Joulu on odotuksen aikaa. Adventin aika on erityisesti lapsille joulun lähtölaskenta, jota seurataan joulukalenterin luukkuja avaamalla. Kirkkovuodessa adventin aika on lähestymistä jouluun, joka on Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla. Jeesuksen syntymäpäivä.
Kristittyjen mielissä palataan aikaan, jolloin tapahtui maailmanhistorian suurin ihme: Jumala syntyi ihmiseksi.
Joulu ei kuitenkaan ole pelkkää menneisyyteen katsomista. Odotus ei suinkaan ole vielä ohi, sillä Jeesus palaa takaisin! Edelleen on voimassa Jeesuksen antama kehotus valvoa ja odottaa.
Meille tämä merkitsee sitä, että jatkamme matkaamme ja pyrimme toteuttamaan Jeesuksen meille antamaa tehtävää. Seurakunnassa tämä toteutuu, kun kokoonnumme yhteen seurakunnan tilaisuuksiin. Niissä saamme virvoittua yhteisestä uskosta sekä rohkaista ja kannustaa toinen toistamme jatkamaan. Seurakunta on varustamo, josta saamme eväitä uskonelämäämme.
Mielestäni on myös sopivaa, että joulu on niin lähellä vuoden vaihdetta. Se kuvaa hyvin näitä kahta joulun merkitystä: Jeesuksen syntymistä ihmiseksi ja hänen paluutaan. Jeesuksen syntymä muutti koko maailmanhistorian. Sen vaikutukset tuntuvat edelleenkin, jopa niissä, jotka eivät häneen usko. Jos ei muuta, niin vuosilukumme on alituinen muistutus siitä, mitä tapahtui noin kaksituhatta vuotta sitten.
Samalla vuoden vaihtuminen kuvaa osuvasti sitä, mitä Jeesuksen paluu merkitsee. Sen vaikutus maailmaamme ja elämäämme on vielä suurempi, kuin hänen syntymänsä. Uutta vuotta lähestyttäessä ja sitä aloitettaessa, voimme pohtia, mitä Jumala on varannut meille. Eikä pelkästään, mitä on tulossa, vaan mitä Jumalan armo tarkoittaa elämässämme jo nyt.
Raamatun mukaan ihminen, joka uskoo Jeesukseen, on uudestisyntynyt. Hän on uusi luomus Kristuksessa. Hän on saanut aivan uuden alun elämässään. Uuden mahdollisuuden. Siitä joulu ja uusi vuosi niin osuvasti kertovat.
Julkaistu Rauhan Sanomia -lehdessä 6/2012.
