi tuolloin lähtenyt pitkälle ja mahdollisesti vaarallisellekin matkalle vastasyntyneen ja äidin kanssa. Poika oli siis jätetty ympärileikkaamatta.

Se, että Sippora tuntuu heti tajuavan tilanteen ja osaa toimia sen mukaan, kertoneekin siitä, että ympärileikkauksesta oli ollut puhetta. Se ehkä jopa aiheutti syyllisyydentuntoa. On arveltu, että Sippora midianilaisena olisi vastustanut heprealaisen Mooseksen toivetta ympärileikata poikansa. Mooses olisi suostunut vaimonsa tahtoon kunnioituksesta appeaan kohtaan.

Koska ympärileikkaus ratkaisi tilanteen, nousee esille toinen kysymys, mikä saattaa olla vastauksen avain. Mooses sai Jumalalta tehtävän vapauttaa kansansa Egyptin orjuudesta ja johdattaa heidät luvattuun maahan. Toisin sanoen Mooses kutsuttiin sekä kansan uskonnolliseksi että poliittiseksi johtajaksi.

Mooseksen jälkeen kenelläkään muulla ei Israelissa ollut enää samankaltaista valtaa. Ei edes hänen seuraajallaan Joosualla. Mooseksen asema nosti hänet erityiseksi esikuvaksi kansalle. Vanhan testamentin puolella kansan johtajan asema esikuvana korostuu. Usein kansaa rangaistaan kuninkaan teoista tai kuninkaan pahuus kuvaa myös kansan pahuutta, kun hän johtaa kansan tekemään samaa pahaa.

On siis selvää, että Mooseksen tulisi kansan johtajana olla mahdollisimman hyvä esikuva. Niinpä on ymmärrettävää, että ympärileikkaamaton poika tuli ikään kuin synniksi Moosekselle. Mooses oli paljosta vastuussa ja siksi häneltä myös odotettiin paljon.

Mutta miksi Jumala ei olisi voinut vain mainita asiasta Moosekselle, kun he keskustelivat keskenään sen sijaan, että lähdettiin näin rajuille teille? Olen usein ajatellut, että Vanhan testamentin kertomukset ovat kuin äärimmäisen vahvaa mehutiivistettä. Kertomusten taustalla on suunnaton määrä tietoa, jota ei ensisilmäyksellä näe. Tämä on luultavasti yksi niistä lukuisista Raamatun kertomuksista, jotka toimivat tässä hyvänä esimerkkinä.

Syy Jumalan toimintaan oli, että Mooses tiesi tehneensä väärin. Maininta ei olisi auttanut. Niinpä Jumala joutui turvautumaan äärimmäiseen keinoon, joka palautti Mooseksen ruotuun. Meille huojennukseksi voimme myös todeta, että tämä kertomus ei kuvaa Jumalan yleistä toimintaa. Hän ei todennäköisesti pyri tappamaan sinua ensi yönä, koska sinulla on selvittelemättömiä asioita. Sen sijaan tästä voimme oppia sen, että joskus Jumala voi asettaa meidät tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä, jotta joudumme myöntämään ja käsittelemään asian, joka elämässämme on väärässä.

Artikkeli on julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 5/15.