Mark. 15:40–47

Jeesus on kuollut. Ennen varsinaista siirtymistä hautauskertomukseen Markus mainitsee vielä, että jonkin matkan päässä ristiinnaulitsemispaikalta oli tilannetta seuraamassa kolme naista, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana jo Galileassa. Maininta on johdanto hautaus- ja ylösnousemuskertomuksille ja se kertoo, että he olivat Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia.

Naisten maininta on erittäin painava todiste sen puolesta, että Markuksen kertomus perustuu todellisiin tapahtumiin. Tuona aikana juutalaisten keskuudessa naisten todistuksella ei ollut oikeastaan mitään arvoa esimerkiksi oikeudenkäynnissä. Ei siis ollut mitään erityistä syytä mainita naisia ylösnousemuksen ensimmäisinä todistajina. Päinvastoin, tieto on ollut ensimmäisille kristityille kiusallinen. Parempi ja aikalaisten mielestä vakuuttavampi todistus olisi ollut, jos kyseessä olisi ollut miehiä. Mutta koska Markus mainitsee naiset, se viittaa todelliseen yksityiskohtaan ja vähentää sen mahdollisuutta, että kyseessä olisi keksitty tapahtuma.

Merkittävää on myös tieto, että naiset ovat aktiivisesti osallistuneet Jeesuksen toimintaan palvelemalla. Se kertoo siitä, että Jeesus ilmeisesti salli naisten osallistuvan ja olevan mukana enemmän kuin yleensä oli tapana. Tämähän näkyy myös myöhemmin Uudessa testamentissa, jossa naisista puhutaan seurakunnan tasavertaisina jäseninä miesten rinnalla ja he toimivat erilaisissa seurakunnan tehtävissä.

Keitä naiset olivat? Magdalan Maria on näistä ehkä tunnetuin. Hän oli se, joka kohtasi ylösnousseen Jeesuksen ensimmäisenä ja kertoi siitä opetuslapsille. Tämän vuoksi häntä kutsutaan toisinaan apostolien apostoliksi. Ilmeisesti Salome oli Johanneksen ja Jaakobin äiti ja Sebedeuksen vaimo. Nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti Maria onkin sitten kinkkisempi.

Mahdollisesti tämä Maria oli Jeesuksen äidin sisar ja Klopaksen vaimo. Joidenkin mukaan hän olisi jopa itse Jeesuksen äiti. Jälkimmäisessä tapauksessa Jaakob ja Joosef olisivat olleet Jeesuksen veljiä. Edeltävässäkin tapauksessa esimerkiksi katolisessa tulkinnassa ajatellaan, että he olivat ne, joita evankeliumeissa kutsutaan Jeesuksen veljiksi. Katolisessa perinteessa Maria on ikuinen neitsyt, eikä hän siis saanut Jeesuksen jälkeen muita lapsia. Näin Jeesuksen veljiksi kutsutut selitetään yleensä olevan Jeesuksen serkkuja.

Tilannetta seuraavat naiset mainitaan uudelleen hautaamiskertomuksen jälkeen. Tällöin tosin Salome puuttuu. Se tuskin aiheuttaa suurta ongelmaa, sillä ehkä Salome oli joutunut lähtemään. Lisäksi toinen Maria esitellään pelkästään Joosefin äitinä. Ylösnousemuskertomuksessa hän onkin pelkästään Jaakobin äiti. Syytä tälle vaihtelulle ei tiedetä, mutta todennäköisesti kyse on kaiken aikaa samasta Mariasta.

Naisten mainitseminen hautaamiskertomuksen jälkeen todistaa, että he näkivät, mihin Jeesus haudattiin. Tällä Markus osoittaa, että naiset eivät sunnuntaiaamuna erehtyneet hautapaikasta, jolloin koko ajatus ylösnousemuksesta olisikin perustunut erehdykseen.

Jeesus kuoli kolmelta päivällä ja vuorokausi vaihtui kuudelta illalla. Tämä synnytti ongelman. Ristiinnaulitut viruivat ristillä yleensä useita päiviä ja roomalaiset mielellään jättivät ruumiit senkin jälkeen mätänemään kaikkien nähtäville varoittavaksi esimerkiksi. Juutalaisen lain mukaan tällä tavalla teloitettua ei kuitenkaan saanut jättää yöksi roikkumaan ristille. Lisäksi oli tulossa sapatti, minkä vuoksi hautaaminen olisi venynyt sunnuntaille.

Tämän juutalaisten tavan vuoksi ristillä elossa olleet tapettiin illan tultua, jotta heidät voitiin ottaa alas ristiltä. Ei siis ole mahdollista, että Jeesus olisikin ollut vain puolikuolleena ja vironnut myöhemmin. Tätä painottaa se, miten Pilatus haetutti teloitettuja vartioivan sadanpäämiehen luokseen varmistaakseen, että Jeesus todella oli kuollut. Roomalaiset eivät tehneet tällaisia asioita huolimattomasti.

Vaikka roomalaiset jättivät teloitetut ristille pitkiksikin ajoiksi, he kuitenkin luovuttivat kuolleet tämän omaisille hautausta varten, kun he sitä pyysivät. Mikäli omaisia ei ollut, teloitetut juutalaiset otettiin kuitenkin alas ennen illan saapumista ja heidät haudattiin joukkohautaan. Tämä oli myös Jeesuksen kohtalona, sillä hänen seuraajansa olivat jättäneet hänet. Hänellä ei ollut ketään, kuka olisi hänet haudannut.

Mutta sitten ilmaantuukin yllättävältä taholta mies, joka pyytää Pilatukselta Jeesuksen ruumista haudatakseen hänet. Arimatialainen Joosef oli ilmeisesti jerusalemilainen ja melko vaikutusvaltainen mies. Hän kuului todennäköisesti juutalaisten suureen neuvostoon ja oli siis mahdollisesti ollut paikalla, kun Jeesusta oli yöllä syytetty. Hän ei ollut kuitenkaan puuttunut asiaan, koska ei ollut Jeesuksen seuraaja avoimesti. Hän ei välttämättä ollut lainkaan Jeesuksen seuraaja, vaan hurskaana juutalaisena näki Jeesuksen olevan varteenotettava ehdokas messiaaksi.

Nyt, Jeesuksen kuoltua, hän ei nähnyt enää riskiä siinä, että hän osoitti kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Niinpä hän nopeassa tahdissa pyysi Pilatukselta Jeesuksen ruumiin, hankki hautauksessa tarvittavat materiaalit ja toimitti ruumiin omaan hautaluolaansa. Aikaa oli vain kolme tuntia kaiken tekemiseen, joten hidastelulle ei ollut sijaa.

Kuten jo mainittiin, ne, joilla ei ollut omaisia haudattiin yleiseen joukkohautaan. Köyhät hautasivat omaisensa maahan. Sen sijaan varakkaammat käyttivät hautaukseen luolia. Vähemmän varakkaat käyttivät luonnonluolia, mutta rikkaammat hakkauttivat omat hautaluolat.

Hautaluolassa oli hyllyjä, joille haudattava ruumis asetettiin tiukasti pellavaliinaan käärittynä voimakashajuisten yrttien hajustamana. Vuoden tai kahden aikana ruumis hajosi, jonka jälkeen jäljellä olevat luut kerättiin laatikkoon, joka asetettiin hautaluolassa omaan syvennykseensä. Tällaisessa hautaluolassa oli siis useita vainajia.

Kuvaus Jeesuksen hautaamiseen liittyvistä yksityiskohdista on autenttinen, eikä sitäkään ole syytä epäillä. Nykyään historioitsijat ja raamatuntutkijat ovatkin lähes yksimielisiä siitää, että juuri Jeesuksen kuolema ja hautaus evankeliumien osoittamalla tavalla ovat varmimpia asioita, mitä voimme Jeesuksen elämästä tietää. Se, että hauta sunnuntaiaamuna oli tyhjä, on myös hyvin perusteltu tosiasia, mutta sen syistä historiantutkimus ei voi antaa virallista selitystä.

Lopuksi haudan suulle vieritettiin kivi. Tämäkin maininta Markuksella on tärkeä, sillä se todistaa, että ruumista oli sulkemisen vuoksi vaikea ryöstää. Jeesuksen ruumiin ryöstäminen oli yksi jo varhain noussut vastaselitys tyhjälle haudalle.